Natriumpyrosulfiitti
| Natriumpyrosulfiitti | |
|---|---|
|
|
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 7681-57-4 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Na2S2O5 |
| Moolimassa | 190,12 g/mol |
| Ulkomuoto | Valkoisia monokliinisiä kiteitä[1] |
| Sulamispiste | 150°C[2] |
| Tiheys | 1,48 g/cm3[3] |
| Liukoisuus veteen | 54 g/100ml[2] |
Natriumpyrosulfiitti eli natriummetabisulfiitti tai natriumdisulfiitti (Na2S2O5) on epäorgaaninen ioniyhdiste. Ainetta käytetään muun muassa elintarvikkeissa hapettumisenestoaineena.
Ominaisuudet ja valmistus [muokkaa]
Natriumpyrosulfiitti on vahva pelkistin ja esimerkiksi kostea ilma kykenee hapettamaan sen natriumsulfaatiksi. Kuivana se kuitenkin on melko stabiilia. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja hieman myös etanoliin ja glyseroliin. Vesiliuokset ovat pH:ltaan happamia. Vahvojen happojen vaikutuksesta se hajoaa rikkidioksidiksi.[1][2][3]
Natriumpyrosulfiittia valmistetaan johtamalla rikkidioksidia natriumyhdisteen, kuten natriumsulfiitin, natriumhydroksidin tai natriumkarbonaatin vesiliuokseen. Reaktioseoksen viilentyessä natriumpyrosulfiitti kiteytyy ja voidaan erottaa suodattamalla. Sitä saadaan myös kuumentamalla natriumvetysulfiittia.[1][3]
Käyttö [muokkaa]
Natriumpyrosulfiittia käytetään elintarvikkeissa säilöntä- ja hapettumisenestoaineena esimerkiksi kuivatuissa hedelmissä ja viineissä, tehokkain se on happamissa olosuhteissa. Sen E-koodi on E 223. Yhdistettä käytetään myös pelkistimenä, tekstiili- ja paperiteollisuudessa kloorin poistamiseen, paperin valkaisussa, valukuvauskemikaalina ja laboratorioreagenssina.[1][3][4]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c d E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 298. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c Natriumpyrosulfiittin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 23. 2.2012
- ↑ a b c d Edward D. Weil, Stanley R. Sandler & Michael Gernon :Sulfur Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2006 Teoksen verkkoversio Viitattu 23.02.2012
- ↑ Lisäaineopas Evira. Viitattu 23.2.2012.
