Natriumsulfiitti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Natriumsulfiitti

Sodium sulfite.jpgSodium sulfite.png

Tunnisteet
CAS-numero 7757-83-7
Ominaisuudet
Molekyylikaava Na2SO3
Moolimassa 126,05 g/mol
Ulkomuoto Valkoinen jauhemainen aine[1]
Sulamispiste Hajoaa
Tiheys 2,633 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Veteen 12,54 g/100ml (0 °C)[1]
28 g/100ml (33 °C)[2]

Natriumsulfiitti (Na2SO3) on epäorgaaninen natrium- ja sulfiitti-ioneista muodostuva ioniyhdiste. Sitä käytetään sellun valmistuksessa, veden ja tekstiilien käsittelyssä sekä elintarvikelisäaineena.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natriumsulfiitti on kiinteää valkoista jauhetta ja esiintyy usein kidevedellisenä heptahydraattina (Na2SO3·7H2O). Se on pelkistin, mutta kuivana stabiili aina 100 °C lämpötilaan saakka. Kostea ilma hapettaa sen kuitenkin nopeasti natriumsulfaatiksi. Kuumennettaessa yli 600 °C lämpötilan natriumsulfiitti disproportioituu natriumsulfaatiksi ja natriumsulfidiksi. Yli 900 °C lämpötiloissa hajoamistuotteina syntyy natriumoksidia ja rikkidioksidia. Natriumsulfiitti liukenee hyvin veteen ja liukoisuus on suurimmillaan 33 °C lämpötilassa. Liuokset ovat emäksisiä ja 1-massaprosenttisen liuoksen pH on noin 9,8. Yhdisteen vesiliuokset hapettuvat helposti.[1][2][3][4]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natriumsulfiittia valmistetaan johtamalla rikkidioksidikaasua natriumhydroksidin tai natriumkarbonaatin suspensioon. Reaktorin lämpötila on 60–80 °C, koska tällöin kiteiden erottuminen on helpointa. Kidevedetöntä yhdistettä saadaan käyttämällä natriumvetysulfiitin ja natriumhydroksidin seosta. Kiteet sentrifugoidaan ja kuivataan.[3][4][5]

2 NaOH + SO2 → Na2SO3 + H2O

Yhdistettä saadaan myös neutraloimalla natriumkarbonaatilla natriumvetysulfaattiliuoksia[1] ja resorsinolin valmistuksen sivutuotteena.[2][3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkein natriumsulfiitin käyttökohde on sellunvalmistus. Natriumsulfiittia käytetään sekä happamissa että neutraaleissa olosuhteissa ja se liuottaa ligniiniä. Yhdiste on pelkistin ja sen vuoksi sitä käytetään poistamaan happea vedestä sekä klooria paperi- ja tekstiiliteollisuuden prosesseissa sekä vedestä. Sitä käytetään myös valokuvauksessa filmien säilöntäaineena ja myös valokuvan kehityksen yhteydessä. Natriumsulfiittia käytetään myös säilöntäaineena, esimerkiksi kuivatuissa hedelmissä ja sen E-koodi on E221. Natriumsulfiitista valmistetaan natriumtiosulfaattia ja se reagoi orgaanisten yhdisteiden kanssa muodostaen sulfonaatteja.[1][2][3][4][5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 299. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c d Edward D. Weil, Stanley R. Sandler & Michael Gernon :Sulfur Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 01.02.2012
  3. a b c d José Jiménez Barberá, Adolf Metzger & Manfred Wolf: Sulfites, Thiosulfates, and Dithionites, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 01.02.2012
  4. a b c Geoff Rayner-Canham & Tina Overton: Descriptive Inorganic Chemistry, s. 437. 5th Edition. W. H. Freeman and Company, 2006. ISBN 978-1-4292-2434-5. (englanniksi)
  5. a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 541. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 01.02.2012). (englanniksi)
  6. Lisäaineopas Evira. Viitattu 1.2.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.