Mustaselkäsukeltaja-antilooppi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mustaselkäsukeltaja-antilooppi
Cephalophus dorsalis.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Sukeltaja-antiloopit Cephalophinae
Suku: Töyhtöantiloopit Cephalophus
Laji: dorsalis
Kaksiosainen nimi
Cephalophus dorsalis
Gray, 1846
Alalajit[2]
  • C. d. dorsalis
  • C. d. castaneus
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Mustaselkäsukeltaja-antilooppi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mustaselkäsukeltaja-antilooppi Commonsissa

Mustaselkäsukeltaja-antilooppi (Cephalophus dorsalis) on Afrikassa elävä onttosarvisten heimoon kuuluva sorkkaeläin. Se elää metsissä ja liikkuu öisin. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi oli "mustaselkäpuikkija".[3]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustaselkäsukeltaja-antiloopin ruumiin pituus on 70–100 senttiä, säkäkorkeus 40–55 senttiä ja hännän pituus on 8–15 senttiä.[4] Paino on 15–24 kiloa. Laji on melko raskasrakenteinen.[5] Karkeakarvaisen turkin pääväri on yleensä punaruskea tai kellertävänruskea. Jalkojen alaosat ovat mustat tai tummanruskeat.[4][5] Selkää pitkin kulkee myös päästä häntään ulottuva lajille ominainen musta juova. Juova on keskimäärin 5–7 senttiä leveä, ja se paksunee takaruumiin kohdalla.[4] Myös vatsan keskellä voi olla tumma juova.[5] Häntä on päältä musta, mutta tuuhea alapuoli on valkoinen. Poikaset ovat syntyessään suklaanruskeita. Ne saavat selkäjuovan vasta neljän kuukauden ikäisinä. Aikuisen värityksen ne saavat noin vuoden vanhoina. Mustaselkäsukeltaja-antiloopilla on suippeneva pää ja voimakkaat poskilihakset.[4] Silmien alla on suuret naamarauhaset. Mustaselkäsukeltaja-antiloopin pää on leveämpi ja litteämpi kuin muilla sukeltaja-antiloopeilla. Sen kuono on myös lyhyt, ja silmät ovat suhteellisen korkealla, mikä on seurausta lajin suurista poskilihaksista, jotka mahdollistavat tehokkaan pureskelun.[5] Molemmilla sukupuolilla 5,5–10,5 senttiä pitkät, sileät, lähes suorat ja kiilanmuotoiset sarvet. Ne ovat verraten pitkät muiden sukeltaja-antilooppilajien sarviin verrattuna.[4]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustaselkä-sukeltaja-antilooppia tavataan Keski- ja Länsi-Afrikassa. Se levinneisyysalue ulottuu Guinea-Bissausta Ruwenzorivuorille, Ison hautavajoaman länsihaaraan ja Tanganjikajärvelle. Etelässä sen levinneisyys ulottuu Angolan koillisosiin saakka. Laji on ilmeisesti hävinnyt Ugandasta. Kannan kooksi arvioitiin vuonna 1999 olevan 725 000 yksilöä. Mustaselkäsukeltaja-antilooppien määrä on laskussa elinympäristöjen vähenemisen ja liiallisen metsästyksen vuoksi. Laji ei kuitenkaan ole uhanalainen. Sitä tavataan useilla suojelualueilla.[1] Kannan tiheys on melko alhainen. 12–20 hehtaarin laajuista metsää asuttaa keskimäärin 2–3 mustaselkäsukeltaja-antilooppia.[4]

Lajin pääasiallista elinympäristöä ovat alavien maiden sademetsät, erityisesti koskemattomat metsäalueet. Metsien lisäksi lajia tavataan myös maatalousalueiden pensaikoissa ja vanhentuneissa uudismetsissä sekä alueilla, joilla metsä ja savanni vuorottelevat.[1][5]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustaselkäsukeltaja-antilooppi elää yksin tai pareittain. Se liikkuu vain yöllä ja kulkee enimmäkseen vakituisesti käyttämiään polkuja pitkin. Polut kulkevat usein niin tiheän kasvillisuuden läpi, että ne näyttävät enemmän tunneleilta kuin poluilta.[4] Päivällä mustaselkäsukeltaja-antilooppi lepää yleensä ontossa puussa, kaatuneen puunrungon alla tai tiheän kasvillisuuden seassa.[5]

Tärkeimmät lajia saalistavat pedot ihmisen lisäksi ovat leopardi, pienet kissaeläimet, sivettieläimet, kotkat, suuret pöllöt, pytonit, krokotiilit ja varaanit.[4]

Vaikka mustaselkäsukeltaja-antilooppi on pääosin kasvinsyöjä, sen tiedetään tappavan ja syövän myös pikkueläimiä, etenkin pikkulintuja. Ravinto koostuu suurimmaksi osaksi hedelmistä, kuten villeistä mangoista ja leipäpuun hedelmistä.[5] Se syö myös lehtiä, versoja, silmuja, ruohoja, munia ja satunnaisesti raatoja.[4]

Mustaselkäsukeltaja-antiloopin kantoajan arvellaan kestävän noin 8,5–9 kuukautta. Naaras synnyttää yhden, harvoin kaksi vasaa.[4] Vasa pysyttelee ensimmäiset elinviikkonsa kasvillisuuden kätköissä ja viettää emonsa kanssa hyvin vähän aikaa. Emo imettää sitä viiden kuukauden ajan.[5] Mustaselkäsukeltaja-antilooppinaaraasta tulee sukukypsä 9–12 kuukauden ja uroksesta 12–18 kuukauden ikäisenä. Elinikä voi olla jopa 10–12 vuotta.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c IUCN SSC Antelope Specialist Group: Cephalophus dorsalis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 29.7.2014. (englanniksi)
  2. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Cephalophus dorsalis Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 4.5.2012. (englanniksi)
  3. Nisäkäsnimistötoimikunta: dorsalis Nisäkäsnimistö (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 21.10.2010. (englanniksi)Suomen kielen lautakunta suhtautui toimikunnan nimistöehdotukseen torjuvasti. Ks. Suomen kielen lautakunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet Kotus.fi. 20.11.2008. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 18.10.2011.
  4. a b c d e f g h i j k Brent Huffman: Bay duiker, Black-backed duiker 2004. www.ultimateungulate.com. Viitattu 21.10.2010. (englanniksi)
  5. a b c d e f g h Bay duiker - Cephalophus dorsalis - Information - ARKive 2009. Wildscreen. Viitattu 21.10.2010. (englanniksi)