Mustanaamamuura
| Mustanaamamuura | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Puumuurat Thamnophilidae |
| Suku: | Kiipijämuurat Myrmoborus |
| Laji: | myotherinus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Myrmoborus myotherinus |
|
| Katso myös | |
Mustanaamamuura (Myrmoborus myotherinus) on Amazonasin alueella Etelä-Amerikassa tavattava puumuuriin kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kooltaan mustanaamamuura on noin 13 cm. Koiras- ja naarasyksilöt eroavat väritykseltään selvästi. Koiras on selästään ja päästään väriltään sinertävän harmaa. Silmien ympärillä on musta maski ja myös kurkku on musta. Silmän iiris on väriltään punainen. Harmaissa siivissä on kolme valkoista juovaa. Naarasmustanaamamuura on selästään tumman oliivinruskea. Myös naaraalla on koiraan tapaan silmien ympärillä musta maski. Siipijuovat ovat kellertävät. Kurkku on väritykseltään valkoinen ja vatsa on okrankellertävä.[2][3]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustanaamamuuraa tavataan eteläisestä Venezuelasta, Kolumbian, Ecuadorin ja Perun itäosista, Pohjois-Boliviasta sekä Amazonasin alueen Brasiliasta. Lajin elinympäristöä ovat kosteat niin sanotut terra firme-metsät ja muut vanhat metsät. Laji elää erityisesti tiheän aluskasvillisuuden joukossa. Yleensä lajia tavataan metsissä, jotka sijaitsevat alle 700 metrin korkeudella merenpinnasta.[2][3]
Johann Baptist von Spix kuvasi lajin holotyypin vuonna 1825 Brasiliasta (Fonte Boa, Rio Solimões). Lajista tunnetaan seitsemän alalajia: elegans, myotherinus, incanus, ardesiacus, proximus, sororius ja ochrolaema.[4]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustanaamamuura liikkuu yleensä pareittain tai pienissä ryhmissä. Muiden lähisukulaistensa tavoin laji syö hyönteisiä ja voi ravintoa etsiessään seurata muurahaislaumaa, jonka edestä hyönteiset ja muut pienet selkärangattomat lähtevät pakoon.[2][3]
Ensimmäisen kerran mustanaamamuuran pesä löydettiin vuonna 2001. Pesä on uunimainen rakennelma ja se sijaitsi maassa. Naaras munii yhdestä kahteen valkoista violettipilkullista munaa. Sekä naaras että koiras osallistuvat munien hautomiseen ja kuoriutuneiden poikasten hoitamiseen.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Myrmoborus myotherinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.2.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Robert S. Ridgely, Guy Tudor, William L. Brown: The Birds of South America: The suboscine passerines, s. 317. University of Texas Press, 1994. ISBN 978-0-292-77063-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.12.2009). (englanniksi)
- ↑ a b c Steven L. Hilty, Bill Brown, William L. Brown: A guide to the birds of Colombia, s. 402. Princeton University Press, 1986. ISBN 978-0691083728. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.12.2009). (englanniksi)
- ↑ IBC (englanniksi)
- ↑ Gustavo Adolfo Loñdono: First description of the nest and eggs of the Plumbeous (Myrmeciza hyperythra) and the Black-faced (Myrmoborus myotherinus) Antbirds. Ornitologia Neotropical, 2003, 14. vsk, s. 405–410. The Neotropical Ornithological Society. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.12.2009. (englanniksi)