Muoniovaara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
John Wolleyn riimukivi.

Muoniovaara on kylä Ruotsissa Pajalan kunnassa. Kylä sijaitsee Muonionjoen länsirannalla vastapäätä Muonion kirkonkylää. Muoniovaarassa sijaitsi aikanaan Ruotsin pohjoisin kauppakartano.

Kylän historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samuli Paulaharjun mukaan Muoniovaaran ensimmäisen talon rakensi Norjan Hammerfestista kotoisin ollut Fredrik Wilhelm Knoblock (s. 23.5.1806 Kristiansund, Norja, k. 17.7.1874 Muoniovaara). Knoblock oli avioitunut 1. toukokuuta 1833 muoniolaissyntyisen Mathilda Adolfina Kolströmin (16.8.1798 - 22.12.1874) kanssa.

Knoblockin liiketoimet eivät kuitenkaan ilmeisestikään riittävästi määrin menestyneet, sillä jo 1840-luvulla hän myi talonsa kirjanpitäjälleen Frans Bernard 'Benjamin' Forsströmille ja muutti itse Tornioon, jossa hän toimi seppänä. Fred eli Muoniovaarassa ylempänä rinteessä pienessä talossa koko loppuelämänsä ja on haudattuna Mathildan kanssa Muonion kirkon hautausmaalla. Kukaan jälkeläisistä ei jäänyt seudulle. Poika Anton toimi Kemin seppänä.

Frans Bernard 'Benjamin' Forsström (17.9.1815-2.3.1883) oli vihitty 2.8.1844 Eteläkalixin Innanbäckenistä kotoisin olleen Carin Bergdahlin (s. 1819) kanssa. Muoniovaaraan Forsström rakennutti suuren kauppakartanon, jossa hän harjoitti laajamittaista kauppaa myyden mm. siirtomaatavaroita ja kotipolttoista viinaa alueen saamelaisille.

Benjamin Forsströmin ensimmäinen vaimo Carin ei ilmeisesti elänyt pitkään, sillä Muonion seurakunnan kirkonkirjoissa vierasseurakuntalaisten osiossa hänet mainitaan vielä helmikuussa 1854 syntyneen pojan John Paulin äitinä, mutta samojen kirkonkirjojen mukaan Forsström avioituu jo maaliskuussa 1855 toisen vaimonsa Gustava Mathilda Holmströmin (s. Suomessa 1821 - k. 24.5.1880 Muoniovaara) kanssa.

1850-luvun alussa Muoniovaaran kauppias Frans B. Forsström, teollisuusmies Karl Sohlberg, konstaapeli Israel Stenudd ja neljä muuta henkilöä tekivät hiippakunnan konsistorille valituksen vuonna 1849 Pajalan kirkkoherraksi tulleen Lars Levi Laestadiuksen (1800-1861) käynnistämän herätysliikkeen hurmoshenkisistä vaikutuksista ja luterilaisen doktriinin vastaisuudesta. Forsströmin osalta valituksen taustalla lienevät olleet Laestadiuksen herätysliikkeen kielteiset vaikutukset hänen harjoittamaansa kotipolttoisen viinan myyntiin. Valituksen johdosta Härnosandin piispa Israel Bergman suoritti heinäkuussa 1853 Pajalan seurakunnassa piispantarkastuksen. Piispa Bergman ei kuitenkaan löytänyt Laestadiuksen toiminnasta mitään huomautettavaa.

10. kesäkuuta 1853 saapui Muoniovaaraan englantilainen ornitologi, linnunmunien tutkija ja keräilijä John Wolley. Hän asettui asumaan kauppias Benjamin Forsströmin luokse neljän vuoden ajaksi voidakseen tutkia alueen linnustoa. John Wolleyn apulaisena laajamittaisessa linnunmunien keräilyssä toimi muoniovaaralainen Ludvig Knoblock. Vuosia jatkuneen keräilyn tuloksena John Wolleyn linnunmunien kokoelma käsitti kaikkiaan 6076 munaa.

"Muoniovaaran munaherra", kuten John Wolleytä kutsuttiin, teki yhden Forsströmin piioista (Yliniemi Muoniosta) raskaaksi. Piika synnytti kaksoset ja muutti myöhemmin toisen miehen kanssa Amerikkaan.

John Wolleyn uskotaan hakanneen Muoniovaaran alueella sijaitsevaan seitakiveen ruotsalais-englantilaisen tekstin: "Vi ar i lant of Oskar friat of Viktoria of Inklant This holi saita vith olt sint morak stil har lat Ion Wolli of Matlok rit runs afthir Sevastovols fal". Suomeksi tämä Krimin sodan aikaan kirjoitettu teksti kuuluisi suunnilleen seuraavasti: "Olemme Englannin Viktorian vapauttamalla Oskarin maalla. Tämä pyhä seita hiljaisine ympäristöineen on opettanut Matlockista kotoisin olevan John Wolleyn kirjoittamaan nämä riimit Sevastopolin antautumisen kunniaksi."

Alkuvuodesta 1857 Frans Bernard Forsströmin ja John Wolleyn luona Muoniovaarassa vieraili amerikkalainen matkakirjailija Bayard Taylor matkallaan kohti pohjoista. Hänen kuvauksensa Muoniovaaran vierailustaan on luettavissa hänen kirjastaan Northern Travel: Summer and Winter Pictures of Sweden (1858), Lapland and Norway, joka on käännetty myös ruotsiksi[1][2].

Saapuessaan Muoniovaaraan John Wolley oli 30-vuotias ja lähtiessään 34 vuoden ikäinen. Hän kuoli pian Englantiin paluunsa jälkeen, vain 36 vuoden ikäisenä. John Wolleyn Välimeren ja Skandinavian alueelta keräämien lintuhavaintojen perusteella hänen ystävänsä Alfred Newton (1829-1907) laati hänen kuolemansa jälkeen teoksen "Ootheca Wolleyana."

Kevättalvella 1883 Muoniovaaran kartanossa vieraili tanskalaissyntyinen, mutta sittemmin norjalaistunut matemaatikko, revontulitutkija ja valokuvaaja Bergenin yliopiston matematiikan ja luonnontieteiden professori Sophus Tromholt. Hän lienee jäänyt joksikin aikaa kelirikon vangiksi, koska hänen Muoniovaarassa ottamissaan valokuvissa (ks. Aiheesta muualla) näkyy sekä talvisia, että sulan maan kuvia. Sophus Tromholt on tullut tunnetuksi revontulien ovaaliteoriastaan. Ovaaliteoriansa todistamiseksi hän toimi ensimmäisen kansainvälisen polaaritutkimusvuoden 1882/83 (IPY 1) aikana aktiivisesti revontulien havaintoverkoston perustamiseksi napapiirin pohjoispuolelle. Hänen Muoniovaaraan suuntautuneen vierailunsa varsinaisena tarkoituksena lieneekin ollut tarkastella tällaisen havaintoaseman perustamismahdollisuuksia paikkakunnalle.

Frans Benjamin Forsströmin kuoltua vuonna 1883 Muoniovaaran kauppakartanon otti hoitoonsa hänen poikansa Johan Gustav Forsström (s. 1850). Gustav Forsströmin liiketoimet eivät kuitenkaan menestyneet, sillä Tornionlaakson kauppiaat olivat saaneet vaarallisen kilpailijan Ruotsin puolelle rakennetusta malmirautatiestä. Vuonna 1894 Gustav Forsström katsoikin olevansa pakotettu tekemään vararikon.

Gustav Forsströmin jälkeen kartanon isännäksi tuli Johan Oskar Tornberg (1858-1947). Johan 'Janne' Tornberg oli avioitunut Skogskäristä kotoisin olleen Brita Kaisa Harjukankaan (1857-1938) kanssa.

Vuosisadan vaihteen tienoilla alkuperäinen kartanorakennus oli siinä määrin ikääntynyt, että kartanon pihapiiriin rakennettiin uusi punainen pirttirakennus, johon Janne ja Brita muuttivat asumaan kahdeksan lapsensa kanssa. Vuonna 1912 tapahtui kuitenkin onnettomuus, uusi pirttirakennus paloi maan tasalle. Johan Oskar oli tuolloin liikematkalla Kiirunassa ja perheen pojat heinänteossa. Palossa tuhoutui kymmenhenkisen perheen koko omaisuus. Ystävällisten ihmisten huonekalu- ja sänkyvaatelahjoitusten avulla suuri kartanorakennus sisustettiin jälleen talviasuttavaan kuntoon ja elämä kartanossa jatkui.

Kartanossa asuttiin vuoteen 1970 asti, jolloin viimeiset asukkaat muuttivat talosta pois. Nykyisellään Muoniovaaran kauppakartano, joka Muonion kirkon ohella on yksi alueen vanhimpia ja historiallisesti merkittävimpiä rakennuksia, on pahasti raunioitunut. Kartanon mukana häviää merkittävä osa alueen kulttuurihistoriaa.

Kylä nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin Muoniovaarasta avautuu edelleen upea maisemallinen näkymä kohti Suomen puolen tunturilappia. Vasemmalla puolella avautuu näkymä Pallastunturille ja oikealla Olokselle. Maiseman keskellä kukkulan huipulla sijaitsee v. 1817 valmistunut Charles Bassin suunnittelema Muonion kirkko. Toisaalta Muoniovaaran kauppakartanon valkeaksi kalkittuine rakennuksineen on täytynyt varsinkin 1800-luvulla tehdä vaikutus Muonion kirkolle saapuneisiin matkailijoihin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Northern Travel, (Arkistoitu – Internet Archive) Digitoituja versioita (englanniksi)
  2. ↑ Nordisk Resa, digitoituja versioita (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Muoniovaara&oldid=22088024”