Muinaisnuubian kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muinaisnuubiankielinen käännös Liber Institutionis Michaelis Archangelis -kirjasta 10001100-luvulta. Se on löydetty Qasr Ibrimistä, ja nykyään sitä säilytetään British Museumissa. Mikaelin nimi on punaisena tekstin seassa.

Muinaisnuubia on kirjoitettu kieli, jota käytettiin Muinaisnubiassa 900-luvulta 1600-luvulle. Se on alueella puhuttujen nubialaisten kielten esi-isä. Sitä pidetään erityisesti nykyisen nobiinin kielen mahdollisena muinaisversiona. Tiedossa on ainakin sata muinaisnuubiankielistä sivua, jotka lähes kaikki ovat luonteeltaan kirkollisia. Tunnetuin niistä on Pyhä Menaan Marttyyrius. Koptin kielen aakkostoa muokattiin muinaisnuubian käyttöön. Meroen ja geezin kielten lisäksi se on vanhin niistä afrikkalaisista kielistä, joita puhuttiin Saharan eteläpuolella.

Kirjoitusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaisnuubian kirjoittamiseen käytetään kreikkalaisen kirjaimiston unsiaaliversiota, johon on lisätty kolme koptin aakkoston kirjainta: ϣ"š", ϩ"h" ja ϭ"j". Sen lisäksi muinaisnuubiassa on kolme omaperäistä kirjainta: "ny" ja "w", jotka lienevät peräisin meroiittisesta aakkostosta, sekä "ng", jota pidetään kahdesta kreikan aakkoston gammasta muodostuneena ligatuurina.

Kirjaimen yläpuolella voi olla viiva. Tällöin kirjain on

  • vokaali, joka muodostaa yksinään tavun tai jota edeltää l, n, r tai j
  • konsonantti, jota edeltää i riippumatta siitä merkitäänkö tämä aina oikeinkirjoituksessa näkyviin.

Joillakin äänteillä on monta kirjoitustapaa, kuten vokaalilla /i/, jota voidaan merkitä kirjaimella ε,  ̄ει, η, ι, tai υ. Vokaalin /u/ normaali kirjoitustapa on kuitenkin ου. Diftongeissa näkyy joskus kirjaimen ι yläpuolella treema, mikä osoittaa äänteen olevan puolivokaali /j/.

Geminaattakonsonantit kirjoitetaan kaksoiskonsonantteina, kun taas pitkät vokaalit jäävät usein merkitsemättä. Tooneja ei merkitä ollenkaan.

Korkeaa pistettä (•), joka joskus korvataan kaksoiskenoviivalla (\\), käytetään suurin piirtein samassa yhteydessä kuin suomen kielen pistettä tai kaksoispistettä. Tämän lisäksi kysymysmerkkinä on vinoviiva (/) ja jakeiden erottimena kaksoisvinoviiva (//).

Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Substantiivit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaisnuubiassa ei ole sukua eikä artikkeleita. Substantiiveilla on vartalo, johon liitetään sijamuotojen päätteitä ja postpositioita. Muinaisnuubian sijamuodot ovat

  • nominatiivi, -l, joka ilmaisee lauseen subjektia, esimerkiksi diabolos-il ’piru’, iskit-l ’maa’
  • genetiivi, -n(a), joka ilmaisee omistajaa, esimerkiksi iart-na palkit-la ’ajatusten mereen’
  • direktiivi, -k(a), joka ilmaisee lauseen suoraa tai epäsuoraa objektia, esimerkiksi Mikhaili-ka ’Mikaelin’ (akkusatiivi) tai ’Mikaelille’ (datiivi)
  • lokatiivi, -lo, joka ilmaisee paikkaa
  • inessiivi, -la, joka liikettä jonnekin
  • superessiivi, -do, joka ilmaisee sijaintia jonkin päällä
  • komitatiivi, -dal, joka ilmaisee olemista jonkin kanssa.

Tavallisin monikon tunnus on -gu-, esimerkiksi uru-gu-na ’kuninkaiden’ ja gindette-gu-ka ’oat, piikit’ (direktiivi). Predikatiivissa tunnus on kuitenkin -agui-. Harvinaisemmat monikon tunnukset ovat -rigu- ja -pigu-, esimerkiksi mug-rigu-ka ’koirat’ (direktiivi). Predikatiivissa tunnus on muodossa -regui-.

Pronominit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaisnuubian persoonapronominit ovat

  • ai- ’minä’
  • ir- ’sinä’
  • tar- ’hän, se’
  • er- ’me + sinä’
  • u- ’me ilman sinua’
  • ur- ’te’
  • ter- ’he’.

Demonstratiivipronomineja ovat esimerkiksi in- ’tämä’ ja man- ’tuo’ sekä interrogatiivipronomineja ngai- ’kuka’, min- ’mikä’, islo ’missä’ ja iskal ’miten’.

Verbit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verbeillä on viisi eri päämuotoa: preesens, kaksi eri preteritiä, futuuri ja imperatiivi. Näillä kaikilla aikamuodoilla on omat subjunktiivi- ja indikatiivimuodot. Muinaisnuubiassa verbi taipuu persoonassa. Esimerkiksi doll- ’toivoa’ taipuu preeseensissä seuraavasti:

  • dollire ’toivon’
  • dollina ’toivot’, ’toivoo’
  • dolliro ’toivomme’, ’toivotte’
  • dollirana ’toivovat’.

Esimerkkiteksti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

κτ̄κα γελγελο̄ςουανον ῑη̄ςουςι να⋊αν τρικα• δολλε πολγαρα πεςςνα• παπο ς̄κοελμ̄με εκ̄κα

Kitka gelgelosuannon Iisusi manyan trika• dolle polgara pessna• papo iskoelimme ikka.

Sanatarkka suomennos: ”Kivi ja-kun-he-vierittivät-pois Jeesus silmä pari korkea nousten hän-sanoi isä minä-kiitän sinua.”

Suomennos: ”Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: ’Isä, minä kiitän sinua.’”


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Browne, Gerald M. (1982) Griffith's Old Nubian Lectionary. Rome/Barcelona.
  • Browne, Gerald M. (1988) Old Nubian Texts from Qasr Ibrim I (with J.M.Plumley), London.
  • Browne, Gerald M. (1989) Old Nubian Texts from Qasr Ibrim II. London.
  • Browne, Gerald M. (1996) Old Nubian dictionary. Corpus scriptorum Christianorum orientalium, vol. 562. Leuven: Peeters. ISBN 90-6831-787-3.
  • Browne, Gerald M. (1997) Old Nubian dictionary - appendices. Leuven: Peeters. ISBN 90-6831-925-6
  • Browne, Gerald M. (2002) A grammar of Old Nubian. Münich: LINCOM. ISBN 3-89586-893-0.
  • Griffith, F. Ll. (1913) The Nubian Texts of the Christian Period. ADAW 8.
  • Zyhlarz, Ernst (1928) Grundzüge der nubischen Grammatik im christlichen Frühmittelalter (Altnubisch): Grammatik, Texte, Kommentar und Glossar. Abhandlungen für die Kunde des Morgenlandes, vol. 18, no. 1. Deutsche Morgenländische Gesellschaft.