Moottoritorpedovene Isku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kuvaa Suomen merivoimien moottoritorpedovenettä. Saman nimisestä ohjuslautasta on erillinen artikkeli, ohjuslautta Isku.
Moottoritorpedovene Isku
Alustyyppi Moottoritorpedovene
Miehistö 1 + 6
Telakka Porvoon telakka, Porvoo
Valmistumisvuosi -
Käyttöönotto 1926
Poistettu käytöstä Poistettiin palveluksesta keväällä 1942
Mitat
Uppouma 11 tonnia
Pituus 16,5 m
Leveys 3,4 m
Syväys 1,1 m
Nopeus 31 solmua
Voimanlähde
Koneisto 2 × Rolls Royce -bensiinimoottoria + 1 x 60 hv Olympia-risteilykone
Teho 597 kilowattia
Aseistus
Aseistus 2 × 450 mm torpedoa
7,6 mm konekivääri

Moottoritorpedovene Isku (MTV 3) oli Suomen merivoimien moottoritorpedovene.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus rakennettiin koemielessä Porvoon telakalla Porvoossa ja se otettiin merivoimien palvelukseen 1926. Koneet alukseen ostettiin Isosta-Britanniasta koska kotimaasta ei vielä silloin ollut saatavilla riittävän tehokkaita bensiinikoneita.

Aluksella oli Thornycroft-luokan veneiden muodot, mutta torpedot oli asetettu sivulaukaisimiin kuten italialaisissa veneissä.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisotaan alus ei osallistunut, koska se oli jo talvitelakoitu YH:n alkaessa. Isku osallistui jatkosodan ensimmäisiin operaatioihin ilman menestystä, koska sen pääkoneet oli käytännössä jo ajettu loppuun. Vain suomalaisvalmisteinen Olympia-risteilykone toimi kohtalaisen hyvin loppuun asti.

Pakkolaskun Suomen aluevesille tehneen venäläisen Berijev MBR-2 -lentoveneen pidätys (kapteeniluutnantti Holger Carring) Pellingissä 24. kesäkuuta 1941 oli Iskun ainoa varsinainen sotatoimi. Tämän operaation jälkeen veneen pääkoneet asetettiin käyttökieltoon, koska niiden käynnistäminen olisi ollut liian vaarallista. Hyökkääminen risteilykoneen voimin ei ollut mahdollista koska se kehitti alle 10 solmun nopeuden. Vene makasikin koko purjehduskauden 1941 laiturissaan ja telakoitiin syksyllä muiden alusten mukana.

Keväällä 1942 telakoitujen veneiden kevätkunnostusta tehtäessä huomattiin, että Iskun runko oli niin huonokuntoinen, ettei kunnostaminen onnistuisi, joten vene poistettiin käytöstä 16 vuoden palveluksen jälkeen. Yhtään torpedoa se ei ehtinyt sotatoimissa laukaisemaan, mutta palvelusvuosiensa aikana alus koulutti huomattavan määrän upseereita ja merisotilaita torpedoaseen käyttäjiksi. Alusta säilytettiin joitakin vuosia Suomenlinnassa, mutta sodan jälkeen se romutettiin kaikessa hiljaisuudessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä, s. 40. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
  • Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
  • Orvo Peuranheimo, Jouko Pirhonen, Kullervo Killinen: Laivat puuta, miehet rautaa : moottoritorpedoveneiden taistelut Suomenlahdella 1941-1944. Porvoo: WSOY, 1956.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Auvinen, Visa s. 40