Moonmadness

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Moonmadness
Camel
Studioalbumin Moonmadness kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  tammikuu 1976, Island Studios
 Julkaistu 26. maaliskuuta 1976
 Formaatti LP, CD
 Tuottaja(t) Rhett Davies, Camel
 Tyylilaji progressiivinen rock
 Kesto 39.32
 Levy-yhtiö Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Decca Records
Yhdysvaltain lippu Janus, Passport
Muut kannet
Camel - MoonmadnessUSA.jpg
Yhdysvaltain-painos
Listasijoitukset

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta – 15.
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat – 118.

Kts. lisää listasijoituksia

Camelin muut julkaisut
The Snow Goose
1975
Moonmadness
1976
Rain Dances
1977
Singlet albumilta Moonmadness
  1. Another Night
    Julkaistu: toukokuu 1976

Moonmadness on brittiläisen Camel-yhtyeen maaliskuussa 1976 julkaistu neljäs studioalbumi. Kyseisellä levyllä yhtye muutti tyyliään The Snow Goose -konseptialbumin jälkeen hieman yksinkertaisempaan suuntaan,[1] vaikka sillä onkin jopa fuusiojazz-vaikutteita.[2] Albumilla soittaa viimeistä kertaa yhtyeen klassinen kokoonpano (Andrew Latimer, Peter Bardens, Doug Ferguson, Andy Ward). Basisti Ferguson erosi yhtyeestä tammikuussa 1977.[1]

Albumi on listasijoituksilla mitaten Camelin menestynein pitkäsoitto sekä Britanniassa (15.)[1] että Yhdysvalloissa (118.).[3] Lisäksi sitä pidetään yleisesti eräänä yhtyeen parhaimmista levyistä, minkä myötä sen katsotaan olevan yksi yhtyeen klassikkoalbumeista.[4]

Albumilta julkaistiin singlenä kappale ”Another Night”.[1]

Taustaa ja albumin työstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Camel oli noussut kaupalliseen menestykseen edellislevy The Snow Goosen myötä, joka pohjautui Paul Gallicon samannimiseen novelliin. Albumi nousi Britanniassa listasijalle 22 vuoden 1975 kesällä ja myös paikallisten kriitikoiden antama palaute oli sävyltään kehuvaa; esimerkiksi Melody Maker -lehti julisti Camelin olevan ”Britannian kirkkain toivo”. Hyvästä kaupallisesta vastaanotosta huolimatta Camel päätti, ettei seuraavasta levystä tulisi enää konseptialbumia, vaan ”perinteisempi” Camel-levy. Esimerkiksi yhtyeen Yhdysvaltain Janus Records -levy-yhtiötä oli järkyttänyt se, että The Snow Goose oli kokonaan instrumentaalinen.[1]

Näistä asetelmista kitaristi Andrew Latimer ja kosketinsoittaja Peter Bardens aloittivat levyn työstön. Tammikuussa 1976 alkoivat levyn äänitykset Island-studioilla. Levyn tuottajaksi tuli Rhett Davies, joka oli toiminut edellislevyllä äänittäjänä, ja jonka kanssa yhtyeellä oli erinomaiset välit. Hänen tuotantotyylinsä oli omiaan luomaan Moonmadnessilla yhtyeen mittakaavassa uuden tyylin.[1]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moonmadnessilla Camel hylkäsi edellislevy The Snow Goosen äänimaailmat – uudella albumilla olivat pääosassa kerrostetut kitarat sekä syntetisaattorit. Tästä syystä Moonmadnessia on verrattu Pink Floyd -yhtyeen vuoden 1975 albumiin Wish You Were Here. Eräs syy tyylin uudistamiseen oli levy-yhtiö Decca Records, joka vaati uudesta albumista kaupallisempaa kokeellisen The Snow Goosen jälkeen, ja musiikki onkin yhtyeeltä totuttua perinteisemmän kuuloista brittiläistä progressiivista rockia, vaikka mukana on vaikutteita myös fuusiojazzista. Lisäksi Moonmadnessin kappaleita on kuvattu edellisalbumia tiiviimmiksi ja helpommin lähestyttäviksi.[2] Tunnelmaltaan albumilla vallitsevat vahvasti melankolia ja energisyys.[5]

Albumi äänitettiin vain kolmessa viikossa, mutta siitä huolimatta levyn raitoja ”Song within a Song”, ”Another Night” ja ”Air Born” on pidetty eräinä Camelin parhaista kappaleista. Levyn avaava ”Aristillus” on lyhyt instrumentaali, jossa rumpali Andy Ward toistaa sanoja ”Aristillus, Autolycus”, jotka ovat kuun kraattereita.[1] Sitä seuraava ”Song within a Song” on siinä kuultavan huilun ja laulun vaikutuksesta yleistunnelmaltaan rauhallinen. Kolmatta raitaa ”Chord Change” on verrattu The Dark Side of the Moon -albumin aikaiseen Pink Floydiin.[6] Siinä on lukuisia osia, joiden myötä tunnelma vaihtuu useaan otteeseen.[5] Peter Bardensin kirjoittama ”Spirit of the Water” äänitettiin albumin kappaleista ensimmäisten joukossa, ja sen työnimenä oli ”Piano Piece”. Sen ensimmäinen versio äänitettiin 26. tammikuuta 1976. Kappale nimettiin kuitenkin ”Spirit of the Wateriksi” pian sen jälkeen, kun sen laulu- ja huiluosuudet oli saatu nauhalle.[4] Kappaletta on kuvattu lyhyeksi ja mystiseksi. B-puolen aloittava ”Another Night” sisältää kitarariffinsä osalta pienoisia hard rock -vaikutteita.[5] Päätösraita, instrumentaali ”Lunar Sea”, puolestaan siirsi Camelin musiikkia astetta lähemmäs jazz-vaikutteita. Kyseisen kappaleen ja samalla koko albumin loppussa kuuluva ukkosen ääni tehtiin tarkoituksella jatkuvaksi niin pitkään, kunnes vinyylisoittimen neulan nosti ylös.[1]

Moonmadness muodostaa löyhän kokonaisuuden, jonka kappaleissa kuvataan jokaisen Camel-jäsenen persoonaa. ”Air Born” on Andrew Latimer, ”Chord Change” Peter Bardens, ”Another Night” Doug Ferguson ja ”Lunar Sea” Andy Ward.[1]

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen kotimaassa Britanniassa albumin julkaisi 26. maaliskuuta 1976 Decca Records. Levystä muodostui siellä korkeimman listasijoituksen saavuttanut Camel-albumi sen noustessa sijalle 15. Kansikuvan suunnittelivat Field ja David Astley. Yhdysvalloissa Moonmadnessin julkaisi Janus Records erilaisella kansikuvalla varustettuna, koska yhtiö ei pitänyt Britannian-painoksen kannesta. Uuden kannen suunnitteli Janusin oma suunnitteluryhmä, ja lopputulosta on pidetty huonompana kuin Britannian-painoksen kohdalla.[1] Kyseisessä versiossa oli kuvattuna kameli avaruuspukuun pukeutuneena, brittipainoksen kansitaiteen ollessa sisäkannessa.[6] Janusin lisäksi levyn julkaisi Yhdysvalloissa myös Passport Records. Tässä painoksessa oli Euroopan-julkaisun kansitaide, mutta se ei ollut avattavakantinen.[7] Albumi saavutti Yhdysvalloissa sijan 118, mikä Britannian sijan 15 tavoin tuli jäämään yhtyeen parhaaksi valtiokohtaiseksi listasijoitukseksi.[3]

Moonmadnessin julkaisua seurasi kevätkiertue Britanniassa. Merkittävin konsertti järjestettiin Lontoon Hammersmith Odeonissa 14. huhtikuuta. Osa konsertista nauhoitettiin liikkuvan studion avulla tulevaa livealbumia varten. Vuonna 1978 julkaistulla livealbumille A Live Record ei kuitenkaan lopulta päätynyt kyseisestä konsertista kuin yksi kappale, ”Lunar Sea”. Kiertue oli myös sikäli merkittävä, että sen aikana yhtyeeseen liittyi basisti Doug Fergusonin ehdotuksesta saksofonisti Mel Collins. Hänen soittonsa toi kappaleisiin lisää jazz-vaikutteita. Täten myös rumpali Andy Ward muutti soittotyyliään.[1]

Toukokuun 1976 lopulla julkaistiin singlenä albumin kappale ”Another Night”, tosin lyhennettynä ja uudelleen miksattuna versiona. B-puolena oli Hammersmithin konsertissa äänitetty ”Lunar Sea”.[1]

Britannian-kiertueella voimistuneet jazz-vaikutteet eivät olleet basisti Doug Fergusonin mieleen. Hän erosi Camelista tammikuussa 1977, mikä aiheutti yhtyeen ensimmäisen kokoonpanomuutoksen. Vuosia myöhemmin kitaristi Andrew Latimer myönsi Fergusonin lähdön olleen yhtyeen historian suurin isku sen musiikilliselle ohjaukselle ja sisäiselle vakaudelle. Fergusonin korvasi Richard Sinclair, joka soitti myös yhtyeen seuraavalla albumilla Rain Dances (1977).[1]

Albumin ensimmäiset CD-painokset julkaistiin vuonna 1983.[7] Vuonna 2009 ilmestyi Deluxe Edition, joka sisälsi alkuperäisen materiaalin lisäksi bonuslevyn. Kyseisellä levyllä on livemateriaalia Hammersmith Odeonin konsertista huhtikuulta 1976.[8]

Listasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Korkein sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
Flag of the United Kingdom.svg Iso-Britannia 15. 6 17.4.1976 [9]
Flag of the Netherlands.svg Alankomaat 16. 3 29.5.1976 [10]
Flag of Sweden.svg Ruotsi 48. 2 11.5.1976 [8]
Flag of the United States.svg Yhdysvallat 118. 1976 [3]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moonmadness sai ilmestyessään erityisesti Yhdysvalloissa hyvän vastaanoton kriitikoilta.[11] Albumi on menestynyt myös myöhemmissä arvosteluissa. Hippy.com-sivuston Ben Miller pitää albumia joulukuun 2002 arvostelussaan erittäin helposti lähestyttävänä, ja suosittelee sitä sen vuoksi yhtyeeseen tutustuville sekä pitää sitä ehdottomana hankintana progressiivisen rockin ystäville. Hän antaa levylle neljä ja puoli tähteä viidestä mahdollisesta, ja kehuu erityisesti kappaletta ”Song within a Song”.[6]

Allmusicin Daevid Jehnzenin mielestä Moonmadness ei ole musiikillisesti yhtä haastava kuin edeltäjänsä The Snow Goose, mutta toteaa albumilta löytyvän silti ilonaiheitakin. Venytettyine, tunnelmallisine instrumentaaleineen sekä avaruusmaisine sooloineen levy on hänen mielestään hyvinkin antoisa. Hän antaa albumille kolme tähteä viidestä.[2]

Sputnikmusic-sivuston Matthijs van der Lee vertaa Moonmadnessia yhtyeen vuoden 1974 Mirage-albumiin. Levyjä yhdistää hänen mukaansa se, että molemmat sisältävät eräitä yhtyeen parhaimpia sävellyksiä, sekä se, että molemmilla soittaa sama, alkuperäinen kokoonpano. Van der Lee toteaa, että Moonmadness on ehdottomasti merkittävä progealbumi, joka kilpailee yhdessä Miragen kanssa Camelin suuren mestariteoksen tittelistä. Hän nostaa Camel-klassikoiksi kaikki albumin kappaleet ”Aristillusia” ja ”Chord Changea” lukuun ottamatta, ja antaa levylle 4.5 pistettä viidestä mahdollisesta.[5]

Arvostelut

  • Hippy.com: 4.5/5 tähteä[6]
  • Sputnikmusic.com 4.5/5 tähteä[5]
  • Allmusic: 3/5 tähteä[2]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli

  1. Aristillus – 01:56 (säv. Andrew Latimer)
  2. Song Within a Song – 07:13 (säv. Latimer/Peter Bardens)
  3. Chord Change – 06:43 (säv. Latimer/Bardens)
  4. Spirit of the Water – 02:06 (säv. Bardens)

B-puoli

  1. Another Night – 06:55 (säv. Latimer/Bardens/Andy Ward)
  2. Air Born – 05:02 (säv. Latimer/Bardens)
  3. Lunar Sea – 09:07 (säv. Latimer/Bardens)

Vuoden 2002 remasteroidun version bonuskappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Another Night – 03:22 (singleversio)
  2. Spirit of the Water – 02:13 (demo)
  3. Song Within a Song – 07:11 (ennen julkaisematon konserttitaltiointi)
  4. Lunar Sea – 09:51 (CD:llä ennen julkaisematon konserttitaltiointi, singlen b-puoli)
  5. Preparation/Dunkirk – 09:32 (ennen julkaisematon konserttitaltiointi, säv. Latimer/Bardens)

Vuoden 2009 Deluxe Edition[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CD 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alkuperäinen albumi (kts. kappaleet 1–7)

CD 2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • CD 2:n kappaleet ovat liveäänitteitä Lontoon Hammersmith Odeonista (14. huhtikuuta 1976)
  1. Song within a Song – 07:38
  2. Excerpts from The Snow Goose – 11:04
  3. Air Born – 05:13
  4. Chord Change – 06:59
  5. The White Rider – 09:10 (säv. Latimer)
  6. Preparation/Dunkirk – 10:17
  7. Another Night – 07:26
  8. Lady Fantasy – 16:06 (säv. Bardens/Ferguson/Latimer/Ward)

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Another Night[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Another Night   (toukokuu 1976, Decca Records (UK), Janus Records (USA)[12])
  1. Another Night – 03:22 (säv. Latimer/Bardens/Ward)[12]
  2. Lunar Sea – 09:51 (Live, säv. Latimer/Bardens)[12]

”Another Nightin” singleversiota oli leikattu yli kolme minuuttia albumiversiota lyhyemmäksi. B-puolen livekappale ”Lunar Sea” on peräisin Hammersmithin konsertista.[1]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Andrew Latimer – kitara, huilu, laulu kappaleissa ”Song within a Song”, ”Another Night” ja ”Air Born”
  • Peter Bardens – kosketinsoittimet, laulu kappaleessa ”Spirit of the Water”
  • Doug Ferguson – bassokitara, laulu kappaleessa ”Song within a Song”
  • Andy Ward – rummut, lyömäsoittimet, ääni kappaleessa ”Aristillus”

Painoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Formaatti Valtio Levy-yhtiö ja tunnus Julkaistu Lähde
LP Flag of the United Kingdom.svg Decca TXS-R 115 1976 [7]
LP Flag of the Netherlands.svg Decca 6376118 1976 [7]
LP Flag of France.svg Decca 278.115 1976 [13]
LP Flag of Portugal.svg Decca P-TXS-R 115 1976 [13]
LP Flag of Greece (1822-1978).svg Decca TXS 047 1976 [13]
LP Flag of New Zealand.svg Decca, EMI TXS-R 115 1976 [13]
LP Flag of Germany.svg Nova 6.22500 AO 1976 [7]
LP Flag of the United States.svg Janus JXS 7024 1976 [7]
LP Flag of the United States.svg Passport PB 9857 1976 [7]
LP Flag of Canada.svg GRT 9098-7024 1976 [7]
LP Flag of Canada.svg North American NA 019 1976 [13]
LP Flag of Japan.svg King GP-1035 1976 [7]
LP Flag of Spain (1945 - 1977).svg Decca TXS 3059 1977 [7]
CD Flag of the United Kingdom.svg Flag of Germany.svg Flag of the Netherlands.svg London 810 879-2 1983 [7]
LP Flag of South Korea.svg Decca, Sung Eum 810 879-1, SEL-RD 1214 1983 [13]
CD Flag of Japan.svg Universal UICY-9046 2001 [7]
CD Flag of the United Kingdom.svg Decca 8829312 2002 [7]
CD Flag of Europe.svg Decca 5316187 2009 [7]
CD Flag of Japan.svg UICY-94134/5 2009 [7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o Camel: Moonmadness-albumin CD-version kansilehti, kirjoittanut Mark Powell (Decca/Universal 8829312)
  2. a b c d Moonmadness - Camel Allmusic. Viitattu 31.10.2011. (englanniksi)
  3. a b c Moonmadness - Camel Allmusic Allmusic. Viitattu 1.11.2011. (englanniksi)
  4. a b Camel: Moonmadness-albumin Deluxe Editionin kansilehti, kirjoittanut Mark Powell (Decca/Universal 531 6187)
  5. a b c d e Matthijs van der Lee: Camel - Moonmadness (album review) Sputnikmusic 9.8.2010. sputnikmusic.com. Viitattu 1.11.2011. (englanniksi)
  6. a b c d Ben Miller: Camel: Moonmadness (1976) - Hip Music Reviews - Hippyland 12.12.2002. hippy.com. Viitattu 1.11.2011. (englanniksi)
  7. a b c d e f g h i j k l m n o Moonmadness by Camel : Reviews and Ratings - Rate Your Music rateyourmusic.com. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  8. a b c swedishcharts.com - Camel - Moonmadness swedishcharts.com. Viitattu 1.11.2011. (englanniksi)
  9. Chart Stats - Camel - Moon Madness chartstats.com. Viitattu 1.11.2011. (englanniksi)
  10. dutchcharts.nl - Camel - Moonmadness dutchcharts.nl. Viitattu 1.11.2011. (hollanniksi)
  11. Welcome to the Official Camel Website (Katso Timeline ja 1976) camelproductions.com. Viitattu 1.1.2011. (englanniksi)
  12. a b c Another Night (Single Version) / Lunar Sea (Live) by Camel : Reviews and Ratings - Rate Your Music rateyourmusic.com. Viitattu 2.11.2011. (englanniksi)
  13. a b c d e f Camel - Moonmadness at Discogs discogs.com. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)