Andy Ward

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Andy Ward
Syntynyt 28. syyskuuta 1952 (ikä 62)
Kotipaikka Englannin lippu Epsom, Englanti, Iso-Britannia
Aktiivisena 1968–
Tyylilajit progressiivinen rock, blues
Soittimet rummut
Yhtyeet Brew, Camel, Marillion, Skaboosh!, Mark Hevins’ FF, Going Going, Caravan of Dreams, Mirage, Bevis Frond, Yukio Yung, Steve Adams Band[1]

Andrew John ”Andy” Ward (s. 28. syyskuuta 1952, Epsom, Englanti, Iso-Britannia) on brittiläinen muusikko, joka tunnetaan parhaiten progressiivista rockia esittävän Camel-yhtyeen alkuperäisrumpalina, jona hän toimi vuosina 1971–1983.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ward innostui rumpujen soitosta jo nuorena nähtyään erään yhtyeen esiintyvän koulussaan. Ward rakensi oman settinsä keksipurkeista venyttämällä kuorma-auton renkaan sisäkumin niiden päälle. Lopulta Wardin vanhemmat ostivat hänelle kuitenkin oikean rumpusetin, ja pian sen jälkeen hän ryhtyi ammattilaiseksi. Viisitoistavuotiaana Ward tutustui Geoff McCellandiin, jonka kanssa perusti Misty Romance -nimisen yhtyeen. Basistiksi tuli Doug Ferguson, joka oli myös tuleva Camel-jäsen.[1]

Misty Romance kuitenkin hajosi, jolloin basisti Ferguson muutti Guildfordiin, missä tapasi tulevan Camel-kitaristi Andrew Latimerin. He perustivat Brew-nimisen yhtyeen ja pyysivät Wardin rumpaliksi. Brew keikkaili Etelä-Englannissa, mutta kun Doug Ferguson joutui poistumaan maasta väliaikaisesti, siirtyi nyt 16-vuotias Ward bluesartisti Champion Jack Dupreen taustayhtye Shadesiin. Shadesin kanssa Ward esiintyi muun muassa kanssa kolmipäiväisellä rock- ja bluesfestivaalilla Essenissä Länsi-Saksassa. Samalla festivaalilla esiintyvivät myös muun muassa Deep Purple- ja Pink Floyd -yhtyeet. Yhtyeen esittämä blues ei kuitenkaan saanut vastakaikua yleisöltä.[1]

Ward aloitti jälleen yhteistyön Andrew Latimerin kanssa, ja mukaan otettiin yhdysvaltalainen basisti Paul St. George. He nauhoittivat Latimerin vanhoja sävellyksiä Abraham-nimiselle saksalaiselle levy-yhtiölle, mutta albumia ei julkaistu. Basisti Doug Fergusonin ottaessa Paul St. Georgen paikan yhtyeessä, oli koossa jälleen Brew'n kokoonpano. Pian mukaan tuli kosketinsoittaja Peter Bardens, ja näin syntyi Camel. Camel nousi menestykseen erityisesti vuoden 1975 The Snow Goose -albumin myötä. Ward pysyi yhtyeessä Nude-albumin kiertueeseen asti. Tuolloin Wardin kaksisuuntainen mielialahäiriö johti huume- ja erityisesti alkoholiongelmaan. Ward ei enää soittanut seuraavalla, vuonna 1982 julkaistulla The Single Factor -albumilla, itsemurhayrityksessä syntyneen käsivamman vuoksi.[1]

Muutama kuukausi Camelista lähdön jälkeen vuonna 1983 Ward liittyi Marillion-yhtyeeseen. Hän ei kuitenkaan levyttänyt yhtyeen kanssa keikoilla äänitettyjä bootlegejä lukuun ottamatta. Wardin aika yhtyeessä jäi lyhyeksi musiikillisten ja henkilökohtaisten erimielisyysksien vuoksi. Tämän jälkeen Wardilla oli useita lyhyitä projekteja, ja välillä hän oli töissä tehtaalla. Hän soitti muun muassa muutaman keikan Gong Gong -yhtyeen kanssa, jonka hän oli perustanut yhdessä läheisen ystävänsä, entisen Camel-basisti Richard Sinclairin, kanssa. Yhtyeestä muodostui vuonna 1991 Caravan of Dreams, joka keikkaili erityisesti Euroopassa ja Yhdysvalloissa ja julkaisi myös albumin.[1]

Vuonna 1998 kaksisuuntainen mielialahäiriö alkoi jälleen saada Wardista yliotteen. Hän sai lopulta diagnoosin ja hoitoa sairauteensa. Sairaus estää Wardilta osallistumisen kiertueille, mutta studiotyöskentelyä hän on jatkanut. Vuonna 2003 hän liittyi jälleen nuoruusvuosiensa Brew-yhtyeeseen yhdessä Andrew Latimerin ja Doug Fergusonin kanssa. Brew julkaisi vuonna 2002 myös albumin.[1]

Diskgrafia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Camel[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bevis Frond[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sprawl  (1994)
  • Superseeder  (1995)
  • Valedictory Songs  (1998)
  • Live at the Great American Music Hall  (1998)
  • What Did for the Dinosaurs  (2002)

Yukio Yung[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Goodbye Pork Pie Brain  (1995)
  • Hello Pulsing Vein  (1995)
  • Mostly Water  (1996)

Chrys&TheMums[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Baby’s Head  (1999)

Skaboosh[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Freetown  (1988)

Mirage[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Live  (1994)

Steve Adams[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vertigo  (1999)

Anton Barbeau[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • King of Missouri  (2002)

Todd Dillingham[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wilde Canterbury Dream  (1991)

The Deviants[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Deviants Have Left the Planet  (1997)

Country Joe McDonald[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eat Flowers and Kiss Babies  (1998)

Adrian Shaw[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tea for the Hydra  (1985)

Richard Sinclair[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Caravan of Dreams  (1996)
  • R.S.V.P.  (1997)

Hugh Hopper[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • In a Dubious Manner  (2003)

Lähde:[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Andy Ward - Drummer with Camel andywardmusic.com. Viitattu 5.11.2011. |Kieli=(englanniksi)
  2. Rock Drummer Andy Ward - List of Recordings andywardmusic.com. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]