Minsk II

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valko-Venäjän, Venäjän, Saksan, Ranskan ja Ukrainan johtajat Minskin huippukokouksessa helmikuussa 2015

Minsk II on helmikuussa 2015 Valko-Venäjän Minskissä solmittu tulitaukosopimus, joka määrittelee ehdot Itä-Ukrainan sodan lievittämiseksi. Sopimuksessa allekirjoittajina olivat Ukrainan, Venäjän, Ranskan ja Saksan johtajat. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ) järjesti tulitaukosopimukseen johtaneet neuvottelut sen jälkeen, kun Minskissä syyskuussa 2014 sovittu tulitauko murtui tammi-helmikuussa 2015. Minsk II:ssa sovittujen toimenpiteiden oli määrä saattaa aiemmin sovittu tulitauko uudelleen voimaan.

Huippukokous ja sopimusluonnoksen laatiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itä-Ukrainan sodassa taistelut jatkuivat edelleen alkuvuodesta 2015 huolimatta toistuvista yrityksistä ratkaista tilanne.[1] Vaikka syyskuussa 2014 solmittu Minskin sopimus vähensikin merkittävästi taisteluja Itä-Ukrainassa, alueellisia kahakoita puhkesi silti. Tammikuun 2015 alussa Donetskin kansantasavallan (DNR) ja Luhanskin kansantasavallan (LNR) separatistit aloittivat uuden hyökkäyksen Ukrainan hallitsemille alueille, mikä johti Minskissä sovitun tulitauon täydelliseen romahdukseen.[2] 21. tammikuuta, raskaiden taistelujen jälkeen, DNR:n joukot valtasivat symbolisesti tärkeän Donetskin kansainvälisen lentoaseman. Tämän jälkeen separatistit laajensivat hyökkäystään Debaltseveen, joka on tärkeä maantie- ja rautatieliikenteen solmupiste. Uudelleen syttyneet taistelut aiheuttivat kansainvälisessä yhteisössä kasvavaa huolta. Ranskan presidentti François Hollande ja Saksan liittokansleri Angela Merkel laativat uuden rauhansuunnitelman 7. helmikuuta. Ranskalais-saksalainen suunnitelma nähtiin Minskin sopimuksen elvyttämisenä. Presidentti Hollande totesi suunnitelman olevan "viimeinen mahdollisuus" konfliktin ratkaisemiseksi.[3] Suunnitelma laadittiin vastineena yhdysvaltalaisille ehdotuksille asetuesta Ukrainan valtiolle; liittokansleri Merkel sanoi tämän vain pahentavan kriisiä[4]

Diplomaattista ratkaisua puitiin 11. helmikuuta järjestetyssä huippukokouksessa Itsenäisyyden palatsissa Minskissä. Siihen osallistuivat Venäjän presidentti Vladimir Putin, Ukrainan presidentti Petro Poroshenko, Saksan liittokansleri Angela Merkel, Ranskan presidentti François Hollande, DNR:n johtaja Aleksandr Zahartšenko ja LNR:n johtaja Igor Plotnitsky. Neuvottelut kestivät 16 tuntia, ja Saksan ulkoministeri kuvasi niitä "hyvin vaikeiksi". [5][6] 12. helmikuuta julkistettiin, että konfliktin osapuolet olivat suostuneet uusiin toimenpiteisiin palauttaa rauha Itä-Ukrainaan. Eräitä niistä olivat ETYJin monitoroima tulirauha alkaen 15. helmikuuta, raskaan aseistuksen vetäminen etulinjalta, sotavankien vapauttaminen ja Ukrainan perustuslaillinen reformi.[7]

Sopimuksen vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahakat ja tykkituli jatkuivat useissa konfliktialueen osissa huolimatta 15. helmikuuta 2015 kello 0:00 EET voimaan tulleesta tulitauosta.[8] Tykkituli ja taistelut Debaltsevessä jatkuivat, sillä DNR:n johtaja Aleksandr Zahartšenko sanoi ettei tulitauko koske kyseistä aluetta.[9] Donetskin alueen eteläosissa DNR:n ja Azov-pataljoonan väliset taistelut jatkuivat Mariupolia lähellä olevissa kylissä.[9][10] 16. helmikuuta Minsk II -sopimus oli romahduksen partaalla.[11][12] Uutistoimisto Reuters kuvasi tulitaukoa Debaltsevessä "kuolleena syntyneeksi".[13] Ukrainan joukot pakotettiin vetäytymään Debaltsevestä 18. helmikuuta, jolloin separatistit saivat kaupungin hallintaansa.[14] 24. helmikuuta DNR:n ja LNR:n joukot alkoivat siirtää tykistöään pois eturintamasta Minsk II:n mukaisesti, ja Ukraina vastaavasti 26. helmikuuta.[15]

Maaliskuussa 2016 Yhdysvaltain puolustusministeriön edustaja sanoi että 430 Ukrainan sotilasta on kuollut Minsk II -sopimuksen tultua voimaan, että Venäjällä on yhä vahvat siteet DNR:ään ja LNR:ään, ja että Venäjä tuo raskasta aseistusta Donbassin alueelle.[16]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Daryna Krasnolutska, James G. Neuger: EU Stands by Sanctions on Russia After Ukraine Truce Sealed Bloomberg.com. Viitattu 26.7.2016.
  2. ↑ Shaun Walker, Oksana Grytsenko: Ukraine forces admit loss of Donetsk airport to rebels the Guardian. 21.1.2015. Viitattu 26.7.2016.
  3. ↑ Ukraine crisis: 'Last chance' for peace says Hollande BBC News. Viitattu 26.7.2016. (englanniksi)
  4. ↑ Michael R. Gordon, Alison Smale, Steven Erlanger: Western Nations Split on Arming Kiev Forces. The New York Times, 7.2.2015. ISSN 0362-4331. Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ 'Glimmer of hope' for Ukraine after new ceasefire deal. Reuters, 12.2.2015. Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ German foreign minister: Minsk deal not all we would have wished for Yahoo News. Viitattu 26.7.2016.
  7. ↑ Andrey Ostroukh in Minsk, Belarus, Gregory L. White in Moscow, Julian E. Barnes in Washington: Ukraine Peace Talks Yield Cease-Fire Deal. Wall Street Journal, 13.2.2015. ISSN 0099-9660. Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ Except for Debaltseve, Ukraine's officials say fighting subsides in shaky truce Kyiv Post. Viitattu 28.7.2016.
  9. ↑ a b Alec Luhn: Fears for Ukraine’s ceasefire as clashes with Russia-backed rebels intensify the Guardian. 15.2.2015. Viitattu 28.7.2016.
  10. ↑ Paul Sonne in Moscow, Nick Shchetko in Kiev, Ukraine: Fighting Rages in Eastern Ukraine as Cease-Fire Deadline Approaches. Wall Street Journal, 13.2.2015. ISSN 0099-9660. Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ Putin tells Kiev to let troops surrender as Ukraine ceasefire unravels Reuters UK. Arkistoitu 25.8.2015. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
  12. ↑ David Stout: Renewed Fighting Threatens Ukraine Truce TIME.com. Viitattu 28.7.2016.
  13. ↑ Battle rages for town where Ukraine rebels reject ceasefire. Reuters, 16.2.2015. Artikkelin verkkoversio.
  14. ↑ Alec Luhn, Oksana Grytsenko: Ukrainian soldiers share horrors of Debaltseve battle after stinging defeat the Guardian. 18.2.2015. Viitattu 28.7.2016.
  15. ↑ Ukraine begins artillery withdrawal, recognising truce is holding Reuters UK. Arkistoitu 26.2.2015. Viitattu 28.7.2016. (englanniksi)
  16. ↑ Pentagon: Despite Minsk II, More Than 400 Ukraine Troops Killed voanews.com. Viitattu 28.7.2016.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Minsk_II&oldid=22316782”