Mihail Speranski

Wikipedia
Ohjattu sivulta Mikael Speranski
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mihail Speranski, Alexander Varnekin maalaama muotokuva vuodelta 1824.

Mihail Mihailovitš Speranski (ven. Михаи́л Миха́йлович Спера́нский; 12. tammikuuta (J: 1. tammikuuta) 1772 Tšerkutino, Vladimirin kuvernementti23. helmikuuta (J: 11. helmikuuta) 1839 Pietari[1]) oli venäläinen kreivi ja valtiosihteeri, joka toimi tsaari Aleksanteri I:n uudistusmielisenä neuvonantajana. Hän oli myös muotoilemassa Suomen autonomiaa ja toimi vuosina 1809–1811 Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäisenä valtiosihteerinä, mikä tarkoitti, että hän esitteli tsaarille kaikki Suomea koskevat asiat.

Speranski oli lähtöisin vaatimattomista oloista ja hänen vanhempansa olivat kyläpappi Mihail Vasiljevitš ja Praskovja Feodorovna Speranski. Muista tsaarin neuvonantajista poiketen Speranskilla ei ollut sotilastaustaa. Hän opiskeli Aleksanteri Nevskin seminaarissa ja toimi sen opettajana sekä sen jälkeen ruhtinas Aleksandr Kurakinin yksityissihteerinä. Pian Aleksanteri I:n noustua valtaistuimelle Speranskista tuli hänen tärkeä neuvonantajansa varsinkin hallinnollisissa kysymyksissä. Hän järjesti uudelleen ja samalla modernisoi maan sisäministeriön ja laati vuonna 1809 esityksen koko valtakunnan hallinnon uudistamisesta. Speranski uskoi valistuneeseen itsevaltiuteen, mutta katsoi, että tehokkaan hallinnon oli perustuttava lakeihin ja säädöksiin. Hänen mielestään virkanimityksissä pätevyyden piti olla tärkein kriteeri syntyperän tai suositusten sijasta.[1] Speranski nimitettiin 1801 valtiosihteeriksi ja hän sai 1809 todellisen valtioneuvoksen arvonimen.[2]

Kun Venäjä oli valloittanut Suomen Suomen sodassa antoi tsaari Aleksanteri 1. joulukuuta 1808 määräyksen, että Speranskin olisi esiteltävä kaikki Suomea koskevat asiat suoraan hänelle, ohi Venäjän ministerien. Tätä on myöhemmin kutsuttu jopa Suomen autonomian syntyhetkeksi. Lisäksi Speranski osallistui keskeisesti Suomen johtavan hallintoelimen eli keisarillisen hallituskonseljin (myöhempi Suomen senaatti) ohjesäännön laadintaan, mikä myös viitoitti maan autonomian muotoutumista. Hän viimeisteli esityksen lopulliseen muotoonsa. Hänen aloitteestaan perustettiin myös Suomen asiain komitea vuonna 1811. Speranski toimi lisäksi kesästä 1809 alkaen Turun akatemian kanslerina, mutta ei muiden virkojensa vuoksi juuri ehtinyt paneutumaan tähän tehtävään.[1]

Speranski kuului Venäjän johdossa ranskalaismieliseen ryhmään ja vastustajiensa toiminnan seurauksena hän joutui vuonna 1812 Aleksanteri I:n epäsuosioon. Hänet erotettiin maaliskuussa 1812 viroistaan, vangittiin ja karkotettiin kahdeksi vuodeksi Permin kaupunkiin Siperiaan. Sen jälkeen hän sai oleskella omalla maatilallaan, kunnes hänet vuonna 1818 nimitettiin Penzan kuvernööriksi ja 1820 Siperian kenraalikuvernööriksi. Speranski uudisti myös Siperian hallintoa ja sai pian luvan palata Pietariin. Nikolai I:n aikana hänelle annettiin jälleen merkittäviä tehtäviä ja hänet nimitettiin keisarin kansliaan perustetun uuden kodifikaatio-osaston johtajaksi. Sen tarkoituksena oli koota yhteen kaikki keisarikunnan lait ja samalla yhtenäistää sekä tehostaa hallintoa. Speranskille myönnettiin kreivin arvo vuonna 1838, vuotta ennen hänen kuolemaansa.[1]

Speranski oli vuodesta 1798 naimisissa Elisabeth Stephenin kanssa ja heillä oli yksi tytär.[1]

Speranskin mukaan nimettiin vuonna 1906 katu Helsingin Eirassa Speranskintieksi. Nimi poistettiin useiden muiden venäläisten nimien tavoin vuonna 1928, mutta palautettiin 1998 erään läheisen kadunpätkän nimeksi.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mihail Speranski.
  1. a b c d e Kristiina Kalleinen: Speranski, Mihail (1772–1839) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 2.10.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Nordisk familjebok, s. 664-666. 2. painos, osa 26. , 1917. (ruotsiksi)
  3. Antti Manninen: Kenen kadulla asut?, s. 244–245. Helsingin Sanomat, Helsinki 2009.