Mesimäyrä
| Mesimäyrä | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Mellivora capensis (Schreber, 1776) |
||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||
| Mesimäyrän levinneisyys | ||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Mesimäyrä Wikispeciesissä |
Mesimäyrä (Mellivora capensis) (tunnetaan myös nimillä rateli ja hunajamäyrä) on Afrikassa ja Länsi- ja Etelä-Aasiassa tavattava näätäeläin. Mesimäyrää esiintyy erityisesti Kalaharin aavikolla.
Eläimen nimi viittaa siihen, että mesimäyrät ovat persoja hunajalle.
Sisällysluettelo |
Yleistä mesimäyrästä [muokkaa]
Vaikkei mesimäyrä ole erityisen kookas, löytyy siltä rohkeutta hyökätä isompien kimppuun puolustautuessaan. Mesimäyrä on noin 80 cm pitkä (lisäksi häntä n. 20–30 cm) ja se painaa noin 15 kg. Ne asuvat maahan kaivamissaan koloissa.[2]
Ravinto [muokkaa]
Mesimäyrä syö ravinnokseen muun muassa jyrsijöitä, liskoja, skorpioneja ja, jopa huomattavan kokoisia käärmeitä. Lisäksi mesimäyrät ovat persoja hunajalle. Hunajan ne ryöstävät mehiläispesistä, jotka ne tavallisesti löytävät hunajaoppaaksi kutsutun linnun eli hunajakäen opastamana. Mesimäyrä rikkoo mehiläispesän voimakkailla etukäpälillään ja se jakaa saadun hunajan usein hunajakäen kanssa. Mesimäyrä on taitava kiipeämään ja se syö myös linnunpoikasia. Mesimäyrän on yleensä matkattava pitkiäkin matkoja ravintoa etsiessään.[2] Joskus mesimäyrä käyttää myös haaskoja ravintonaan, jos elävät saaliit ovat erityisen niukassa.
Lisääntyminen [muokkaa]
Mesimäyrillä on tapana käyttää tiettyjä alueita käymälöinään. Ulosteen ja virtsan mukana käymälöihin jää hajuja mesimäyrästä. Naaras saa hajuista selville alueella mahdollisesti oleskelevista koiraista. Koiraat taas saavat hajuista selville, milloin naarailla on kiima-aika. Hajumerkit saattavat houkutella paikalle useita koiraita, jotka kaikki tavoittelevat naaraan suosiota.[2]
Naaras ja koiras viettävät yhdessä noin 3–4 päivää.[2] Mesimäyränaaraan kantoaika on noin 2 kuukautta.
Mesimäyrällä on kerralla vain yksi pentu, jonka se kasvattaa yksin. Pennuilla on samanlainen väritys kuin emollaan ja se toimii varoituksena muille eläimille. Vain alle puolet pennuista selviää aikuisiksi pesän ulkopuolisten rankkojen olosuhteiden takia.[2]
Puolustautuminen [muokkaa]
Mesimäyrällä on kaksi merkittävää puolustuskeinoa. Se erittää perärauhasistaan haisevaa ainetta, jota se tarpeen tullen ruiskuttaa vihollisensa päälle.[3] Lisäksi mesimäyrän nahka on niin paksua ja löysää, ettei hyökkääjä saa siitä pitävää otetta. Esimerkiksi leopardilla saattaa kestää jopa tunti mesimäyrää pyydystäessä juuri tämän ominaisuuden takia.[2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Mellivora capensis IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Avara luonto: Kalaharin mesimäyrät (13.11.2004)
- ↑ Avara luonto: Kalaharin mesimäyrät Viitattu 25.4.2007.
