Medal of Honor

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Yhdysvaltain armeijan korkeinta kunniamerkkiä. Sanan muista merkityksistä, katso täsmennyssivu.
Maavoimien, laivaston ja ilmavoimien kunniamerkit

Medal of Honor (suom. kunniamitali) on korkein Yhdysvaltain sotilasansiomitali. Siitä käytetään usein myös nimitystä Congressional Medal of Honor (suom. Kongressin kunniamitali), koska sen myöntää Yhdysvaltain kongressi.[1] Mitali myönnetään Yhdysvaltain asevoimien sotilaalle ”merkittävästä urheudesta ja velvollisuuden ylittävästä oman hengen vaarantamisesta taistelussa Yhdysvaltain vihollista vastaan”.[2] Tästä syystä se myönnetään usein vasta kuoleman jälkeen, jolloin mitali annetaan omaisille. Mitalin ainutlaatuisen luonteen vuoksi Yhdysvaltain presidentti antaa sen usein henkilökohtaisesti saajalle tai tämän lähiomaisille.

Ansiomitalin voivat saada kaikki Yhdysvaltain asevoimien puolustushaarojen edustajat, ja mitalin ulkonäkö vaihtelee puolustushaarasta riippuen. Poikkeuksena on kuitenkin merijalkaväki ja rannikkovartiosto, jotka käyttävät laivaston mitalia.

Kirjallisuus vilisee mainintoja tämän mitalin arvostuksesta: yleisin lienee se, että tämän mitalin kantajalle jopa kenraalit tekevät kunniaa.

Mitalin myöntäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Medal of Honor voidaan myöntää kahdella tapaa. Tavallisin tapa on, että komentotien jäsen ehdottaa alaistaan, jonka jälkeen ketjun yläpuoliset tasot hyväksyvät ehdotuksen. Toinen, harvinaisempi tapa on, että Yhdysvaltain kongressin jäsen ehdottaa henkilöä mitalin saajaksi, jonka kongressi hyväksyy erikoiskäsittelyssä.

Kriteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Medal of Honor voidaan myöntää kenelle tahansa tapahtumahetkellä Yhdysvaltain asevoimien palveluksessa olleelle henkilölle, joka taistelussa Yhdysvaltain vihollista vastaan ylittää velvollisuutensa rohkeasti ja pelottomasti henkensä vaarantaen. Ansiomitali voidaan myöntää myös teoista sotilasoperaatioissa tai aseellisen konfliktin aikana, kun henkilö on ystävällismielisten vierasmaalaisten joukkojen palveluksessa.[2] Suorituksen pitää olla merkittävä ja siihen on liityttävä niin suuri oman hengen menetyksen vaara, että se selkeästi erottuu muiden taistelutoverien teoista. Enemmistö Irakin ja Afganistanin sotien aikana myönnetyistä mitaleista on myönnetty kuoleman jälkeen – Irakin sodassa myönnetyistä neljästä Medal of Honorista kaikki myönnettiin postuumisti.

Poikkeuksena sääntöihin Charles Lindbergh sai kunniamerkin siviililentäjänä, ja merkki on myönnetty myös vertauskuvalliselle tuntemattomalle sotilaalle.

Kunniamerkin saaneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunniamerkkejä on myönnetty yhteensä 3 465, joista 3 446 on myönnetty eri henkilöille. Kaksi kunniamerkkiä saaneita on 19, joista 14 ovat saaneet erilliset merkit erillisistä teoista ja viisi on saanut sekä laivaston että maavoimien merkin samasta teosta. Historian ensimmäisen kunniamerkin sai sotamies Jacob Parrot Yhdysvaltain sisällissodassa. Toistaiseksi ainoa merkin saanut nainen on Mary Edwards Walker, joka toimi sisällissodassa kirurgina. Hänen merkkinsä mitätöitiin 1917 monien muiden ei-taistelusta saatujen merkkien ohella, mutta Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter palautti sen 1977. Suomalainen Johannes S. Anderson sai Medal of Honorin urotöistään ensimmäisen maailmansodan aikana.

Yhdysvaltain asevoimien divisioonista eniten Medal of Honoreja on myönnetty 3. Jalkaväkidivisioonan sotilaille, 51 kappaletta.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Medal of Honor Congressional Medal of Honor Society. Viitattu 8.7.2009. (englanniksi)
  2. a b Army Regulation 600–8–22, Military Awards (PDF) (Section II, U.S. Army Individual Decorations—Authority and Criteria, 3–7. Medal of Honor) 11.12.2006. Headquarters, Department of the Army, Washington, DC: United States Army. Viitattu 7.7.2009. (englanniksi)
  3. http://www.stewart.army.mil/moh/theRecipents.aspx

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Medal of Honor.