Margareeta Itävaltalainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Margareeta Itävaltalainen (10. tammikuuta 1480 – 1. joulukuuta 1530) oli kahden avioliittonsa kautta Asturian prinsessa ja Savoijin herttuatar, ja hänet nimitettiin Alankomaiden käskynhaltijaksi vuosiksi 15071515 sekä uudestaan 15191530.

Nuoruusvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Margareeta Itävaltalainen

Margareeta syntyi 10. tammikuuta 1480 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Maksimilian I:n ja Maria Burgundilaisen toisena lapsena ja ainoana tyttärenä. Hänet nimettiin isoäitipuolensa Yorkin Margaretin, Burgundin leskiherttuattaren mukaan, joka oli erityisen läheinen tämän äidin kanssa. 1482 Margareetan äiti kuoli ja hänen vanhempi veljensä, Filip Komea, seurasi Mariaa Alankomaiden hallitsijana isänsä hänen sijaishallitsijanaan.

1482 Maksimilian ja Ranskan kuningas Ludvig XI allekirjoittivat Arrasin sopimuksen, jossa Margareetan isä lupasi antaa Margareetan puolisoksi Ludvigin pojalle Kaarlelle. Kihlaus tapahtui 1483. Margareeta, Franche-Comte ja Artois myötäjäisinään, siirrettiin Ranskan kunigas Ludvig XI:n holhoukseen. Ludvig kuitenkin kuoli pian tämän jälkeen. Margareeta koulutettiin Ranskan kuninkaallisessa hovissa ja valmisteltiin hänen tulevaan rooliinsa Ranskan kuningattarena. Hänet kasvatettiin fille de francena (Ranskan tyttärenä) Madame de Segrén toimesta, sulhasensa sisaren ja sijaishallitsijan Ranskan Annen valvonnan alla. Useat muutkin ranskalaiset aateliset saivat kasvatuksensa Annen seurannan alla, kuten esimerkiksi Louise Savoijilainen [1], jonka kanssa Margareeta tulisi myöhemmin neuvottelemaan rauhan.

Margareeta kiintyi Kaarleen aidosti. Kuitenkin syksyllä 1491, Kaarle hylkäsi sopimuksen ja avioitui Margareetan äitipuolen Annen, Bretagnen herttuattaren kanssa poliittisista syistä. Ranskan hovi oli lakannut kohtelemasta Margareetaa kuningattarena vuoden 1491 alkupuolella. Bretagnen herttuatar oli naitettu Margareetan isälle valtakirjalla, mutta heidän avioliittonsa oli mitätöity. Margareeta palasi isoäitipuolensa hoviin vasta kesäkuussa 1493, toukokuussa allekirjoitetun Senlisin sopimuksen jälkeen. Margareeta loukkaantui Kaarlen toimista niin, että tunsi jatkossa kestävää paheksuntaa Ranskaa kohtaan.

Avioliitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Margareeta Itävaltalainen (n. 1507–1515)

Saavuttaakseen liittolaisuuden Kastilian kuningattaren Isabella I:n ja Aragonian kuninkaan Ferdinand II:n kanssa, Maksimilian alkoi neuvotella avioliitoista heidän ainoan poikansa Asturian prinssin Juhanan ja Margareetan, sekä heidän tyttärensä Johannan ja Filipin välillä. Margareeta matkusti Alankomaista Espanjaan vuoden 1496 loppupuolella. Avioituminen tapahtui 1497. Juhana kuoli vain kuusi kuukautta myöhemmin, 4. lokakuuta. Margareeta oli tällöin raskaana. 8. joulukuuta hän synnytti kuolleena syntyneen tyttären. Asturian leskiprinsessa palasi Alankomaihin vuoden 1500 alkupuolella, kun hänen veljensä ja kälynsä kutsuivat hänet juuri syntyneen poikansa, Itävallan Kaarlen kummitädiksi.

1501 Margareeta avioitui Filibert II:n, Savoijin ruhtinaan kanssa (1480–1504), joka kuoli kolme vuotta myöhemmin. Myös tämä avioliitto oli lapseton. Margareeta vannoi, ettei koskaan avioituisi uudelleen. Hänen hovihistorioitsijansa ja runoilija Jean Lemaire de Belges antoi hänelle nimen ”Dame de Deuil”[2].

Poliittinen rooli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänet nimitettiin ensimmäistä kertaa Habsburgien Alankomaiden käskynhaltijaksi (1507–1515) ja hänen nuoren veljenpoikansa Kaarlen (tuleva Kaarle V, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari) holhoojaksi. Margareeta toimi välittäjänä isänsä ja tämän alaisten välillä Alankomaissa, neuvotteli kauppasopimuksen Englannin kanssa, ja oli osallisena Cambrain liiton (1508) muodostamisessa. Täysi-ikäistymisensä jälkeen 1515, Kaarle alkoi kapinoida Margareetan vaikutusvaltaa vastaan, mutta pian hän ymmärsi tämän yhdeksi viisaimmista neuvonantajistaan, ja Margareetasta tuli taas Alankomaiden käskynhaltija (1519–1530) ajoittaisesti kuolemaansa saakka. 1529, yhdessä Louise Savoijilaisen kanssa, hän neuvotteli Cambrain sopimuksen, niin sanotun naisten rauhan.

Hänen hallituskautensa oli suhteellisen rauhallista ja vaurasta aikaa Alankomaille, vaikka protestanttinen reformaatio alkoi nostaa päätään etenkin Alankomaiden pohjoisosissa. Ensimmäiset protestanttiset martyyrit poltettiin roviolla 1524 ja 1525. Margareetalla oli vaikeuksia pitää Gueldersin ruhtinas Kaarle aisoissa. Hän sai miehen allekirjoittamaan Gorinchemin sopimuksen 1528, mutta ongelmaa ei saatu ratkaistuksi kokonaan hänen hallituskautensa aikana.

Taiteen mesenaatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Margareeta oli saanut hyvän koulutuksen. Hän soitti useita soittimia, oli erittäin lukenut ja kirjoitti runoja. Hänen hovissaan Mechelenissä vierailivat aikansa suuret humanistit, kuten Erasmus. [3]. Hän omisti laajan kirjaston, joka koostui suurilta osin messukirjoista, historiallisista ja eettisistä tutkielmista ja runoudesta [4]. Margareeta tilasi useita musiikkikäsikirjoituksia Pierre Alamireltä [5], jotka hän lähetti lahjoiksi perheenjäsenilleen ja poliittisille suhteilleen, ja omisti itsekin useita chanson-kokoelmia. [6]. Ne sisälsivät Josquin des Prezin, Johannes Ockeghemin, Jacob Obrechtin ja Pierre de la Ruen töitä. De la Rue oli hänen suosikkisäveltäjänsä.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Margareeta Itävaltalaisen hauta, Bourg-en-Bress

Margareeta kuoli Mechelenissä, Antwerpenin ja Brysselin välillä, joka oli hänen pääasiallinen asuinpaikkansa Alankomaissa sen jälkeen, kun hän oli nimittänyt veljenpoikansa Kaarle V:n ainoaksi perijäkseen. Margareeta on haudattu Bourg-en-Bresseen, upeaan mausoleumiin, jonka hän tilasi toiselle aviomiehelleen Filibertille ja itselleen. Mechelenin katedraalin viereen on pystytetty hänen patsaansa.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Robin, Larsen and Levin s. 43
  2. Gonkdo, Michal (2006). Dame de Deuil. Musical Offerings for Marguerite of Austria (1480-1530), 3. CD Booklet KTC 4011
  3. Triest, Monica (2000) Macht, vrouwen en politiek 1477-1558. Maria van Bourgondië, Margaretha van Oostenrijk, Maria van Hongarije. Leuven, Van Halewijck.
  4. Schreurs, Eugeen; Vendrix; Philippe (2005). The sweet melancholy of Margaret, translated by Celia Skrine, 11. CD Booklet MEW 0525.
  5. Kellman, Herbert (ed.) (1999). The Treasury of Petrus Alamire. Music and Art in Flemish Court Manustricpts 1500-1535. Leuven, Die Keure.
  6. Chreurs, Eugeen (1998). Margarete – Maximilian I, translated by Stratton Bull, 14. CD Booklet ORF CD 265.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Margarete - Maximilian I. Musik um 1500, Capilla Flamenca with La Caccia, Schola Cantorum Cantate Domino Aalst, Schola Gregoriana Lovaniensis, 1998, ORF Shop CD 265 (2 CDs).
  • Dulcis Melancholia, Biographie musicale de Marguerite d'Autriche, Capilla Flamenca, 2005 (MEW 0525).
  • Dame de Deuil. Musical Offerings for Marguerite of Austria, La Morra, 2005 (KTC 4011).
  • Diana Maury Robin, Anne R. Larsen and Carole Levin: Encyclopedia of women in the Renaissance: Italy, France, and England. ABC-CLIO, Inc, 2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Margaret of Austria, Duchess of Savoy