Mai-Brit Heljo

Mai-Brit Salome Heljo (o.s. Helenius, ent. Kaila, myös Maippi Heljo, s. 10. syyskuuta 1926 Turku), on suomalainen näyttelijä. Hän näytteli kaikkiaan lähes 30 elokuvassa vuosina 1949-1994. Merkittävimmät roolinsa hän teki elokuvissa Rovaniemen markkinoilla (1951), Kuollut mies kummittelee (1952), Komppanian neropatit (1952), Lentävä kalakukko (1953) ja Onni etsii asuntoa (1955).

Heljon näyttelijänura alkoi kiinnityksellä Kotkan Maakuntateatteriin 1944–1950. Ensimmäiset pienet elokuvaroolit hänellä oli elokuvissa Kanavan laidalla ja Kesäillan valssi, mutta todellinen läpimurto tapahtui vuonna 1951 elokuvassa Rovaniemen markkinoilla Kemijärven Huldan roolissa. Elokuvan muissa pääosissa olivat Esa Pakarinen, Reino Helismaa ja Jorma Ikävalko. Ensimmäinen rillumarei-komedia oli vuoden katsotuimpia suomalaisia elokuvia.

Seuraavien parin vuoden aikana Heljo esiintyi muun muassa elokuvissa ... ja Helena soittaa, Kuollut mies kummittelee, Suomalaistyttöjä Tukholmassa ja Lentävä kalakukko. Heljon siirryttyä vuonna 1954 Radioteatterin puolelle elokuvaroolit jäivät melko pieniksi sivuosiksi. Radioteatterista Heljo muistetaan parhaiten rooleistaan Kankkulan kaivossa Synnöve Pullona sekä Yhtäköyttä-yhdistyksessä kampaaja Sjöberginä eli "Söperinä".

Vuonna 1961 oli vuorossa siirtyminen Televisioteatterin puolelle, jossa Heljo esiintyi muun muassa Jatkoaika-sarjassa sketsihahmonaan laitapuolen kulkija Suhina-Lempi. Vuonna 1967 hän ryhtyi freelanceriksi mutta jatkoi edelleen radio- ja televisio-ohjelmissa ja esiintyi erilaisissa produktioissa, kuten ravintolaviihdekeikoilla Kalle Juurelan kanssa. 1970-luvulta eteenpäin Heljo on nähty vielä Spede Pasasen elokuvissa Viu-hah hah-taja, Tup-akka-lakko, Hei kliffaa hei! ja Uuno Turhapuron veli.

Filmografia [muokkaa]

Timo Martin, Pertti Niemi & Ilona Tainio: Suomen teatterit ja teatterintekijät, Tammi, 1974
Suomen kansallisfilmografia 4-6, VAPK, 1991
Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava, 1970.
Haastattelu Turun Sanomat 15.5.2004