Mai-Brit Heljo
| Mai-Brit Heljo | |
|---|---|
 Mai-Brit Heljo vuonna 1965 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. syyskuuta 1926 Turku |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Pertti Pakarinen |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1944–1994 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Mai-Brit Salome ”Maippi” Heljo (o.s. Helenius, ent. Kaila; s. 10. syyskuuta 1926 Turku) on suomalainen näyttelijä. Hän esiintyi kaikkiaan lähes 30 elokuvassa vuosina 1949–1994. Merkittävimmät roolinsa hän teki elokuvissa Rovaniemen markkinoilla (1951), Kuollut mies kummittelee (1952), Komppanian neropatit (1952), Lentävä kalakukko (1953) ja Onni etsii asuntoa (1955).
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heljon näyttelijänura alkoi kiinnityksellä Kotkan Maakuntateatteriin 1944–1950. Ensimmäiset pienet elokuvaroolit hänellä oli elokuvissa Kanavan laidalla ja Kesäillan valssi, mutta todellinen läpimurto tapahtui vuonna 1951 elokuvassa Rovaniemen markkinoilla Kemijärven Huldan roolissa. Elokuvan muissa pääosissa olivat Esa Pakarinen, Reino Helismaa ja Jorma Ikävalko. Ensimmäinen rillumarei-komedia oli vuoden katsotuimpia suomalaisia elokuvia.
Seuraavien parin vuoden aikana Heljo esiintyi muun muassa elokuvissa …ja Helena soittaa, Kuollut mies kummittelee, Suomalaistyttöjä Tukholmassa ja Lentävä kalakukko. Heljon siirryttyä vuonna 1954 Radioteatteriin elokuvaroolit jäivät melko pieniksi sivuosiksi. Radioteatterista Heljo muistetaan rooleistaan Kankkulan kaivossa Synnöve Pullona sekä Yhtä köyttä -yhdistyksessä kampaaja Sjöberginä eli ”Söperinä”.
Vuonna 1961 Heljo siirtyi Televisioteatteriin, jossa hän esiintyi muun muassa Jatkoaika-sarjassa sketsihahmonaan laitapuolen kulkija Suhina-Lempi. Tässä hahmossa hän levytti vuonna 1968 kaksi kappaletta, toinen Ossi Runnen ja toinen Toivo Kärjen sävellys.[1] [2] Vuonna 1967 hän ryhtyi freelanceriksi, mutta jatkoi edelleen radio- ja televisio-ohjelmissa ja esiintyi erilaisissa produktioissa, kuten ravintolaviihdekeikoilla Kalle Juurelan kanssa. 1970-luvulta eteenpäin Heljo nähtiin vielä Spede Pasasen elokuvissa Viu-hah hah-taja, Tup-akka-lakko, Hei kliffaa hei! ja Uuno Turhapuron veli.
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heljon aviopuoliso Pertti Pakarinen kuoli 10. helmikuuta 1998.
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kanavan laidalla (1949)
- Kesäillan valssi (1951)
- Rovaniemen markkinoilla (1951)
- …ja Helena soittaa (1952)
- Kuollut mies kummittelee (1952)
- Suomalaistyttöjä Tukholmassa (1952)
- Lännen lokarin veli (1952)
- Hän tuli ikkunasta (1952)
- Komppanian neropatit (1952)
- Lentävä kalakukko (1953)
- Onni etsii asuntoa (1955)
- Evakko (1956)
- Ratkaisun päivät (1956)
- Muuan sulhasmies 1956)
- Herra sotaministeri (1957)
- Syntipukki (1957)
- Vieras mies (1957)
- Pieni luutatyttö (1958)
- Kovaa peliä Pohjolassa (1959)
- Lasisydän (1959)
- Lumisten metsien tyttö (1960)
- Kankkulan kaivolla (1960)
- Minkkiturkki (1961)
- Vihreä leski (1968)
- Rottasota (1968)
- Viu-hah hah-taja (1974)
- Tup-akka-lakko (1980)
- Ameriikan morsian (1981)
- Hei kliffaa hei! (1985)
- Uuno Turhapuron veli (1994)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Martin, Timo – Niemi, Pertti – Tainio, Ilona: Suomen teatterit ja teatterintekijät. Tammi, 1974.
- Suomen kansallisfilmografia 4–6. VAPK, 1991.
- Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava, 1970.
- Hätönen, Paula: Suhina-Lempi, Söperi ja Synnove Pullo samassa persoonassa: Maippi Heljo teki tilaa Tanja Karpelalle Turhapuro-elokuvaan Turun Sanomat. 15.5.2004. Viitattu 9.9.2013.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Urpo Haapanen: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto 1901-1982, s. 128. Suomen Äänitearkisto, 1990. ISBN 951-9222-21-9.
- ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 627. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mai-Brit Heljo Elonetissä.
- Mai-Brit Heljo Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
|
