Magnus Lindberg

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Magnus Lindberg

Magnus Gustaf Adolf Lindberg (s. 27. kesäkuuta 1958 Helsinki)[1] on suomalainen taidemusiikin säveltäjä ja pianisti. Lindberg tunnetaan modernistina, jonka teoksille on tyypillistä muun muassa monimutkainen rytmiikka ja soittimellinen taituruus. Magnus Lindberg on yksi arvostetuimmista suomalaisista taidemusiikin säveltäjistä. Pianistina Lindberg on erityisesti esittänyt omaa kamarimusiikkiaan sekä toiminut pianokonserttonsa ja Kraft-teoksen solistina ja on Paavo Heinisen lisäksi ainoa oman pianokonserttonsa levyttänyt suomalainen säveltäjä.

Lindberg on opiskellut Einojuhani Rautavaaran ja Paavo Heinisen johdolla Sibelius-Akatemiassa, jossa hän suoritti sävellyksen diplomin 1981. Hän kuuluu Korvat auki -yhdistyksen perustajajäseniin. Lindberg aloitti säveltämisen sarjallisuudesta, mutta on sittemmin siirtynyt vapaampien modernististen ilmaisumuotojen pariin. Lindbergin varhaiset teokset olivat luonteeltaan iskeviä ja karheita, mutta myöhemmin hänen tyylinsä on tullut monivivahteisemmaksi ja hienostuneemmaksi, ja esimerkiksi vuonna 2002 valmistuneessa klarinettikonsertossa on jopa Debussyn mieleen tuovia kuulaita ja ilmeikkäitä sointisävyjä. Lindberg on itse sanonut olleensa ennen kivenhakkaaja, mutta siirtynyt sittemmin savenvalamiseen. Lindberg on tehnyt tilausteoksia muun muassa Berliinin filharmonikoille ja 2008 hänet kutsuttiin New Yorkin filharmonikkojen nimikkosäveltäjäksi säveltämään ja johtamaan omia teoksiaan.

Lindbergin tärkeimpinä sävellyksinä pidetään muun muassa orkesteriteoksia Kraft, Kinetics-Marea-Joy, Aura, Feria, Arena, Cantigas, Fresco, Sculpture, Seht die Sonne, orkesterikonserttoa, pianokonserttoa, sellokonserttoa, klarinettikonserttoa ja viulukonserttoa. Lindbergin suppeahkon kamarimusiikkituotannon ehkä arvostetuin teos on klarinettikvintetto.

Graffiti (2009) on Lindbergin vokaaliteos, jonka teksteinä on Pompeijin raunioista löydettyjä latinankielisiä seinäkirjoituksia.[2]

Lindberg palkittiin 30 500 arvoisella Suomi-palkinnolla joulukuussa 2010. Vuonna 2012 hän sai Pro Finlandia -palkinnon[3].

Levytettyjä teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Action-Situation-Signification, Kraft – Toimii Ensemble, Esa-Pekka Salonen ja Ruotsin radion sinfoniaorkesteri (Finlandia)
  • Kinetics, Marea, JoyJukka-Pekka Saraste, Avanti!-kamariorkesteri ja Baijerin radion sinfoniaorkesteri (Ondine)
  • Ur, Corrente, Duo concertante, Joy – Peter Eötvös ja Ensemble InterContemporain. (Ircam)
  • Arena 2, Coyote Blues, Tendenza, Corrente – Avanti!-kamariorkesteri Sakari Oramon kanssa (Ondine)
  • Aura – in memoriam Witold Lutosławski, Engine – London Sinfonietta, johtajana Oliver Knussen (Deutsche Grammophon)
  • Cantigas, sellokonsertto, Parada, Fresco – Philharmonia Orchestra of London, johtajana Esa-Pekka Salonen, solistina Anssi Karttunen (Sony Classics)
  • Pianokonsertto, Kraft – Toimii Ensemble ja Radion Sinfoniaorkesteri, johtajana Esa-Pekka Salonen, solistina Magnus Lindberg (Ondine)
  • Feria, Corrente II, ArenaJukka-Pekka Saraste ja Radion sinfoniaorkesteri (Ondine)
  • Klarinettikonsertto, Gran Duo, Chorale – Radion Sinfoniaorkesteri, johtajana Sakari Oramo, solistina Kari Kriikku (Ondine)
  • Viulukonsertto (yhdessä Jean Sibeliuksen viulukonserton kanssa) – Radion Sinfoniaorkesteri, johtajana Sakari Oramo, solistina Lisa Batiašvili (Sony Classics)
  • Sculpture, Campana in Aria, orkesterikonsertto – Radion Sinfoniaorkesteri, johtajana Sakari Oramo, solistina Esa Tapani (Ondine)
  • Musik för två pianon, Klavierstück, 3 Short Pieces, Play I, Twine, Piano Jubilees, etydit no. 1 ja 2 - Ralph van Raat ja Marten van Veen, piano (Naxos)
  • Graffiti, Seht die Sonne – Helsingin kamarikuoro, Radion Sinfoniaorkesteri, johtajana Sakari Oramo (Ondine)
  • Klarinettitrio, Santa Fe Project, Partia, Dos Coyotes – Kari Kriikku, klarinetti, Anssi Karttunen, sello, Magnus Lindberg, piano (Ondine)
  • EXPO, toinen pianokonsertto, Al largo - New York Philharmonic, johtajana Alan Gilbert, solistina Yefim Bronfman (Dacapo)
  • Viulukonsertto, Jubilees, Souvenir - Tapiola Sinfonietta, liidaaja-solistina Pekka Kuusisto (konsertto), johtajana Magnus Lindberg (Ondine)
  • Mano a mano - Timo Korhonen, Kitara (Ondine)

Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka kukin on 2007, Otava 2006
  2. Lauri Kilpiö: Lindbergin uusi aluevaltaus. Suomen Kuvalehti, 10.12.2010, nro 49, s. 66–67.
  3. Sofi Oksaselle Pro Finlandia 3.12.2012. Yle Uutiset. Viitattu 4.12.2012.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Stenius, Caterina: Chaconne: Magnus Lindberg ja uusi musiikki. Suomentanut Caj Westerberg. Sisältää Risto Niemisen kokoaman teosluettelon. Helsinki: WSOY. ISBN 951-0-31816-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.