Magnus Ille
Magnus Ille (s. noin 1500 - 1565 Narva) oli Äyräpään vouti, sotilas ja linnanpäällikkö.[1]
Illen vanhemmat olivat Sune Pietarinpoika Ille ja Margareta Magnuksentytär Grabbe. Aatelittomasta Illestä tuli kuningas Kustaa Vaasan suosikki. Äyräpään kihlakunnan voutina hänet mainitaan 1538, jolloin hänen äitinsä veli Nils Grabbe toimi Viipurin linnan päällikkönä. Miesten tiedetään järjestäneen yhdessä ryöstöretkiä venäläisten puolelle vastoin kuninkaan rajarauhapolitiikkaa ja he saivatkin jättää tehtävänsä. Ille erosi voudin toimestaan 1545. Ruotsin ja Venäjän välisen sodan sytyttyä 1555 Illestä tuli suomalaisen ratsuväen päällikkö ja hän saavutti kuninkaan suosion uudestaan.[1]
Pohjoismaiden seitsenvuotisen sodan puhjettua 1563 Ille nimitettiin amiraalin arvoisena yhdeksän laivan laivasto-osaston komentajaksi, tiettävästi ilman aiempaa merisotakokemusta. 1563 hän oli myös Erik XIV:n tarkastuslautakunnan jäsen. Illen laivasto-osasto pyrki estämään tanskalaisten läsnäoloa Suomenlahdella ja erityisesti kaupantekoa Narvassa. Osasto teki myös ryöstöretkiä Saarenmaalle. Ille jäi tanskalaisten vangiksi ja kuoli vankeudessa Narvassa.[1]
Ille omisti maata Helsingin pitäjän Veromiehenkylässä ja Tenholan Staffbyssä, samoin kuin Mynämäellä. Hänen puolisonsa oli Margareta Olofintytär Stålalarm. Eversti, Ahvenanmaan käskynhaltija ja Kastelholman linnanpäällikkö Salomon Ille (k. 1599) oli heidän poikansa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Veli-Matti Syrjö: Ille, Magnus (noin 1500-1565). Suomen Kansallisbiografia. Osa 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Sivu 297.
|
