Luostarikortteli
Luostarikortteli oli yksi Turun neljästä keskiaikaisesta kaupunginosasta. Muut kaupunginosat olivat Turun tuomiokirkon välittömässä läheisyydessä sijaitseva Kirkkokortteli, tuomiokirkosta kaakkoon sijaitseva Mätäjärven kortteli ja joen vastakkaiselle rannalle kasvanut Aninkaisten kortteli.[1] Luostarikorttelin keskiaikainen kaupunkirakenne säilyi 1800-luvun alkuun asti: Turun palon jälkeen se korvattiin uudella ruutukaavalla.
Ilmaisut ”täl pual jokke” ja ”tois pual jokke” viittaavat juuri tähän keskiaikaiseen korttelijakoon. Luostarikorttelin sijainti Vartiovuoren ja Aurajoen välissä, lähellä Tuomikirkkoa, sijoitti sen kaupungin syntysijoille, tälle puolelle jokea.lähde?
Luostarikorttelin nimi viittaa Kaskenmäen rinteessä sijainneeseen dominikaanikonventtiin. Tämän Pyhän Olavin konventin toiminta loppui reformaatioon ja vuonna 1537 sattuneeseen tulipaloon, jonka jälkeen se hävisi kaupunkikuvasta. Kaupunginosan ja katujen nimissä luostarin muisto kuitenkin säilyi vuosisadat.[2]
Korttelin rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luostarikorttelia halkoi yksi kaupungin neljästä tärkeästä sisääntuloväylästä: Hämeenlinnasta tuleva Hämeenkatu. Lähempänä jokirantaa kulki kapeampi väylä, Luostarin jokikatu, josta erkani Luostarin välikatu. Molemmat kadut johtivat kaupungin torille, joka sijaitsi nykyisen Vanhan suurtorin kohdalla. Luostarin välikadun linja jatkui naapurikorttelin eli Kirkkokorttelin kautta Tuomikirkolle asti.[3]
Keskiajan lopulla Luostarikortteli käsitti vajaa sata tonttia. Maanmittari Johan Tillbergin laatimassa Turun kaupunkimittauksessa ja siihen liittyvässä kartassa[3] vuodelta 1808 näkyy kaupungin kasvu. Tuolloin Luostarikortteliin kuului kaikkiaan 183 tonttia.[2]
Luostarikorttelin vaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isovihan aikana Turku oli kahdeksan vuotta venäläismiehityksessä (1713–1721). Kun Uudenkaupungin rauhan jälkeen turkulaisia palasi Ruotsista, suuri osa kivitaloista oli purettu. Jälleenrakennus oli hidasta ja matkakuvaus kertoo harmaasta ja matalasta kaupungista vielä 15 vuotta myöhemmin.[4]
1700-luvun lopun taloudellisella nousukaudella kaupunkiin kohosi yhä enemmän uusia rakennuksia. Luostarikorttelissa suurin osa rakennuskannasta uudistui viidessä vuosikymmenessä. Katukuva kävi värikkäämmäksi, kun punamullan rinnalle tulivat öljymaalit, joihin tosin oli varaa vain harvoilla.[4]
Luostarikorttelin tarina päättyi Turun paloon syyskuussa 1827. Uudessa ruutukaavassa vanhan korttelijaon korvasivat nykyiset numeroidut kaupunginosat. Osa Luostarikorttelin rakennuksista säästyi palolta, sillä ne olivat suojassa tulimyrskyltä Vartiovuoren takana. Alueella toimii Luostarinmäen museokortteli.[2]
Luostarikorttelin tontteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johan Tillbergin vuonna 1808 tekemän kartan mukaan Luostarikortteli käsitti tuolloin noin 180 numeroitua tonttia.[3] Luostarinmäen palolta säästyneitä tontteja ja taloja käsitellään artikkelissa Luostarinmäen museokortteli kohdassa Luostarinmäen talot ja pihapiirit. Osa tonteista ja taloista oli 1800-lukuun mennessä saanut vakiintuneen nimen joko tontilla pitkään asuneen suvun tai muun tonttiin liittyvän asian mukaan. Tässä on listattu joitakin tällaisia tontteja. Nimien lähteenä on käytetty Dahlströmin topografista kortistoa.[5] Suluissa oleva numero viittaa Tillbergin kartan numerointiin.
- Raatihuone (1), ks. Bernerin raatihuone
- Brinkkala (4), ks. Brinkkalan talo
- Wolle (5)
- Hovioikeus (6), nykyisen Katedralskolanin kohdalla
- Schaefer (7), nykyisen Katedralskolanin kohdalla
- Thorwöst (9/11), Katedralskolanin nykyisen liikuntasalin/pihan paikalla
- Horn (10)
- Merthen (13), nykyisten Nunnankadun ja Itäisen Rantakadun risteyksessä
- Källaren (14), nykyisten Rettigin palatsin pihamaan ja Itäisen Rantakadun kohdalla
- Forsteen (15), nykyisten Rettigin palatsin pihamaan ja Itäisen Rantakadun kohdalla
- Såger (17), Rettigin palatsin nykyisellä pihamaalla
- Grass (18), nykyisen Rettigin palatsin kohdalla
- Schultz (19), nykyisten Rettigin palatsin ja Itäisen Rantakadun kohdalla
- Festing (20), nykyisten Rettigin palatsin puutarhan ja Itäisen Rantakadun kohdalla
- Ranck (21/25), nykyisten Rettigin palatsin ja Nunnankadun alueella
- Miltopaeus (24), nykyisten Nunnankadun ja Hämeenkadun risteyksessä
- Rosskamp (26)
- Sveder (27), Rettigin palatsin nykyisellä etupihalla
- Kask (28), nykyisten Rettigin palatsin puutarhan ja Hämeenkadun kohdalla
- Hurri (34), nykyisten Runeberginpuiston ja Itäisen Rantakadun kohdalla
- Kåkenhus (36), nykyisten Rettiginrinteen ja Itäisen Rantakadun risteyksessä, Kirjastosillan vieressä
- Busch (112)
- Knubbert (126)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Seppänen, Liisa: Salvoksista sosiaalisiin systeemeihin. Rakennustutkimuksen menetelmät ja mahdollisuudet. Julkaisussa: Kaupunkia pintaa syvemmältä. Toim. Liisa Seppänen. Turku, 2003.
- ↑ a b c Luostarikortteli. Julkaisussa: Aboa Vetus & Ars Nova. Historian ja nykytaiteen museo. Toim. Johanna Lehto-Vahtera ja Eeva Holkeri. Turku, 2012.
- ↑ a b c Tillberg, Johan. Charta öfver Åbo stad. Kopio vuoden 1808 kartasta. 1818. Kansallisarkisto.
- ↑ a b Savolainen, Panu: Näkymättömät kaupungit. Mitä historialliset lähteet kertovat kaupunkiympäristöstä? Julkaisussa: Aboa Vetus & Ars Nova. Historian ja nykytaiteen museo. Toim. Johanna Lehto-Vahtera ja Eeva Holkeri. Turku, 2012.
- ↑ Dahlströmin topografinen kortisto. Korttihakemisto topografian mukaisesti järjestettynä. Korttelit (Bdg3:10, Luostarikortteli 1 - 100). Kansallisarkisto (13.1.2021)