Lumivuohi

Lumivuohi
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Nisäkkäät Mammalia Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla Heimo: Onttosarviset Bovidae Alaheimo: Vuohieläimet Caprinae Suku: Oreamnos Rafinesque, 1817 Laji: americanus
Kaksiosainen nimi
Oreamnos americanus (Blainville, 1816)
Katso myös
Lumivuohi Wikispeciesissä   Lumivuohi Commonsissa

Lumivuohi (Oreamnos americanus) on Pohjois-Amerikassa elävä vuohieläin. Se on sukunsa ainoa laji ja elää korkealla vuorten rinteillä, minne se on sopeutunut paksun turkkinsa ja tanakan ruumiinrakenteensa ansiosta.

Koko ja ulkonäkö

Lumivuohen ruumiin pituus on 140–155 senttiä ja säkäkorkeus noin 80–90 senttiä. Lajin häntä on 10–senttinen. Ruumiinrakenne on tanakka, ja eläin voi painaa noin 57–82 kiloa. Jalat ovat lihaksikkaat.

Valkoinen, erittäin erittäin tuuhea turkki koostuu pitkistä, kovista peitinkarvoista ja untuvaisesta, pitkästä pohjavillasta, joka on hienompaa kuin kašmirvilla. Niskaa säkää, ristiselkää ja lautasia peittää harja. Polvien alueella kasvavat pitkät karvat roikkuvat pöyheinä muuten lyhyt- ja sileäkarvaisista jaloista. Kesäisin lumivuohta peittää ohut ja villamainen turkki, mutta talveksi se kasvaa pitkäksi ja takkuiseksi. Tällöin myös väri vaihtuu kellertävämmäksi. Keväällä tapahtuva karvanvaihto saa turkin näyttämään risaiselta.

Lumivuohen niskassa on pieni pehmeä, karvojen muodostama kyttyrä. Pää on pitkänomainen ja silmät ja luomet ovat mustat. Korvat ovat keskisuuret ja suippokärkiset. Molemmilla sukupuolilla on lyhyehköt, hieman taaksepäin kaartuvat mustat ja teräväkärkiset sarvet. Sarvien tavoin molemmilla sukupuolilla on myös leukaparta. Lumivuohen utareet ovat nelinisäiset sen lähisukulaisen gemssin tavoin.

Levinneisyys ja elinympäristö

Lumivuohta tavataan Kanadan ja Yhdysvaltain vuoristoseuduilla Alaskasta Washingtoniin, Idahoon ja Montanaan; pääasiassa Kalliovuorten alueella. Monien alueiden lumivuohet ovat peräisin istutuksista. Lumivuohi onkin yksinomaan vuoristojen asukas, ja se oleilee yleensä puurajan yläpuolella 1 000–5 000 metrin korkeudessa. Elinpaikka on jyrkkä ja kivinen alue alpiinisella tai subalpiinisella alueella.

Lumivuohi ei ole uhanalainen, ja sen metsästys on paikoin sallittua. Paikoin lumivuohten määrä on aiheuttanut ongelmia, kun ne ovat tuhonneet vuoristokasvillisuutta.

Lumivuohi Coloradossa

Elintavat

Lumivuohet elävät laumoina. Ne ovat aktiivisimmillaan myöhään iltapäivällä ja varhain aamulla, mutta saattavat laiduntaa yön ylikin. Ne liikkuvat kömpelöstä ulkomuodostaan huolimatta vaivattomasti jyrkillä rinteillä. Lumivuohet ovat paikkauskollisia ja voivat pysyä pitkäänkin samoilla seuduilla. Elinalueen koko on kesäisin noin 23 neliökilometriä, mutta se on talvella pienempi. Vuohet siirtyvät talveksi alemmille rinteille. Seurallisuus vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Laumoihin kuuluu yleensä sekä koiraita että naaraita, mutta ne saattavat elää myös omina ryhminään. Koiraat voivat elää yksinkin.

Talvisin vuohet elävät suurina laumoina, mutta ne hajaantuvat pienempiin ryhmiin kesäksi tai elävät yksikseen. Eläinten arvoasema ryhmässä muotoutuu jo varhaisella iällä leikin kautta. Koiraat hallitsevat kiima-aikana, mutta naaraat ovat johtavassa asemassa muun ajan, jolloin koiraiden arvoasema on jopa alhaisempi kuin poikasten.

Lumivuohet kaivavat 2,5–5 senttiä syviä kuoppia lepoalustoikseen keskipäivän ja yön ajaksi. Ne myös piehtaroivat kuopissa ja poistavat mahdollisesti näin loisia ja vanhaa karvaa. Hitaista liikkeistään huolimatta lumivuohet ovat varmoja kiipeilijöitä ja kulkevat huoletta harjanteilla, huipuilla ja jyrkänteillä. Kiipeilytaitonsa ja hyvän puolustuskykynsä ansiosta ne ovat yleensä petojen ulottumattomissa, puumaa lukuun ottamatta. Myös harmaakarhut voivat olla vaaraksi, kun vuohet liikkuvat laaksoissa. Joskus myös sudet saalistavat lumivuohia.

Yksilöiden eliniän voi päätellä sarvien vuosirenkaista sarven sisältä. Lumivuohien elinikä luonnossa on yleensä korkeintaan noin 12 vuotta. Se riippuu paljolti niiden hampaiden kunnosta. Vanhimmat yksilöt ovat eläneet 18 vuotta.

Lisääntyminen

Paritteluaikana pukit hakeutuvat naaraiden seuraan ja taistelevat niistä rajusti keskenään. Ne eivät yleensä iske päitään yhteen vaan ovat vierekkäin ja iskevät toistensa kylkiin. Tämän takia niiden iho on kyseisestä kohtaa kestävämpi, jotta pukit välttyisivät pahimmilta vammoilta. Ottelut päättyvät silti usein jommankumman kilpailijan kuolemaan. Syyskuussa koiras kokoaa saamansa kutut yhteen ryhmään, johon kuuluu myös niiden poikasia. Tänä aikana se kaivaa erityisiä kiimakuoppia. Se myös nuolee naaraiden turkkia ja potkii niiden kylkiä. Lokakuun loppupuolella naaraat alkavat hyväksyä koiraiden läsnäolon. Marraskuusta tammikuuhun pukit parittelevat kuttujen kanssa.^lähde?

Kuttu kilinsä kanssa

Kuttujen kantoaika kestää 150–180 vuorokautta, ja touko-kesäkuussa syntyy 1–3 kiliä. Naaras synnyttää hyvin jyrkässä paikassa välttääkseen petoja. Kilejä imetetään 3–4 kuukautta. Kilit ovat tuuheaturkkisia ja villavia. Muiden vuohieläinten tapaan ne ovat hyvin leikkisiä. Kili seuraa emoaan siihen asti kunnes se synnyttää uuden poikasen. Sukukypsyys saavutetaan noin 2,5-vuotiaana.

Ravinto

Lumivuohen ravinto vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Ruokavalioon kuuluvat heinät, sammalet, jäkälät, ruohot ja puuvartiset kasvit. Suurimman osan tarvitsemastaan vedestä lumivuohet saavat ravinnon mukana tai lumesta, mutta ne käyvät myös laaksoissa juomassa. Ne myös voivat hakeutua pitkien matkojen päästä hakemaan mineraalipitoisia suoloja.