Louise Farrenc

Louise Farrenc. Kuva: Ranskan kansalliskirjasto.

Louise Farrenc (o.s. Dumont, 31. toukokuuta 1804 Pariisi – 15. syyskuuta 1875 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen säveltäjä, pianisti ja pianomusiikin opettaja. Hänen isänsä oli kuvanveistäjä Jacques-Edme Dumont ja kuvanveistäjä Auguste Dumont oli hänen veljensä. Louise Farrenc oli omana aikanaan hyvin tunnettu ja ihailtu säveltäjänä, esiintyjänä ja opettajana.

Kasvuympäristö ja ensimmäiset piano-opinnot

Louise Farrenc syntyi taiteilijaperheeseen, joka asui Sorbonnessa boheemissa taiteilijoiden yhteisössä. Aikaisemmin perhe oli asunut Louvressa ja osallistunut linnan ylläpitoon. Hänen isänsä oli kuvanveistäjä Jacques-Edme Dumont ja äiti Marie Elisabeth Louise Curton Molempien alkuaan flanderilaisissa suvuissa oli menestyneitä kuvanveistäjiä ja taidemaalareita monessa sukupolvessa ja myös Louisen veljestä tuli tunnettu kuvanveistäjä.

Vanhemmat halusivat antaa paitsi pojalleen myös kahdelle tyttärelleen hyvän koulutuksen, mikä tuona aikana oli poikkeuksellista. Piano-opinnot Louise aloitti 6-vuotiaana kummitätinsä ja säveltäjä Muzio Clementin oppilaan Cecile Sorian johdolla Kun hänen lahjakkuutensa huomattiin, eturivin pianistit Ignaz Moscheles ja Johann Nepomuk Hummel alkoivat antaa hänelle tunteja Samaan aikaan hän kiinnostui säveltämisestä ja osoittautui siinäkin erityisen taitavaksi. Vuonna 1819 vain 15-vuotiaana vanhemmat ilmoittivat hänet Pariisin konservatorioon, missä hän pianonsoiton opintojen ohella opiskeli sävellystä ja kontrapunktia tunnetun tšekkiläisen säveltäjän Anton Reichanyksityisoppilaana, sillä tuohon aikaan sävellysluokalla saivat opiskella vain miehet.

Opinnot konservatoriossa ja perheen perustaminen

Avioiduttuaan vuonna 1821 17-vuotiaana itseään kymmenen vuotta vanhemman huilistin, musiikkikustantajan ja myöhemmin musikologin Aristde Farrencin kanssa Louise Farrenc lopetti opintonsa ja läksi joksikin aikaa konserttikiertueelle miehensä kanssa. Aristide Farrenc luopui kuitenkin pian kiertue-elämästä ja siirtyi työskentelemään kustantamossaan Editions Farrencissa, josta tulikin yksi Ranskan huomattavimmista musiikkikustantamoista lähes 40 vuodeksi.  Aristide rohkaisi ja tuki vaimoaan säveltämisessä ja kustansi monia hänen teoksiaan, jotka ovat sen ansiosta säilyneet jälkipolville. Palattuaan Pariisin Louise Farrenc jatkoi opintojaan Reichan ohjauksessa vuonna 1825.

Pianistin ura

Louise Farrenc. – Luigi Rubion öljymaalaus vuodelta 1835.

Louise Farrenc aloitti vuonna 1830 menestyksekkään konserttiuran, joka keskeytyi ainoastaan muutamaksi vuodeksi, kun hänen tyttärensä Victorine syntyi vuonna 1826. Myös Victorinesta kasvoi lahjakas pianisti, joka esiintyi äitinsä kanssa, mutta hän kuoli vain 33-vuotiaana vuonna 1859 sairastettuaan 12 vuotta sairautta, jonka otaksutaan olleen tuberkuloosia. Tyttären kuolema sai Louisen vetäytymään julkisuudesta useaksi vuodeksi.

Vuonna 1832 Louise ja Aristide Farrenc tekivät konserttikiertueen Englantiin.

Ohjelmistosuunnittelu Louise Farrencin konserteissa oli hyvin monipuolinen ja vaihteleva. Hän soitti usein L. van Beethovenin sonaatteja ja keskittyi erityisesti kamarimusiikin tärkeisiin teoksiin, jotka Ranskassa jäivät tuolloin huomiotta. Lisäksi hän soitti myös omia sävellyksiään. Ajan oloon hän paneutui yhä enemmän 1700-luvun kosketinsoittimille sävellettyyn musiikkiin. Musiikkikriitikot pitivät hänen tyyliään taitavana ja tarkkana, mutta tulkintojaan vakavina ja viileinä, sillä ne erosivat tasapainoisuudessaan ja älyllisessä kiinnostavuudessaan suuresti tuon ajan pianistisuosikkien kuten Franz Lisztin, L. van Beethovenin romanttisen rohkeasta ja intohimoisesta esitystyylistä. Se ei kuitenkaan vähentänyt hänen arvostustaan Pariisin musiikkielämässä. Naiselle joka tapauksessa pidettiin soveliaana Farrencin edustamaa arvokasta, tyylikästä ja viehättävää, mutta vähäeleistä esiintymistyyliä

Säveltäjäura

Farrenc, Louise Impromptu pour Piano (käsikirjoitus) s. 49 Kuva: The Morgan Library and Museum.

Säveltäjänä Louise Farrenc nojautui klassismiin. Hänen esikuviaan olivat Haydn, Mozart ja Beethoven. Niin säveltäjänä kuin pianistina hän sai vaikutteita myös Nepomuk Hummelilta. Samoin hänen paneutumisensa vanhaan musiikkiin on kuultavissa hänen sävellyksissään. Hän kehitti oman klassis-romanttisen sävellystyylinsä, joka sai kiitosta muun muassa hyvästä orkestraatiosta.

Aluksi 1820- ja 1830-luvuilla Louise Farrenc sävelsi lähes yksinomaan pianolle. Hän kirjoitti lukuisan määrän muunnelmia, rondoja ja etydejä.Ylistäviä arvosteluja hän sai muun muassa Robert Schumannilta, joka kuvasi hänen 1835 ilmestynyttä sävellystään Air russe varié (Muunnelmia venäläisestä sävelmästä op 17) varmaksi, keveäksi ja älykkääksi. Myöhemmin Louise Farrenc sävelsi erilaisille kamarimusiikkikokoonpanoille, varsinkin puhaltimille. 1830-luvulta alkaen hän siirtyi pienimuotoisista sävellyksistä tutkimaan kontrapunktia ja vanhaa musiikkia.ja alkoi säveltää orkesteriteoksia ja kamarimusiikkia. Vuonna 1834 hän sävelsi alkusoiton Deuxieme Overture,(Op 24, 1834), joka sai kiitosta muun muassa Hector Berliozilta  Louise Farrencin varhaiskauden merkittävä saavutus vuodelta 1838 on 30 etydiä pianolle kaikissa duuri- ja mollisävellajeissa (Trente études dans tous les tons majeurs et mineurs, Op. 26 ) Piano-opiskelijoille tarkoitetuissa pienissä sävellyksissä käydään läpi sävellystyylien historiaa alkaen Bachista ja Händelistä päätyen Farrencin omaan aikaan. Vuonna 1845 kokoelma otettiin opimateriaaliksi kaikkien Pariisin konservatorion piano-opiskelijoden kurssivaatimuksiin. Farrenc soitti niitä myös omissa konserteissaan saaden hyvän vastaanoton.

Kamarimusiikkisävellyksistä puolestaan 1840-luvun vaihteessa sävelletyt kaksi pianokvintettoa (op 30 ja 31) saivat loistavat arvostelut. 1840-luvulla Louise Farrenc kirjoitti kolme sinfoniaansa (1841, 1845, 1874), jotka saivat ensi-iltansa myöhemmin herättäen musiikkiarvostelijoissa taidokkuudellaan hämmästystä ja ihailua. Kolmatta sinfoniaa, joka oli suuri menestys, soitettiin Farrencin elinaikana usein konserteissa Pariisin lisäksi muun muassa Genevessä ja Brysselissä.

Talvella 1849 valmistuneen puhallinkvintetille ja jousille sävelletyn Nonetton op 38 ensi-ilta, jossa tunnettu viulisti Joseph Joachim soitti, oli sensaatio. Louise Farrenc oli tuolloin opettanut jo useita vuosia Pariisin konservatoriossa ja tämän sävellyksen tuoma maine oli syynä siihen, että hänelle vihdoin alettiin maksaa samaa palkkaa kuin miespuolisille kollegoille. Toisin kuin säveltäjä olisi toivonut, hänen sävellyksistään vain Nonette op 38 esitettiin Saksassa. Farrencin seuraava teos Sekstetti pianolle ja puhaltimille c-molli (1852) oli myös menestys ja jäi historiaan yhtenä ensimmäisistä sävellyksistä kyseiselle kokoonpanolle.

Louise Farrencin nykyään yleisimmin esitetty teos on Trio huilulle, sellolle ja pianolle e-molli, op. 45, joka voidaan soittaa myös viululla, sellolla ja pianolla. Se ilmestyi vuonna 1862 ja oli yksi hänen viimeisistä kamarimusiikkiteoksistaan.

Louise Farrencin tuotanto käsittää yli 50 sävellystä ja huomattavan määrän vanhan musiikin tutkimusta. Hän sävelsi runsaasti kamarimusiikkia eri soitinkokoonpanoille ja se pysyikin hänen suurimman kiinnostuksensa kohteena. Ansioistaan kamarimusiikin alueella Académie des Beaux-Arts (Ranskan kaunotaiteiden akatemia) myönsi hänelle kaksi kertaa Prix Chartier -palkinnon, vuosina 1861 and 1869. Palkinto oli tuolloin korkein naiselle mahdollinen kunnianosoitus, sillä Prix de Rome -kilpailuun naiset eivät saaneet osallistua.

Ura pianomusiikin opettajana ja tutkijana

Louise Farrenc alkoi todennäköisesti antaa pianotunteja joillekin yksityisopiskelijoille jo varhain, joskaan konkreettisia tietoja siitä ei ole. Vuonna 1841 hänestä tuli Orleansin herttuattaren Helena Elizabeth Mecklenburg-Schwerinin pianonsoiton opettaja. Herttuatar oli kuningas Louis-Philippen vanhimman pojan vaimo. Kuningas oli suuri musiikin ihailija ja suojelija ja johti salonkia, jossa järjesti lukuisia konsertteja. Louise Farrenc myös esiintyi salongissa. Hän niin ikään omisti herttuattarelle Toisen pianokvinteton, op. 31.

Vuonna 1842 Louise Farrenc nimitettiin pianomusiikin professoriksi konservatorioon. Hän oli ensimmäinen naisprofessori Euroopassa, joka hoiti tätä tehtävää 30 vuoden ajan. Farrenc antoi myös yksityistunteja säveltämisessä ja harmoniaopissa Konservatorion luokat erotettiin tiukasti sukupuolen mukaan. Silti miesten sallittiin antaa tunteja molemmille sukupuolille, kun taas naisprofessorit saivat opettaa vain naisopiskelijoita.  Louise Farrencin taidoista opettajana kertoo se, että hänen oppilaansa voittivat kilpailuja ja moni heistä tuli tunnetuksi konserttipianistina tai pianomusiikin opettajana Euroopan huomattavimmissa musiikkioppilaitoksissa. Farrencin oppilaat saivat perehtyä myös historiallisiin soittotekniikkoihin ja -tyyleihin. Hänen kaksi etydiään (op 26 ja op 41) otettiin paitsi Pariisin myös Brysselin ja Bolognan konservatorioiden opetusohjelmaan. Pätevyydestään ja saavutuksistaan huolimatta Farrenc joutui useita vuosia opettamaan pienemmällä palkalla kuin miespuoliset kollegat.

Hän jäi eläkkeelle vuoden 1872 lopussa vain paria vuotta ennen kuolemaansa.

Esiintymisten, säveltämisen ja opettamisen lisäksi Louise Farrenc oli myös musikologi kuten miehensä Aristidekin ja tutki sekä elvytti 1600- ja 1700-lukujen klaveerimusiikkia. Hän toimitti yhdessä puolisonsa kanssa arvostetun 23-osaisen kirjasarjan aiempien aikakausien säveltäjien kosketinsoitinteoksista 300 vuoden ajalta alkaen 1600-luvulta. Kirjan nimeksi tuli Le trésor des pianistes (Pianistien aarteet) ja se koostui Ranskasta, Saksasta, Englannista ja Italiasta koottujen vanhojen sävellyskäsikirjoituksien ja -julkaisujen uusista painoksista. Louise ja Aristide Farrenc tekivät teossarjan käsittelemää musiikkia tunnetuksi aloittamalla oppilaidensa kanssa uudenlaisen konserttikäytännön, johon liittyi konserttikappaleita esittelevä luento. Miehensä kuoltua Louise Farrenc laati teossarjan valmiiksi yksin. Le trésor des pianistes sisältää myös esityskäytäntöjen tarkastelua ja pianon kehityshistoriaa.

Louise Farrenc loi merkittävän musiikkiuran ja hänen saavutuksensa ovat erityisen vaikuttavia siksi, että yhteiskunta ja musiikkipiirit 1800-luvulla eivät yleensä edistäneet naisen pyrkimyksiä säveltäjänä ja tutkijana. Kuolemansa jälkeen hänet kuitenkin unohdettiin melkein kokonaan noin 100 vuodeksi. Yhtenä syynä tähän on pidetty sitä, että hän ei säveltänyt oopperaa, joka oli aikakauden keskeinen musiikin muoto Ranskassa ja tuotti enemmän mainetta suuren yleisön keskuudessa kuin kamarimusiikki. Jotkut lähteet viittaavat siihen, että hän ei onnistunut saamaan librettoa Théâtre de l'Opéralta eikä Théâtre de l'Opéra-Comiquelta. Syyksi on arveltu myös sitä, että vuosien 1870–1871 Saksan-Ranskan sodan jälkeen saksalaista myöhäisromanttista musiikkia, johon Louise oli sitoutunut koko elämänsä ajan, ei enää arvostettu Ranskassa. Ranskalaisen säveltäjän löysi ja teki uudelleen tunnetuksi Bea Friedland julkaisemalla vuonna 1975 väitöskirjan Louise Farrenc 1804-1875. Säveltäjä-esiintyjä-tutkija. Yksityiskohtaisen elämäkerran lisäksi siinä on myös kuvauksia teoksista ja teosluettelo. Bea Friedland julkaisi myös Trésor des pianistes -kokoelman uusintapainoksen Sen jälkeen kiinnostus naissäveltäjiä kohtaan on kasvanut ja Farrencin teoksia on esitetty konserteissa myös Suomessa ja niistä on ilmestynyt useita äänitteitä.

Teokset

Louise Farrencin teosten suomennoksissa on käytetty IMSLP Petrucci Music Libraryn tietoja

Orkesteriteokset

• Sinfonia n:o 1 c-molli op.32 (1842)
• Sinfonia n:o 2 D-duuri op.35 (1845
• Sinfonia n:o 3 g-molli op.36 (1847)
• Alkusoitto e-molli op. 23 (1834)
• Alkusoitto Es-duuri op. 24 (1834)
• Muunnelmia laulusta Le premier pas (Ensiaskel) pianolle ja orkesterille op. 4
• Muunnelmia kreivi Gallenbergin teemasta, pianolle ja orkesterille op. 25

Lauluteokset

Lauluäänelle ja pianolle tai orkesterille

• Andréa la folle, ballade (Hullu Andrea, balladi)
• Je me taisais, romance (Olin hiljaa, romanssi)
• La Tourterelle, romance (Kyyhkynen, romanssi)
• La Madone (Madonna)
• Le Berger fidèle, romance (Uskollinen paimen, romanssi)
• Le Prisonnier de guerre, scène dramatique (Sotavanki, dramaattinen kohtaus)
• Le Suicide, scène et air (Itsemurha, näyttämö ja laulu, samanlainen sävellys kuin edellinen)
• Toi que j'appelle (Te jota kutsun)

Kuoroteokset

• Ô Père qu'adore mon Père (Hymne de Lamartine), chœur a cappella (Oi isä, jota isäni rakastaa, Lamartinen hymni, a capella)
• Ô Père qu'adore mon Père (Hymne de Lamartine), chœur et piano (Oi isä, jota isäni rakastaa, Lamartinen hymni, kuorolle ja pianolle)
• O Salutaris hostia pour soprano, alto et ténor (Oi parantava uhri. sopraanolle, altolle ja tenorille)

Kamarimusiikki

• Nonette en mi bémol majeur, op. 38 (1849; quatuor à cordes et quintette à vent) (Nonetto Es-duuri op. 38, jousikvartetti ja puhallinkvartetti)
• Sextuor en do mineur, op. 40 (1852; piano, clarinette, flûte, hautbois, cor, basson) (Sekstetto c-molli op. 40, piano, klarinetti, huilu, oboe, fagotti ja torvi)
• Quintette N° 1 en la mineur, op. 30 (1839; piano et quatuor à cordes) (Kvintetto n:o 1 a-molli op. 30, piano ja viulu, alttoviulu, sello ja kontrabasso)
• Quintette N° 2 en mi majeur, op. 31 (1840; piano et quatuor à cordes) ((Kvintetto n:o 2 E-duuri op. 31, piano ja viulu, alttoviulu, sello ja kontrabasso)
• Trio en mi bémol majeur, op. 33 (1841–44; piano, violon et violoncelle) (Trio Es-duuri op. 33, piano, viulu ja sello)
• Trio en ré majeur, op. 34 (1844; piano, violon et violoncelle) (Trio D-duuri op. 34, piano, viulu ja sello)
• Trio en mi bémol majeur, op. 44 (1854–56; piano, clarinette [ou violon] et violoncelle) (Trio Es-duuri op. 44, piano, klarinetti tai viulu ja sello)
• Trio en mi mineur, op. 45 (1854–56; piano, flûte [ou violon] et violoncelle) (Trio e-molli op. 45, piano, huilu tai viulu ja sello)
• Variations concertantes sur un air suisse, op. 20 (piano et violon) (Muunnelmia sveitsiläisestä sävelmästä op. 20 pianolle ja viululle)
• Sonate pour violon et piano en do mineur, op. 37 (1848) (Sonaatti viululle, pianolle d-molli op. 37)
• Sonate pour violon et piano en la majeur, op. 39 (1850) (Sonaatti viululle ja pianolle A-duuri op. 39)
• Sonate pour piano et violoncelle en si bémol majeur, op. 46 (1857) (Sonaatti pianolle ja sellolle B-duuri op. 46)
• Grandes Variations sur l'air Le premier pas, op. 4 (Muunnelmia sävelmästä Ensiaskel op. 4)

Pianosävellykset

• Variations brillantes sur un théme d ́Aristide Farrenc op. 2 ; 1822 (Muunnelmia Aristide Farrencin teemasta op.2) Vaterl s. 31
• Grandes variations Le premier pas, op. 4 (piano solo) (Muunnelmia sävelmästä Ensiaskel op. 4, pianolle)
• Variations brillantes sur un thème de La Cenerentola de Rossini, op. 5 (Muunnelmia Rossinin koomisesta oopperasta Tuhkimo op.5)
• Variations sur l'air favori O ma tendre musette!, op. 6 (Muunnelmia suositusta sävelmästä Oi hellä Musetteni! op. 6)
• Air suisse varié, op. 7 (Muunnelmia sveitsiläisestä sävelmästä op.7)
• Trois Rondeaux, op. 8 (Kolme helppoa rondoa o. 8)
• Rondeau sur un air du Pirate de Bellini, op. 9 (Rondo Bellinin oopperan Merirosvo kuorosävelmästä)List of IMSLP
• Variations (George Onslow), op. 10 (Muunnelmia George Onslown oopperasta Le Colporteur - Kaupustelija) List of IMSLP
• Rondeau sur des thèmes d'Euryanthe de Carl Maria von Weber, op. 11 (Rondo Carl Maria von Weberin oopperan Euryanthe teemasta op. 11)
• Variations (Galopade favorite), op. 12 (Muunnelmia suositusta galopista op. 12)
• Rondeau (Rossini), op. 13 (Rondo Rossinin oopperan Zelmira cavatinasta – aariasta op. 13) List of IMSLP
• Les Italiennes, op. 14 (Italialaiset op. 14 - 3 muunnelmaa Vincenzo Bellinin ja Michel Carafan oopperoiden suosituista cavatinoista - aarioista)
• Variations brillantes (Donizetti), op. 15 (Muunnelmia Donizettin oopperan Anna Boleyn Lordi Percyn tenoriaariasta Nel veder la tua costanza – Nähdessäni uskollisuutesi op. 15) List of IMSLP
• Les Allemandes, op. 16 (Saksalaiset – muunnelmia kahdesta suositusta melodiasta op. 16)
• Air russe varié, op. 17 (Muunnelmia venäläisestä sävelmästä op. 17)
• La Sylphide, op. 18 (Rondovalssi Francesco Masinin aiheesta op. 18)
• Souvenir des Huguenots, op. 19 (Matkamuisto hugenoteilta – fantasia ja muunnelmia Lutherin kuuluisasta virrestä Jumala ompi linnamme, laulettu Meyerbeerin oopperassa Hugenotit)
• Les Jours heureux, op. 21 (Onnellisia päiviä 4 rondinoa suosittuihin teemoihin)
• Fugues, op. 22 (Fuugat op. 22)
• Trente Études dans tous les tons majeurs et mineurs, op. 26 (1838) (30 etydiä kaikissa duuri- ja mollisävellajeissa op. 26)
• Hymne russe varié, op. 27 (Muunnelmia venäläisestä hymnistä op. 27)
• Variations sur un thème allemand, op. 28 (Muunnelmia saksalaisesta teemasta)
• Variations (Bellini,) op. 29 (Piano à quatre mains, arrangements pour 2 ou 3 pianos) (Muunnelmia Bellinin oopperasta Capuletit ja Montecchit nelikätiselle pianolle, sovitukset 2 tai 3 pianolle op. 29)
• Douze Études brillantes, op. 41 (1853) (Kaksitoista vaativaa etydiä op. 41)
• Vingt Études de moyenne difficulté, op. 42 (1854) (Kaksikymmentä keskivaikeaa etydiä op. 42)
• Trois mélodies, op. 43 (Kolme melodiaa, yksi F-duurissa, yksi As- op 43)
• Scherzo, op. 47
• Valse brillante 1, op. 48 (Valssi n:o 1 Es-duuri op 48)
• 1^er Nocturne, op. 49 (1. nokturno Es-duuri op 49)
• Vingt cinq études faciles, op. 50 (25 helppoa etydiä op. 50)
• Deuxième Valse brillante, op. 51 (Valssi n:o 2 op. 51)

Pianosävellyksiä ilman opusnumeroita

• Mélodie pour le pianoforte en la bémol majeur (1846 - 47?) (Melodia fortepianolle As-duuri)

• Impromptu pour Piano b-molli (1843) (Impromptu pianolle b-molli)

Aiheesta muualla

• Louise Farrencin diskografia. Discogs.com.
• Louise Farrenc Sinfonia n:o 3 g-molli op. 36 ja Sekstetti pianolle ja puhaltimille op. 40. Classic fm
• Louise Farrenc Spotifyssa
• Constance Vidor: Louise Farrenc