Linalyyliasetaatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Linalyyliasetaatti

Linalyl acetate.svg

Tunnisteet
CAS-numero 115-95-7
Ominaisuudet
Molekyylikaava C12H20O 2
Moolimassa 196,286 g/mol
Ulkomuoto Neste
Sulamispiste <- 20 °C (< 253 K)
Kiehumispiste 220 °C (493 K)
Tiheys 0,895 g/cm3
Liukoisuus veteen huono

Linalyyliasetaatti on palavaa, huoneenlämmössä (20 °C) olomuodoltaan väritöntä nestettä, jolla on tunnusomainen haju. Sen kemiallinen kaava on C12H20O2. Linalyyliasetaatista käytetään myös nimityksiä 3,7-dimetyyli-1,6-oktadien-3-yyliasetaatti, 1,5-dimetyyli-1-vinyyliheks-4-enyyliasetaatti, etikkahappolinalooliesteri ja linalooliasetaatti.

Linalyyliasetaatin moolimassa on 196,286 g/mol, sulamispiste <- 20 °C, kiehumispiste 220 °C, suhteellinen tiheys 0,895 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3), leimahduspiste 85 °C c.c., itsesyttymislämpötila 225 °C ja CAS-numero 115-95-7. Aine liukenee huonosti veteen.

Laventelin (Lavandula angustifolia) eteerisen öljyn tärkein yhdiste on linalyyliasetaatti.

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linalyyliasetaattia valmistetaan esteröimällä linolia etikkahapon tai etikkahappoanhydridin kanssa. Reaktiossa saattaa tapahtua isomeroitumista neroliksi tai geranioliksi. Tämän vuoksi yhdistettä syntetisoidaan myös linaloolin ja keteenin välisellä reaktiolla. Linalyyliasetaatin tuoksu muistuttaa laventelia ja bergamottia. Hyän tuoksunsa vuoksi sitä käytetään tuoksusissa, saippuoissa ja pesuaineissa.[1][2][3]

Ympäristö- ja terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhytaikaisessa altistumisessa aine voi ärsyttää lievästi silmiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 352. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 78-952-92-5627-3.
  2. Charles S. Sell: Terpenoids, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 23.04.2013
  3. Karl-Georg Fahlbusch, Franz-Josef Hammerschmidt, Johannes Panten, Wilhelm Pickenhagen, Dietmar Schatkowski, Kurt Bauer, Dorothea Garbe & Horst Surburg:Flavors and Fragrances, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 23.04.2013

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.