Limerikki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Edward Learin A Book of Nonsense, kuvan painos noin vuodelta 1875.

Limerikki (engl. limerick) on viisisäkeinen pilailuruno, jonka ensimmäinen säe päättyy tavallisesti paikannimeen ja jonka viimeinen säe sisältää yllättävän, usein kaksimielisen kärjistyksen.[1]

Perinteisessä limerikissä ensimmäinen, toinen ja viimeinen säe rakentuvat kolmesta anapesti-runojalasta (lyhyt-lyhyt-pitkä), kolmas ja neljäs kahdesta. Loppusoinnut ovat muotoa A-A-B-B-A, jossa

  • ensimmäinen A esittelee runon subjektin – usein tämä säe päättyy johonkin paikannimeen
  • toinen A esittelee jonkun subjektiin liittyvän attribuutin
  • ensimmäinen B esittelee subjektiin liittyvän predikaatin määreineen
  • toinen B esittelee, mitä siihen liittyi
  • kolmas A kertoo lopulta lopputuloksen – usein koomisessa tai sarkastisessa valossa.

Vaikka termi limerick esiintyi ensimmäisen kerran 1896 runossa, joka liittyi Limerickin kaupunkiin, on runomuodon tunnustettu isä Edward Lear, jonka lastenkirja Book of Nonsense (”Hölynpölyn kirja”) julkaistiin vuonna 1846. Runomuoto on kuitenkin tunnettu jo 1300-luvulta saakka.

Limerikkejä käytetään usein ironian, satiirin tai parodian tehokeinoina tai asioiden muistamiseen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämäläinen, Heikki Morgan: Riimileikkiä: Limerikkirunoja Suomesta. Joutsa: Haihatus, 2009. ISBN 978-952-99278-4-5.
  • Hämäläinen, Jussi X: Patinoidut Runot. Hämeenlinna: Desibelius Publishing, 2001. ISBN 952-91-3797-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]