Lev Vygotski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lev Vygotski

Lev Semjonovitš Vygotski (ven. Лев Семёнович Выготский, 17. marraskuuta 189611. kesäkuuta 1934) oli valkovenäläinen psykologi, kulttuurihistoriallisen teorian perustaja yhdessä Aleksandr Lurijan ja Aleksei Leontjevin kanssa.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vygotski syntyi Oršassa, lähellä Minskiä Valko-Venäjällä (tuohon aikaan osa Venäjän keisarikuntaa) samana vuonna kuin Jean Piaget. Vygotskyn ollessa noin vuoden ikäinen perhe muutti Gomeliin, jossa hän vietti lapsuuden ja nuoruuden. Vygotskin isä oli valmistunut Harsovan kaupallisesta instituutista ja työskenteli osastopäällikkönä Gomelin Yhdistyneessä Pankissa. Äiti oli koulutukseltaan opettaja, mutta hän vietti suurimman osan elämästään kasvattaen kahdeksan lasta. Yhdessä pariskunta teki Vygodskyn perheestä yhden kaupungin sivistyneimmistä.

Juutalaisen taustansa vuoksi Vygotskilla oli rajoitetut mahdollisuudet kouluttautua ja työskennellä eri ammateissa. Julkiseen koululaitokseen hakeutumisen sijaan hän opiskeli useita vuosia yksityisen opettajan ohjauksessa, minkä jälkeen hän valmistui juutalaisesta lukiosta 1913 kultamitalilla palkittuna. Yliopistoon hakeutuminen tuotti ongelmia juutalaisuuden vuoksi, koska moniin yliopistoihin oli kiintiöt juutalaisille opiskelijoille. Vygotskin vanhemmat toivoivat hänen lähtevän opiskelemaan lääketiedettä, koska se toisi kohtuullisen ja turvatun elannon juutalaiselle. Vygotski itse oli kiinnostunut historiasta, filologiasta ja oikeustieteistä. Historian ja filologian opinnot olivat kuitenkin suunnattu pääasiassa toisen asteen opettajiksi aikoville, ja juutalaisena hän ei olisi voinut työskennellä valtiolle tsaarin Venäjällä opettajan eikä oikeusvirkamiehen tehtävissä (lukuun ottamatta lakimiehen tehtäviä). Vygotski päätyi opiskelemaan lääketiedettä Moskovan yliopistoon. Opintojen alettua kului tuskin kuukautta, kun hän vaihtoi pääainetta oikeustieteiseen, todennäköisesti tavoitteenaan lakimiehen tehtävät.

Vygotski meni vuonna 1914 Moskovassa Šanjavskin kansanyliopistoon. Šanjavskin yliopisto oli epävirallinen oppilaitos, joka oli perustettu 1911 opetusministeriön karkottaessa suurimman osan oppilaista ja yli sata tiedekunnan henkilöstöstä anti-tsaristisen liikkeen tehoiskussa. Suurin osa Moskovan parhaista professoreista joutui tämän karkotuksen uhreiksi, jonka vuoksi Šanjavskin yliopisto näyttäytyi tähän aikaan paljon mielenkiintoisempana laitoksena kuin Moskovan yliopisto. Vygotskin pääaineet Šanjavskissa olivat historia ja filosofia.

Vuonna 1917 Vygotski valmistui Moskovan yliopistosta oikeustieteistä. Hän sai myös epävirallisen tutkinnon Šanjavskista, jossa hän ansioitui hyvin psykologian, filosofian ja kirjallisuuden opinnoissaan. Valmistuttuaan hän muutti takaisin Gomeliin opettamaan kirjallisuutta ja psykologiaa, ja asui siellä seuraavat seitsemän vuotta. Hän perusti myös psykologisen laboratorion Gomelin opettajakorkeakouluun, jossa hän piti lukuisia luentosarjoja, ja jotka lopulta tuottivat pohjatyön hänen 1926 ilmestyneelle Pedagoginen psykologia -teokselleen.

(Neuvostoliiton vuoden 1917 vallankumousten vaikutuksista Vygotskin elämään on vähän merkintöjä, mutta historian mukaan valtavat muutokset vaikuttivat kaikkien elämään tuona aikana, jolloin Vygotski tuskin on ollut poikkeus. Siksi hänen tuotantonsa tulee suhteuttaa tuon ajankohdan sosiaaliseen ja poliittishistorialliseen ilmapiiriin.)

Hänen elämänsä päättyi jo 37-vuotiaana tuberkuloosin aiheuttamaan kuolemaan vuonna 1934. Lyhyen elämänsä aikana Vygotski hahmotteli kulttuurihistoriallisen psykologian teoreettiset peruslähtökohdat. Valtavan tuotantonsa vuoksi häntä onkin sanottu psykologian Mozartiksi.

Tärkeimpiä Vygotskiin liitettyjä tieteellisiä saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielen, symbolisten työvälineiden ja ajattelun välinen suhde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vygotskin eräänä suurimpina saavutuksina pidetään ideaa siitä, että ajattelu ja lapsen kehitys (tai myös aikuisen oppiminen) on suhteessa lapsen (tai aikuisen) oppimiin symboleihin, käsitteisiin ja kieleen. Kielen, erilaisten käsitteiden ja symbolien oppimista voidaan pitää eräänlaisten "ajattelun työvälineiden" hankkimisena, välineiden joiden kautta pystymme jäsentämään ulkopuolista maailmaa.[1][2][3]

Kielellä Vygotskin ajattelussa tarkoitetaan kuitenkin puhuttua ja kirjoitettua kieltä laajemmin kaikkia kielenkaltaisia käsite- ja symbolijärjestelmiä joita yksilö voi käyttää ajattelunsa jäsentämisessä, ei siis vain esimerkiksi sanoja.

Sisäistymisen periaate (The Theory of Internalization)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vygotskin mukaan lapsen oppiminen tapahtuu sosiaalisessa ja kulttuurisessa toiminnassa tietyntyyppisten vaiheiden kautta. Yksilö ikään kuin sisäistää kollektiivisen (sosiaalisen) toiminnan - kulttuurin - ja sen käyttämät työvälineet ja merkit oman yksilöllisen toimintansa ja yksilöllisen tietoisuutensa ja toimintansa osaksi. Yksilö ikään kuin keksii uudelleen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kulttuurin vaikutuspiirissä ne toiminnan, ajattelun ja ulkoisen sekä sisäisen toiminnan tavat, jotka kyseinen kulttuuri on aikojen saatossa kehittänyt.

Lähikehityksen vyöhykkeen teoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähikehityksen vyöhykkeen teoria on sosiaalis-konstruktivistinen näkemys ympäristön vaikutuksesta ajattelun ja kielen kehitykseen. Vygotskin mukaan lapsi oppii vuorovaikutuksen kautta esimerkiksi vanhemmiltaan. Lähikehityksen vyöhyke (ZPD) on tila, jossa ihminen voi ympäristön vaikutuksesta oppia jotain sellaista, mihin hän ei yksin kykenisi. Teoriaan kohdistettu kritiikki huomioi, että Vygotski korostaa syntyaikansa ja -paikkansa mukaan (1920-luvun Neuvostoliitto) voimakkaasti sosiaalisen ympäristön ja historiallisen ajan vaikutusta ihmisen kehitykseen biologisten tekijöiden jäädessä vähemmälle huomiolle.[4]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vygotski, Lev Semjonovitš: Ajattelu ja kieli. (Myšlenie i reč, 1934.) Suomentaneet Klaus Helkama ja Anja Koski-Jännes. Prisma-tietokirjasto. Espoo: Weilin + Göös, 1982. ISBN 951-35-2280-6.
  • Vygotsky, L.S. (1971): The Psychology of Art. (Alkuteos 1925). Introduction by A.N. Leontiev, commentary by V.V. Ivanov. Cambridge, The M.I.T. Press
  • Vygotsky, L.S. (1987): The Collected Works of L.S. Vygotsky. Volume 1. Problems of General Psychology. Ed. by R.W. Rieber and A.S. Carton. Translated and with an Introduction by Norris Minick. New York, Plenum Press
  • Vygotsky, L.S. (1993): The Collected Works of L.S. Vygotsky. Volume 2: The Fundamentals of Defectology. Translated and with an Introduction by Jane E. Knox and Carol B. Stevens. Editors R.W. Rieber & Aaron S. Carton. New York, Plenum Press
  • Vygotsky, L.S. (1997): The Collected Works of L.S. Vygotsky. Volume 3: Problems of the Theory and History of Psychology. Translated and with an Introduction by R. van der Veer. Editors R.W. Rieber & J. Wollock. New York, Plenum Press
  • Vygotsky, L.S. (1997): The Collected Works of L.S. Vygotsky. Volume 4: The History of the Development of Higher mental Functions. Trans. by M.J. Hall. Prologue by J. Glick. Editor Robert W. Rieber. New York, Plenum Press
  • Vygotsky, L.S. (1998): The Collected Works of L.S. Vygotsky. Volume 5: Child Psychology. Trans. by M.J. Hall. Prologue by C. Ratner. Editor R. W. Rieber. New York, Plenum Press
  • Vygotsky, L.S. (1999): The Collected Works of L.S. Vygotsky. Volume 6: Scientific Legacy. Translated by Marie J. Hall. Prologue by D. Robbins. Editor R. W. Rieber. New York, Plenum Press
  • Vygotsky, L. S. (1978): Mind in Society. The Development of Higher Psychological Processes. Edited by M. Cole, V. John-Steiner, S. Scribner & E. Souberman. Cambridge, Massachusetts, Harvard University Press.
  • Wygotski, Lew S. (1976): Psychologie der Kunst. Dresden, VEB Verlag der Kunst.
  • van der Veer, René & Valsiner, Jaan (Ed.) (1994): The Vygotsky Reader. Oxford, Blackwell.
  • Kozulin, Alex (1990): Vygotsky's Psychology. A Biography of Ideas. New York, Harvester Wheatsheaf

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vygotski, L.S., Thought and Language. 1978, Cambridge: MIT Press.
  2. Vygotsky, L.S., Ajattelu ja kieli. 1982., Helsinki: Kansankulttuuri.
  3. 1. Vygotski, L.S. and A.N. Luria, Tool and symbol in the child development, in The Vygotsky reader, I.R. Van der Veer and J. Valsinerin, Editors. 1994, Blackwell: Oxford. p. 99–174.
  4. Vygotski, L.S., Mind in Society. The development of higher psychological processes. 1978, Cambridge, MA: Harvard University Press.