Leopold von Schrenck

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Leopold von Schrenck

Leopold Ivanovitsh von Schrenck (1826 Chotenj, Pietarin lounaispuolella – 8. tammikuuta 1894 Pietari) oli venäläinen eläintieteilijä, kansatieteilijä ja geologi.

Schrenck oli baltiansaksalaista syntyperää. Hän valmistui eläintieteen maisteriksi Tarton yliopistosta 1850, jonka jälkeen hän opiskeli luonnontieteitä Berliinin ja Königsbergin yliopistoissa, ja väitteli tohtoriksi (Preussian Albertian Academy).

Vuonna 1853 lähetti Pietarin Tiedeakatemia Schrenckin tutkimaan Mantšurian aluetta kuunari Vostokilla. Syyskuussa 1854 hän saavutti Amurin suiston yhdessä kasvitieteilijä Carl Maximoviczin kanssa, ja helmikuussa 1855 hän kävi Sahalinilla, jonka jälkeen tutki Amuria kesän ja syksyn. 1856 hän palasi maitse Eurooppaan, Baikaljärven kautta. Schrenck julkaisi tutkimustuloksensa kirjoituksessaan Reisen und Forschungen im Amur-Lande (1860). Venäjän maantieteellinen seura palkitsi hänen Konstantin-mitalilla.

Myöhemmin Schrenckin tutkimuskohteeksi tulivat Venäjän alkuperäiskansat. Hän oli ensimmäinen, joka laati sanakirjat nivkhille, ainulle ja ultšalle. 10. marraskuuta 1879 hänet nimitettiin Pietarin Suuren museon antropologian ja kansatieteen osaston johtajaksi Pietariin.

Schrenck nimesi nisäkkäistä amurinsiilin (Erinaceus amurensis) ja baikalinruohomyyrän [Microtus maximowiczii).[1] Hänen kunniakseen on nimetty amurinsampi (Acipenser schrenckii) ja amurin rottakäärme (Elaphe schrenckii). Sahalinilla sijaitseva vuorijono ja eräs vuorenhuippu kantavat hänen nimeään.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.