Legio V Alaudae

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Legio V Alaudae (kiurut) oli roomalainen legioona. Julius Caesar perusti sen Gallia Transalpinassa vuonna 52 eaa. Se oli ensimmäinen legioona, jonka miehet värvättiin alistetun kansan parista. Caesar maksoi legioonalaisten palkan omista rahavaroistaan. Legioonaa saatettiin kutsua aluksi myös nimellä Gallica. Sen nimi on galliaa ja tarkoittaa kiuruja, joka juontuu ehkä legioonalaisten tavasta kiinnittää kiurunsiipiä kypäriinsä.

V Alaudae sai taistelukasteensa Caesarin sodassa gallijohtaja Vercingetorixiä vastaan ja osallistui luultavasti Alesian piiritykseen vuonna 52 eaa. Legioona otti osaa myös Caesarin kansalaissotaan Pompeiusta vastaan. Vuonna 49 eaa. se osallistui Italian sotaretkeen ja pysyi jonkin aikaa Apuliassa. Talveksi 49/48 eaa. se siirrettiin Dyrrhachiumiin, mutta ei osallistunut Farsaloksen taisteluun elokuussa 48 eaa. Tämän jälkeen legioona osallistui Caesarin Afrikan sotaretkeen Metellus Scipiota ja Cato nuorempaa vastaan. Thapsuksen taistelussa 6. huhtikuuta 46 eaa. se torjui Metelluksen sotanorsujen rynnäkön, jonka jälkeen legioona ottikin norsun tunnuksekseen. V Alaudae taisteli vielä Mundassa vuonna 45 eaa.

Octavianus nuorena miehenä.

Caesarin murhan jälkeen vuonna 44 eaa., legioona otti osaa Marcus Antoniuksen puolella Mutinan sotaan, jossa Caesarin adoptiopoika Octavianus löi Antoniuksen joukot. V Alaudae oli myös mukana Filippoin kaksoistaisteluissa vuonna 42 eaa. Seuraavina vuosina legioona osallistui Antoniuksen Parthian sotaretkeen, ja lopulta Aktionin meritaisteluun, jossa Octavianus kukisti lopullisesti Antoniuksen vuonna 31 eaa. Sisällissodan jälkeen Octavianus, nyt Augustus lähetti legioonan Hispania Ulterioriin, missä oli syttynyt laaja sota kantabriaaneja vastaan. V Alaudae lähetettiin sodan jälkeen Gallia Belgicaan Reinin vastaiselle rajalle luultavasti vuonna 19 eaa., missä se kadotti standaarinsa joksikin aikaa. Myöhemmin V Alaudae siirrettiin Nijmegeniin tai Xanteniin, missä se osallistui Drusuksen sotaretkiin germaaneja vastaan. Vuoteen 9 eaa. mennessä legioona oli ylittänyt Weserjoen ja edennyt Elbelle asti. Vuonna 6 eaa. legioona osallistui Tiberiuksen sotaan Pannoniassa, missä oli alkanut suuri kapina pannonialaisten ja dalmatialaisten toimesta.

Roomalaisten tappio Teutoburgin taistelussa vuonna 9 jaa. lopetti Augustuksen yritykset vallata Germania ja liittää se osaksi Rooman valtakuntaa. Legio I Germanican ja Legio V Alaudaen komentaja Lucius Nonius Asprenas siirsi legioonat Germania Inferioriin torjumaan germaanien hyökkäyksiä Reinin yli. Legioona oli tällöin Xantenissa yhdessä Legio XXI Rapaxin kanssa ja vuosina 14-16 jaa. V Alaudae osallistui Germanicuksen sotaretkiin germaaneja vastaan. Vuonna 28 legioona lähetettiin Germania Inferioriin taistelemaan friisejä vastaan, jotka olivat nousseet kapinaan roomalaisia vastaan ja kaksitoista vuotta myöhemmin vuonna 40, V Alaudae oli keisari Caligulan mukana kun hän matkasi Reinin suistolle osallistuakseen sotaretkeen germaaneja vastaan. Suetoniuksen kirjoittama kuuluisa anekdootti kuitenkin kertoo Caligulan määränneen sotilaansa keräämään simpukoita rannalta ajankuluksi.

Vuonna 47 legioona otti luultavasti osaa Gnaeus Domitius Corbulon sotaretkeen friisejä ja khaukeja vastaan. Sotaretki oli menestyksekäs, mutta keisari Claudius käski Corbulon perääntyä Reinin taakse. V Alaudae pysyi tämän jälkeen Reinin rajalla, missä se osallistui muun muassa kanavan rakentamiseen Matilosta (Leiden) Voorburgiin. Corbulon kanava on säilynyt nykypäivään asti.

Vitellius

Vuonna 67 monet keisari Neroon tyytymättömät provinssien kuvernöörit nousivat kapinaan Neroa vastaan. Näiden joukossa oli eräs Gaius Julius Vindex, jota vastaan Germania Inferiorin legioonat lähetettiin. Yhdessä Legio I Germanican, Legio XV Primigenian ja Legio XVI Gallican kanssa, V Alaudae voitti Vindexin. Nero oli kuitenkin jo kukistettu ja Galba noussut uudeksi keisariksi tammikuussa 69. Germania Inferiorissa sijaitsevan armeijan komentaja, Aulus Vitellius oli myös kiinnostunut vallasta. Hän kukisti vastustajansa, Marcus Salvius Othon, ja marssi Roomaan armeijansa kanssa. Idän legioonien komentaja, Titus Flavius Vespasianus voitti kuitenkin Vitelliuksen armeijan Cremonassa, Pohjois-Italiassa. Vitelliuksen puolella ollut Legio V Alaudae kärsi raskaita tappioita.

Vuonna 69 alkoi myös bataavien kapina roomalaisia vastaan Germania Inferiorissa ja Galliassa. Legio XV Primigenia ja Legio V Alaudaen jäännökset lähetettiin kukistamaan kapinaa. Molemmat legioonat kuitenkin lyötiin Nijmegenin lähellä käydyssä taistelussa, jonka jälkeen ne antautuivat bataaveille Xantenissa. Vasta monta kuukautta myöhemmin keisari Vespasianuksen lähettämä armeija onnistui kukistamaan bataavit. V Alaudaeta ei luultavasti enää perustettu uudestaan, mutta se saattoi olla Moesiassa vielä 80-luvulla jaa. Kyseinen legioona saattoi tuhoutua Daakiassa vuonna 86/87 Cornelius Fuscuksen johdolla, mutta tämä ei ole varmaa. Joidenkin historioitsijoiden mukaan Legio V Alaudae ei voinut olla Daakiassa tuhoutunut legioona.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jona Lendering: Legio V Alaudae Livius.org. Viitattu 14.12.2008. (englanniksi)
  • Brian W. Jones: The Emperor Domitian. Routledge, 1992. ISBN 0415042291. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jones s. 138-139