Lefort
| Lefort | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Y. A. Kolodkin, Amiraliteetin uusi telakka, Pietari |
| Kölinlasku | 18. marraskuuta 1833 |
| Laskettu vesille | 28. heinäkuuta 1835 |
| Poistui palveluskäytöstä | uponnut 10. syyskuuta 1857 |
| Tila | hylky |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 3&nbs;588 t |
| Pituus | 59,74 m |
| Leveys | 15,24 m |
| Syväys | 7,19 m |
| Miehistöä | 779 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
alakansi: 28 × 36 naulan tykkiä yläkansi:32 × 24 naulan tykkiä etu- ja puolikansi: 6 × 12 naulan tykkiä ja 26 × 24 naulan karronadia |
Lefort oli Venäjän keisarillisen laivaston kaksikantinen 94-tykkinen Imperatritsa Aleksandra -luokan linjalaiva, joka kaatui ja upposi syysmyrskyssä 22. syyskuuta 1857 Suomenlahdella Suursaaren ja Tytärsaaren välissä. Onnettomuudessa sai surmansa 826 miehistönjäsentä.[1]
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus tilattiin Amiraliteetin uudelta telakalta Pietarista, missä köli laskettiin 1833. Alus laskettiin vesille 9. elokuuta 1835 keisari Nikolai I:n ollessa läsnä tilaisuudessa. Aluksen pituus oli 58,3 metriä, leveys 15,6 metriä ja syväys 6,6 metriä. Miehistöön kuului 743 merimiestä ja 13 upseeria. Laiva nimettiin Venäjän laivaston päällikkönä 1695-1696 toimineen amiraali Franz Lefortin (1656-1699) mukaan. Lefort liitettiin Venäjän Itämeren laivastoon.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus partioi 1836-1838, 1840-1841 ja 1843 Itämerellä. Se oli 1844 Pohjanmerellä ja jälleen 1846 Itämerellä ja uudelleen 1847 Pohjanmerellä. Schleswig-Holsteinin sodassa alus kuljetti 1848 apua Tanskalle. Alus oli purjehduskauden 1850-1851 telakalla modernisoitavana sekä uudelleen aseistettavana, minkä jälkeen sitä pidettiin Itämeren parhaiten aseistettuna kaksikantisena linjalaivana.[2]
Alus partioi 1853 Itämerellä ja vuodet 1854-1855 alus oli Kronstadtissa miehistönään kaartin eliittisotilaita. Se kuljetti 1856-1857 tarvikkeita ja sotilaita Itämerellä.[2]
Lefort oli 22. syyskuuta 1857 matkalla Tallinnasta Kronstadtiin vara-amiraali I. Nordmanin komentamassa laivasto-osastossa, johon kuuluivat myös Imperatritsa Aleksandra, Vladimir ja Pamjat Asova. Aluksella oli 756 miehistöön kuulunutta sekä miehistön perheenjäseniä 53 naista ja 17 lasta. Laivasto-osasto joutui äkilliseen myrskypuuskaan ja Lefort kallistui kahdesti ja lopulta upposi Suursaaren ja Tytärsaaren välisellä merialueella 10,2 kilometriä pohjoiskoilliseen Tytärsaaresta. Laivalla olleista pelastui vain yksi merimies, jonka onnistui mastonkappaleen varassa kelluen päästä Suursaareen. Samassa myrskyssä haaksirikkoutui noin 30 laivaa Venäjän Itämeren rannikolla.[1]
Onnettomuuden syytä selvittänyt tutkijalautakunta arveli todennäköisemmäksi syyksi sitä, että laivan runko oli heikentynyt, kun laivan tykkikansilla oli vuonna 1856 kuljetettu kahdesti raskaita lasteja. Laivan runkoa ei ollut myöskään tiivistetty tarpeeksi hyvin ja laivalla onnettomuushetkellä ollut lasti oli ollut liian vähäinen ja väärin sijoitettu. Lisäksi otaksuttiin, että laivan tykkiportteja oli jätetty auki, jotta matkustajat olisivat saaneet raitista ilmaa, mikä mahdollisti veden virtaamisen aluksen sen kallistuessa myrskyssä ensimmäisen kerran.
Lefortin uppoaminen nähtiin laivasto-osaston muilta aluksilta, mutta tarkka uppoamispaikka jäi tuntemattomaksi. Hylyn löysi 4. toukokuuta 2013 kansainvälinen ryhmä, joka etsi toisessa maailmansodassa uponnutta sukellusvenettä. Hylky makaa pohjassa oikein päin ja sen muoto ja rakenne on säilynyt kylmässä vähähappisessa vedessä. Siinä on edelleen näkyvissä onnettomuudessa kuolleiden luurankoja ja pääkalloja.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tredrea, John & Sozaev, Eduard: Russian Warships in the Age of Sail 1696-1860 - Design, Construction, Careers and Fates. Seaforth Publishing, 2010. ISBN 978-1-84832-058-1. (englanniksi)
