Lääketieteellinen kidutus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lääketieteellinen kidutus (myös lääketieteellinen kuulustelu) tarkoittaa lääketieteen ammattilaisten osallistumista kidutukseen. He voivat joko arvioida missä määrin kidutettava voi kestää kidutusta, mutta he voivat myös osallistua varsinaiseen kidutukseen. Lääketieteellinen kidutus voi hyödyntää lääketieteen ammattilaisten osaamista kuulustelussa tai kuolemantuomion täytäntöönpanossa. Termi kattaa myös kidutuksenomaisten tieteellisten (tai näennäistieteellisten) kokeiden tekemisen ei-halukkailla henkilöillä.

Lääketieteen etiikka ja kansainvälinen laki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On yleisesti hyväksyttyä, että lääketieteellinen kidutus on vastoin lääketieteen etiikkaa, jota kaikkien lääketieteen ammattilaisten odotetaan noudattavan:

  • Hippokrateen valassa kielletään potilaan tahallinen vahingoittaminen ja edellytetään toimimista potilaan parhaan edun mukaisesti.
  • Natsien ihmiskokeiden seurauksena Maailman lääkäriliitto laati Geneven julistuksen täydentääkseen Hippokrateen valaa.
  • Nürnbergin oikeudenkäyntien seurauksena syntyi Nürnbergin säännöstö, joka rajaa hyväksyttävät lääketieteelliset kokeet.
  • Vuonna 1949 järjestetty Neljäs Geneven sopimus kielsi sotavankien ja muiden suojeltujen ei-taistelijoiden kidutuksen
  • Maailman lääkäriliiton Tokion julistuksessa mainitaan kidutuksen kielto useasti
  • YK:n kidutuksenvastainen sopimus, joka ei rajoitu ainoastaan lääketieteellisen henkilöstöön, kieltää ehdottomasti kidutuksen kaikissa tilanteissa. Sopimuksessa mainitaan erikseen, ettei kieltoon ole poikkeuksia.
  • YK:n lääketieteen etiikan periaatteet, kieltävät erityisesti lääketieteellisen henkilöstön toteuttaman kidutuksen, mutta periaatteilla ei mainita valvontamenetelmiä ja valvonta jää kunkin valtion osalle.
  • Ihmisyyttä vastaan kohdistuvissa rikoksissa käytössä oleva komentovastuun periaate muodostaa rikosoikeudellisen vastuun, joka koskee kaikkia.

Säännöksissä on kuitenkin aukkoja:

  • Hallituksen organisoima kidutus ja väkivalta, johon lääketieteellinen henkilöstö osallistuu, on kansainvälisesti kiellettyä, mutta tapauksia esiintyy. Esimerkiksi Abu Ghraibin vankilassa tapahtui kidutusta.
  • Lääketieteen ammattilaisilta odotetaan korkeampaa moraalia kuin muilta, mutta YK:n lääketieteen etiikan periaatteet eivät ole voimassa silloin kun valtiot ovat väkivaltaisuuksissa keskenään.

Tapauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuosina 1937–1945, Toisen Kiinan-Japanin sodan aikana japanilaisen Yksikkö 731:n lääketieteellinen henkilökunta osallistui kidutukseen jonka seurauksena kuoli jopa 10 000 kiinalaista, venäläistä, yhdysvaltalaista ja muita kansallisuuksia edustaneita sotavankeja.
  • Toisen maailmansodan aikana Japanin keisarillisen armeijan yksikkö 731 teki kiinalaisilla henkilöillä useita erilaisia biologisia aseita koskevia kokeita.
  • Toisen maailmansodan aikana Saksan natsihallinto teki keskitysleireillä ihmiskokeita. Erityisesti Josef Mengelen tekemät kokeet Auschwitzssa toivat hänelle lempinimet "kuoleman enkeli" ja "tohtori kuolema".
  • Japanilaiset kirurgit tekivät vivisektioita ja muita lääketieteellisiä kokeita amerikkalaisilla sotavangeilla.
  • Vuosina 1970–1971 henkistä tasapainoa horjuttavia käyttäviä menetelmiä käytettiin Pohjois-Irlannissa kiinniotettuja vankeja vastaan. Irlannin hallitus teki asiasta valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, joka katsoi Britannian syyllistyneen kidutukseen. Korkeampi tuomioistuin kuitenkin katsoi, että menetelmät olivat epäinhimillisiä, mutta eivät olleet kidutusta.[1]
  • Neuvostoliitossa poliittisten vankien säilytykseen käytetyissä mielisairaaloissa käytettiin hyvin epämiellyttäviä lääkityksiä rangaistusmenetelminä. Hallituksen toimintaa vastustaneille henkilöille laadittiin psykiatrinen diagnoosi.
  • Vuonna 1978 Phnom Penhissä Punaiset khmerit tekivät ihmiskokeita 17 poliittisella vangilla Tuol Slengin vankilassa.
  • Etelä-Afrikan puolustusvoimien tekemä tutkimus sai selville, että homoseksuaalit varusmiehet, joutuivat apartheidin aikana sähköshokkeja sisältäneen "parantavan hoidon" kohteiksi.
  • Sähköhoidon ja Lobotomian sekä muiden vastaavien menetelmien käytöstä vastoin potilaan parasta etua on useita väitteitä. Esimerkiksi Lake Alicessa Uudessa-Seelannissa 1970-luvun alussa lapsia rangaistiin rajoittamattomilla sähköshokeilla. Jotkin valtiot, muun muassa Norja ja Uusi-Seelanti, maksavat nykyään korvauksia julmien hoitotoimenpiteiden uhreiksi joutuneille.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Medical torture