Kylämaltsa
| Kylämaltsa | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kaari: | Streptophyta |
| Luokka: | Embryopsida |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Revonhäntäkasvit Amaranthaceae |
| Alaheimo: | Chenopodioideae |
| Suku: | Maltsat Atriplex |
| Laji: | patula |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Atriplex patula |
|
| Katso myös | |
Kylämaltsa (Atriplex patula) on revonhäntäkasvien heimoon ja maltsojen sukuun kuuluva kasvilaji. Sen tieteellinen lajinimi patula tulee latinan "yleistä" tarkoittavasta sanasta patulus, ja se onkin Suomessa huomattavasti muita maltsoja yleisempi.[1]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kylämaltsa on 30–90 senttimetrin korkuiseksi kasvava yksivuotinen ruohokasvi, jolla on pysty-koheneva, runsashaarainen varsi. Suikeat-puikeat, vastakkaiset, ehytlaitaiset lehdet ovat pituudeltaan 4–7 senttimetriä; niiden tyvellä on usein liuskamainen hammaspari.[1]
Kylämaltsa kukkii heinä-elokuussa huomaamattomin, yksineuvoisin kukin. Kukinto on tähkä. Viisiheteisten hedekukkien kehä on millimetrin levyinen; emikukat ovat kehättömiä. Emiö on kaksivartaloinen ja kaksiluottinen. Kukasta kypsyvä hedelmä on hedelmäverhiöön kiinnikasvanut ja sen suojaama pähkylä.[1]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kylämaltsaa kasvaa luonnonvaraisena Euraasiassa, Pohjois-Amerikassa ja Afrikan pohjoisosissa. Lisäksi se on levinnyt Etelä-Amerikkaan, Uuteen-Seelantiin ja Aasian koillisosaan.[2]
Kylämaltsa suosii typpipitoisia kasvupaikkoja, kuten pihoja, puutarhoja, peltoja ja kaatopaikkoja.[1] Ruotsissa se on yleinen Skånesta Hälsinglandiin, muualla se on harvinainen tai tavataan vain satunnaisesti. Kylämaltsa kasvaa usein yhdessä savikoiden (Chenopodium) kanssa.[3] Etelä- ja Keski-Suomessa laji on jokseenkin yleinen.[4] Suomessa se on luokiteltu elinvoimaiseksi[5].
Ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kylämaltsan voi helposti sekoittaa muihin maltsoihin, kuten isomaltsaan (Atriplex prostrata) ja suolamaltsaan (Atriplex longipes), joista edellisestä sen erottaa tylpästä lehtityvestä, jälkimmäisestä puolestaan vaihtelevasti järjestäytyneistä alalehdistä ja myöhäisemmästä kukinta-ajasta. Yhteisillä kasvupaikoilla sen voi sekoittaa myös lähimpään sukulaiseensa merimaltsaan (Atriplex littoralis) sekä savikoihin (Chenopodium). Suomessa kasvi on muinaistulokas, ja sitä on aiemmin käytetty ravintona. Nykyään laji tunnetaan lähinnä rikkakasvina, ja alkujaan se onkin kasvanut maatilojen pihoilla.[1][3][4]
Kylämaltsassa esiintyy maltsanlehtihome-nimistä sienitautia (Peronospora arborescens).[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e LuontoPortti: Kylämaltsa (Atriplex patula) luontoportti.com. Viitattu 29.11.2020.
- ↑ Atriplex patula L. Plants of the World online. Viitattu 19.3.2021.
- ↑ a b Den virtuella floran: Vägmålla (Atriplex patula L.) linnaeus.nrm.se. Viitattu 29.11.2020. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Luopioisten kasvisto: Kylämaltsa (Atriplex patula) luopioistenkasvisto.fi. Viitattu 29.11.2020.
- ↑ Kylämaltsa – Atriplex patula Laji.fi. Viitattu 19.3.2021.
|