Kurī

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kurī

ChiefsWithKuri1828.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti
Määrä kuollut sukupuuttoon
Rodun syntyaika 1200-luku
Alkuperäinen käyttö lihakarja, vaate- ja aseenkoriste, uhrilahja, linnun metsästys
Muita nimityksiä gurī, pero, kararehe[1], gos de polinèsia, "polynesiankoira"
FCI-luokitus ei
Ulkonäkö
Paino 13–15 kg
Väritys valkoinen, musta tai keltainen

Kurī on sukupuuttoon kuollut polynesialainen koirarotu, jota kasvattivat Uudessa-Seelannissa asuvat maorit. Sen nimitys kurī on maorin kieltä. Rotu hävisi 1800-luvun aikana.

Ulkonäkö ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkonäöltään kurī oli pieni ja pitkäkarvainen. Sen koko oli suunnilleen sama kuin bordercollien. Sillä oli pieni pää ja voimakkaat leuat. Kuono muistutti terrierien kuonoa. Niska ja olkapäät olivat kookkaat ja jalat lyhyet. Väritys vaihteli mustasta ja valkoisesta laikkuihin. Joillakin yksilöillä turkki oli keltainen. Koiran hännässä oli paljon karvaa. Kurīt painoivat noin 13–15 kiloa ja ne olivat kookkaampia kuin muut Polynesian saarten koirat.[1] Kurīn ulkonäköä on kuvailtu rumaksi, sen luonnetta laiskaksi ja sen hajuaistia heikoksi. Joidenkin kuvausten mukaan se ei myöskään haukkunut.[2] Joutilaaseen henkilöön tai pelkurina pidettyyn saatettiin viitata koiriin liittyvillä nimillä[3].

Jotkin maorien suullisen perinteen tarinat kertovat villiintyneistä kurīsta. Waitomossa on luola nimeltä Ruakurī, joka merkitsee koiran luolaa tai pesää. Tarinan mukaan eräs linnustaja joutui koirien hyökkäyksen kohteeksi luolan lähellä, minkä takia niiden etsimiseksi järjestettiin pyydystysretkiä. Villiintyneiden koirien nappaamiseen käytettiin tāwhiti-nimistä ansaa. Eri puolilla Uutta-Seelantia on Tāwhitikurī-nimisiä paikkoja, joka viittaa tāwhitin käyttöpaikkaan. Eteläsaarella koirien nappaamiseen käytettiin kiimaisia kesyjä koiria, jotka houkuttelivat luokseen villiintyneitä. Eurooppalaisten siirtolaisten tultua kaikki villiintyneet koirat ammuttiin havaittaessa ja lopulta ne hävitettiin kokonaan. Tosin tuolloin kurīt olivat jo paljolti sekoittuneet villiintyneisiin eurooppalaisiin rotuihin.[4]

Alkuperä ja häviäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurīt polveutuivat Uuden-Seelannin ensimmäisten siirtolaisten 1200-luvulla saarille tuomista koirista[1]. Sen levinneisyydestä saarilla ei tiedetä paljoa, mutta ilmeisesti se ei ollut rotuna kovin menestyksekäs[2]. Kuitenkin kapteeni James Cookin mukana olleet tiedemiehet kohtasivat niitä vuosien 1770–1779 välillä tehtyjen matkojen aikana useissa eri paikoissa eri puolilla Uutta-Seelantia. Kurīn tarkkaa häviämisajankohtaa ei tiedetä. Ne ilmeisesti harvinaistuivat ensin niiden risteydyttyä muiden koirarotujen kanssa ja hävisivät lopulta tästä syystä kokonaan[1] vain muutaman vuoden kuluttua eurooppalaisten siirtolaisten tulosta alueelle[2]. Uuden-Seelannin museon kokoelmissa on vuonna 1876 Waikavan lähistöllä villinä eläneen kurīn ja sen täysikasvuisen pennun jäännökset[5].

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurīt olivat maoreille tärkeä ruuan lähde. Toisin kuin monille muille Tyynenmeren saarille asettuneet polynesialaiset, maorit eivät tuoneet mukanaan sikoja ja kanoja. Tästä syystä koiran lihan tärkeys korostui. Ensimmäiset siirtolaiset saattoivat kuitenkin esimerkiksi harjoittaa moanmetsästystä, minkä takia koiria oli tarjolla olevan ruuan määrän takia runsaammin ja ne tapettiin nuorempina, jolloin niiden liha oli parempilaatuista. Koirien lukumäärän takia maorien ei myöskään tarvinnut huolehtia kannan säilymisestä. Myöhemmin maorit ruokkivat koiria lähinnä kalalla ja ne tapettiin vanhempina.[1] Koiran lihaa pidettiin herkkuna. Koiran nahkaa käytettiin asusteissa, luita koruissa ja hampaita ongenkoukuissa. Koiria myös uhrattiin Tūmatauenga-sodanjumalalle.[4]

Maorien suullisen perinteen mukaan koiria on käytetty myös apuna lintujen pyydystämisessä. 1800-luvulla niitä tiedetään käytetyn kiivin, kakapon, vekaluhtakanan ja sulttaanikanan metsästyksessä. Kiiviä metsästettäessä metsästäjä matki kiivin ääntelyä ja sen tullessa lähelle hän päästi koiran nappaamaan sen. Huonosti lentäviä sulttaanikanoja peloteltiin lentämään vastatuuleen, jolloin koirat saivat otettua ne kiinni.[4]

Maorien perinteessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monien maorien tarinoiden mukaan koiria oli jo Hawaikilla, josta maorit uskovat esi-isiensä saapuneen Uuteen-Seelantiin. Erään tarinan mukaan koirat liittyivät Uuden-Seelannin asuttamiseen. Hawaikilaisella päällikkö Houmaitawhitilla oli koira nimeltä Pōtaka Tawhiti, jonka eräs kilpaileva päällikkö Uenuku söi. Houmaitawhitin poika Tamatekapu huomasi tapahtuneen koiran hengen ulvoessa Uenukun vatsassa. Tapahtuma aloitti sodan Hawaikilla, jonka takia Tamatekapu lopulta matkusti Uuteen-Seelantiin. Useissa eri kertomuksissa koirat liittyvät myös tavalla tai toisella kanootteihin, joilla siirtolaiset tulivat saarille.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Basil Keane: What is the kurī? Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 28.8.2011. (englanniksi)
  2. a b c Alexander Hare McLintock: Dog, Maori An Encyclopaedia of New Zealand. Viitattu 28.8.2011. (englanniksi)
  3. a b Basil Keane: Traditional accounts of kurī Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 28.8.2011. (englanniksi)
  4. a b c Basil Keane: Uses of kurī Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 28.8.2011. (englanniksi)
  5. Kuri, Canis lupus familiaris Museum of New Zealand. Viitattu 28.8.2011. (englanniksi)