Kuolemaantuomittu (vuoden 1934 elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuoden 1934 elokuvaa. Vuoden 1995 elokuvan artikkeli: Kuolemaantuomittu.
Kuolemaantuomittu
Manhattan Melodrama
Teatterilevitysjuliste.
Teatterilevitysjuliste.
Ohjaaja W. S. Van Dyke
Käsikirjoittaja Tarina:
Arthur Caesar
Käsikirjoitus:
Oliver H. P. Garrett
Joseph L. Mankiewicz
Tuottaja David O. Selznick
Pääosat Clark Gable
William Powell
Myrna Loy
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Metro-Goldwyn-Mayer
Ensi-ilta 2. toukokuuta 1934
4. toukokuuta 1934
Yhdysvallat
4. tammikuuta 1935
Suomi
Kesto 93 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Kuolemaantuomittu (engl. Manhattan Melodrama) on W. S. Van Dyken ohjaama yhdysvaltalainen rikos-/melodraamaelokuva vuodelta 1934. Päätähtinä ovat Clark Gable, William Powell ja Myrna Loy. Elokuva on myös Mickey Rooneyn yksi varhaisimmista rooleista, missä hän näyttelee Gablen roolin lapsena. Kuolemaantuomittu perustuu Arthur Caesarin tarinaan, jonka pohjalta Oliver H. P. Garrett ja Joseph L. Mankiewicz laativat käsikirjoituksen. Metro-Goldwyn-Mayer -yhtiö tuotti elokuvan.

Kuolemaantuomittu kuvattiin suhteellisen nopeasti ja vaatimattomalla budjetilla. Elokuvan menestyminen yllätti studiota ja Kuolemaantuomittu teki William Powellin ja Myrna Loy'n parivaljakkoudesta tähden. Kuolemaantuomittu oli heidän ensimmäinen neljästätoista yhteistyöstä. Elokuva myös nostatti Clark Gablen uraa MGM:llä.

Kuolemaantuomitusta tuli myös kuuluisa siitä, että se oli viimeinen elokuva jonka itse pahamaineinen gangsteri John Dillinger näki. Yhdysvaltain FBI-agentit ampuivat Dillingerin kuoliaaksi 22. heinäkuuta vuonna 1934 Dillingerin poistuessa Chicagon Biograph Theaterista missä Kuolemaantuomittua esitettiin.

Arthur Caesar voitti parhaan alkuperäisen tarinan Oscar-palkinnon Oscar-gaalassa vuonna 1935.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kuolemaantuomittu perustuu tositapahtumiin, General Slocum -laivan räjähtämisestä ja palamisesta New Yorkin East Riverillä 15. kesäkuuta vuonna 1904. Laivan räjähtämisestä selvinneet pojat Blackie Gallagher ja Jim Wade (Clark Gable ja William Powell) jäivät orvoiksi. Heidät pelasti pappi Isä Joe (Leo Carrillo). Heidät otti huostaan Poppa Rosen (George Sidney), joka oli menettänyt ainoan poikansa uppoamisessa. Pojat asuivat vain hetken Poppa Rosenin luona; Rosen, venäläinen juutalainen, kuoli kun poliisihevonen polki hänet kavioillaan.

Pojat olivat edelleen hyviä ystäviä, vaikka heidän tiensä erosivat. Jim lähti opiskelemaan ja valmistui oikeustieteen kandidaatiksi. Hänestä tuli suoraselkäinen asianajaja. Blackiesta kasvoi uhkapelaaja ja laittoman kasinon omistaja. Vaikka ystävystykset pitivät toisistaan ja kunnioittivat edelleen toisia, he ovat kuitenkin elivät laillisuuden eri laidoilla. Ammattimainen kilpailu muuttuu henkilökohtaiseksi kun Jim menee naimisiin Blackien ex-rakastajattaren Eleanorin (Myrna Loy) kanssa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Clark Gable  … Edward J. "Blackie" Gallagher  
 William Powell  … James W. "Jim" Wade  
 Myrna Loy  … Eleanor Packer  
 Leo Carrillo  … Isä Joe  
 Nat Pendleton  … Spud  
 George Sidney  … Poppa Rosen  
 Isabel Jewell  … Annabelle  
 Muriel Evans  … Tootsie Malone  
 Thomas E. Jackson  … Richard Snow (nimellä Thomas Jackson)  
 Isabelle Keith  … Neiti Adams (nimellä Claudelle Kaye)  
 Frank Conroy  … Blackien puolustusasianajaja  
 Noel Madison  … Manny Arnold  
 Jimmy Butler  … Jim Wade poikana  
 Mickey Rooney  … Blackie poikana  
 Shirley Ross  … Laulaja Cotton Clubilla  

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]