Kultakuore
Wikipedia
| Kultakuore | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||
| Argentina silus (Ascanius, 1775) |
||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
Kultakuore (Argentina silus) on Pohjois-Atlantin syvien osien kala, joka elää noin 140-1440 metrin syvyydessä, tavallisimmin 150-550 metrissä. Sitä tavataan yleisimmin Norjan, Tanskan, Islannin, Ison-Britannian, Irlannin ja läntisen Kanadan alueilla, mutta myös Ranskassa, Portugalissa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Kultakuore voi kasvaa 50 cm pituiseksi ja sen pituusennätys on 70 cm. Vanhin tavattu kultakuore oli 35-vuotias. Pääasiallisena ravintona on plankton ja pieneliöt, kuten katkat ja krillit, mutta joskus myös pienet kalat.
Kultakuore nousee syksyisin ja talvisin melko matalaan veteen [1]. Kutu tapahtuu rannikoiden lähellä keväällä ja kesällä [1]. Toukat ja mätimunat kulkevat virtausten mukana [1].
Lähteet [muokkaa]
- Joseph S. Nelson (2006) Fishes of the World, 4th edition. Wiley. ISBN 0-471-25031-7. (luokittelu)
- Argentina silus (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). (englanniksi)
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b c Erkki Halme: Pohjolan kalat värikuvina. 6. painos, s. 82. Porvoo: WSOY, 1986. ISBN 951-0-11584-3.