Kryptozoologia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Loch Nessin hirviö Heikenwaelder Hugon maalaus

Kryptozoologia eli kryptoeläintiede eli näennäiseläintiede[1] on pseudotiede, jonka tutkimuskohteita ovat kiistanalaisiksi jääneet havainnot eläimistä, joiden olemassaoloa ei ole pystytty varmuudella todentamaan eikä luokittelemaan. Kryptozoologia ei kuulu varsinaisten tieteiden joukkoon vaan lasketaan näennäistieteeksi, koska se nojaa asioihin ja havaintoihin, joiden todenperäisyys on kyseenalainen, ja lähtee eläinhavainnoissa yleensä oletuksesta, että havainto on tosi, vaikka tieteessä tavallisesti suositaan enemmän falsifioivaa kuin verifikationistista tutkimusmenetelmää epävarmojen ilmiöiden suhteen.

Kryptozoologi Bernard Heuvelmansin mukaan maailmassa on yli 200 eläinlajia, jotka paikalliset asukkaat tuntevat, mutta joiden olemassaolon vakiintunut eläintiede kiistää.[2] Kryptozoologia voidaan jakaa pääasiallisen kohteensa mukaisesti kolmeen luokkaan:

  • Eläimet, jotka tieteellisen käsityksen mukaan ovat kuolleet sukupuuttoon
  • Eläimet, jotka on havaittu ympäristössä, jossa niitä ei pitäisi esiintyä
  • Eläimet, joita ei tieteen piirissä tunneta lainkaan

Kuuluisimpia tutkimuskohteita eli kryptidejä ovat merihirviöt ja järvihirviöt, kuten Nessie, ja Mokele mbemben tapaiset tunnistamatonta lajia edustavat eläimet sekä lumimiehet, isojalat ja muut todellisiksi väitetyt kädelliset. Kryptozoologian harjoittajia eli kryptozoologeja kiinnostavat jo käytännön syistä lähinnä suuret ja keskikokoiset eläimet. Kryptidiksi voidaan kuitenkin määritellä mikä tahansa olento, josta tunnetaan erilaisia tarinoita ja silminnäkijähavaintoja, mutta ei tieteen kannalta luotettaviksi katsottavia todisteita.[1] Yleisimmin käytettyjä tiedonlähteitä ovat silminnäkijähavainnot. Väärennetyt valokuvat, jalanjäljet ja muut "todisteet" ovat tärvelleet alan mainetta huomattavasti. Kuitenkin on osin kryptozoologien ansiota, että muutamia aiemmin pelkkinä myytteinä pidettyjä eläinlajeja, kuten okapia, saolaa, latimeriaa ja kolossikalmaria, on etsitty ja lopulta löydetty.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kaaro, Jani: Kaiken oudon ensyklopedia, s. 225. Helsinki: BTJ Finland, 2009. ISBN 978-951-692-731-5.
  2. Tieteen Kuvalehti 1/1999

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]