Kreationismin historia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

 

Jumala luo Adamin

Kreationismin historia on kreationismiksi kutsutun luomisopin historiaa, joka liittyy erityisesti taisteluun kreationismin asemasta USA:n koululaitoksessa. Kreationismilla on yleensä tarkoitettu niin sanottua tieteellistä kreationismia, joka syntyi vastauksena Charles Darwinin ja Alfred Russel Wallacen evoluutioteorialle. Kreationismin historiaa luonnehtii kritiikki tätä teoriaa kohtaan. Erityisen vahva kreationismin asema on ollut Yhdysvalloissa, missä kouluissa ei saa opettaa uskontoa ja evoluutioteorian vastustus on muutenkin laajempaa kuin Euroopassa. Yhdysvalloissa kreationistit ovat yrittäneet saada kreationismin tai sen modernimman version eli älykkään suunnittelun teorian opetuksen kouluihin, mutta eivät ole yrityksessään onnistuneet.[1].

Moderni kreationismi on enenevässä määrin vanhaa maata kannattavaa uuskreationismia, jota kutsutaan älykkääksi suunnitteluksi. Suomessa kreationismia levittävät muun muassa vapaakirkolliset tahot. 2000-luvulla on ollut merkkejä kreationismin ja älykkään suunnittelun liikkeen laajemmasta aktivoitumisesta myös Euroopassa.

Evoluutio ja kreationismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viekä keskiajan lopulla Euroopassa uskottiin, että Jumala oli luonut maailman kuudessa päivässä. Uuden ajan löydöt, kuten fossiilit herättivät kysymyksiä, joihin vanhat käsitykset eivät kyenneet enää vastaamaan.[2]

Englantilainen Charles Darwin julkaisi vuonna 1859 kirjan "Lajien synty", jonka mukaan eliölajit ovat kehittyneet hitaan evoluution tuloksena muista lajeista. Darwin väitti myös, että ihmisellä ja apinalla oli yhteinen kantaisä, josta molemmat olivat kehittyneet. Lisäksi Darwin piti mahdollisena, että elämän alku oli syntynyt itsestään kemiallisen evoluution kautta.

Darwin sai heti vastaansa jyrkkää arvostelua kristillisiltä tahoilta, joiden mukaan maailma, eläimet ja ihmiset ovat Jumalan luomia. Darwin ei pitänyt silloisten kreationistien väitteitä evoluutiota vastaan vakavana uhkana evoluutioteorialleen, vaikka valittikin puuttuvista välimuodoista eri lajien välillä. Evoluutioteoria levisi Yhdysvaltain kouluopetukseen noin 20 vuodessa sen jälkeen, kun Darwinin Lajien synty julkaistiin. Alussa evoluutiota opetettiin lähinnä yliopistoissa ja muissa oppilaitoksissa, joihin tavallisella kansalla ei ollut asiaa.

Fundamentalismin esiinmarssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreationistiset fundamentalistit nousivat voimakkaasti vastustamaan evoluutioteoriaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen, jolloin sen opetus alkoi levitä kouluihin. Yksi varhaisia vastustajia oli William Jennings Bryan, joka vaikutti Yhdysvaltain eteläosissa. Siellä Bryan sai kannattajia lähinnä maaseudulta, missä baptismi ja presbyteerisyys olivat laajalle levinneitä. Evoluution vastustajat menestyivät 1920-luvulla, ja evoluutioteorian opetus kiellettiin yli 20 osavaltiossa[3].

Evoluutiota koulussa opettaneen John Scopes joutui maksamaan sakkoja, koska oli opettanut evoluutiota osavaltion lain vastaisesti. Fundamentalistit eivät tämän oikeudenkäynnin jälkeen nostaneet uusia oikeusjuttuja, mutta muutoin painostamalla, kirjastoja puhdistamalla ja oppikirjojen sisältöön vaikuttamalla saivat lopetetuksi evoluutioteorian opetuksen Yhdysvaltain kouluissa 40 vuodeksi. John Scopesin oikeudenkäynnistä tehtiin elokuva Joka tuuleen kylvää (Inherit The Wind).

Varhaisia kreationisteja olivat George McCready Price ja Ellen White. Fundamentalistit kiistelivät myös keskenään siitä, mikä olisi luomiskertomusten oikea tulkinta. Yliopistoissa opiskelevat nuoret kreationistit halusivat esimerkiksi muuttaa vanhaa vedenpaisumusteoriaa ja sovittaa sen uusiin geologisiin havaintoihin[4]. He ajoivat vapaampaa kreationismia, joka salli Maalle kuutta tuhatta vuotta pidemmän iän. Tämä tarkoitti niin sanottua aukkoteoriaa tai ajatusta, jonka mukaan kukin luomispäivä oli pitkä ajanjakso[4].

Evoluutioteorian uusi nousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Neuvostoliitto laukaisi vuonna 1957 Sputnikin, Yhdysvalloissa alettiin huolestua maan tiedeopetuksen tasosta koulussa. Koulujen oppikirjoihin lisättiin runsaasti myös evoluutiota esittelevää materiaalia. Vastauksena kreationistit julkaisivat vuonna 1961 Genesis Flood -teoksen, joka oli tieteellisemmän tyyppinen painos aiemmasta McCready Pricen vedenpaisumuskertomuksesta, vaikka kirja painottikin ensisijaisesti uskoa eikä tiedettä[5]. Vuonna 1967 kumottiin laki, jonka pohjalta Scopes oli tuomittu 1920-luvulla. Evoluutioteoriaa sai nyt vapaasti opettaa.

1970-luvulla nousi suosioon Creation Science Research Centerin kehittämä "tieteellinen kreationismi". Se piti kreationismia ja evoluutioteoriaa tasavertaisina teorioina ja vaati sen nojalla kreationismille pääsyä takaisin kouluihin. Tässä myös paikoitellen onnistuttiin. Scientific Creationism -kirjasta julkaistiin kristillinen ja ei-kristillinen versio. Vuonna 1981 Arkansasissa alkoi Scopes 2 -oikeudenkäynti, jossa tuomari totesi kreationismin uskonnoksi[6], ja sen opetuksen lain vastaiseksi. Tämän jälkeen kreationismin asemat heikkenivät uudelleen kouluissa, mutta väittely jatkui julkisuudessa.

Älykkään suunnittelun nousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1987 korkein oikeus kumosi Louisianan lain, joka vaati sekä kreationismin että evoluution kouluopetusta[7]. Sen jälkeen tieteellisen kreationismin opetuksella ei ollut enää lain tukemaa asemaa Yhdysvalloissa. Lakimuutoksen jälkeen kreationismin kannattajat alkoivat nyt puhua älykkäästä suunnittelusta (Intelligent Design eli ID), jonka katsottiin olevan evoluutioteorian tieteellistä kritiikkiä. Käsitteen nosti esiin Kalifornian yliopiston professorin teos Darwin on Trial, joka oli vastaus johtavan englantilaisen ateistin Richard Dawkinsin teokseen "Sokea kelloseppä"[7].

Älykkäästä suunnittelusta sanottiin, ettei se ollut kreationismia eikä ottanut kantaa Maan ikään tai moneen muuhunkaan nuoren maan kreationistien suosimaan aiheeseen. Älykäs suunnittelu haki sen sijaan evoluution vastaisia todisteita solujen ja eliöiden molekyylien maailmasta. Molekyylibiologi Michael Behe esimerkiksi esitti, että bakteerien siimarakenteet olivat "palautumattoman monimutkaisia". Behen mielestä elämää ei synnyttänyt kemiallinen evoluutio, vaikka muuten Behe uskoi evoluutioon. Behe ei maininnut jumalallista suunnittelua, mutta piti huomiota eliöiden mutkikkuudesta olennaisena tieteellisenä havaintona[8]. William Dembski julkaisi teoksensa The Design Inference, jonka mukaan eliöiden synty kemiallisen evoluution kautta olisi niin epätodennäköistä, että se olisi käytännössä mahdotonta.

Älykkään suunnittelun teorian asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kreationismin opetus kouluissa

Älykkään suunnittelun teoriaan vetoamalla päästettiin joissakin USA:n osavaltioissa jälleen evoluutioteorian kanssa kilpailevia oppeja kouluopetukseen. Teoria leviää internetissä ja tiedotusvälineissä. Doverissa, Pennsylvaniassa, oikeus kuitenkin kumosi koululautakunnan päätöksen ottaa älykäs suunnittelu lukion opetukseen[8].

Yhdysvaltain tiedeakatemia ja kansallinen tiedesäätiö ovat tuominneet älykkään suunnittelun teorian.[8] Sitä vastustavat myös yksityiset järjestöt kuten Yhdysvaltain kansalaisoikeusliitto ACLU ja Kansallisten luonnontieteiden opetuskeskus. Myös skeptikkojen julkaisussa otetaan kantaa sitä vastaan.[9]

Älykkään suunnittelun teoriat ovat joutuneet 2000-luvulla kovan kritiikin kohteeksi. Vaikka kreationistit ovat pitäneet Yhdysvalloissa kovaa ääntä, he ovat hävinneet monta oikeusjuttua korkeimmassa oikeudessa, koska oikeus on katsonut heidän vaatimuksensa perustuslain vastaisiksi[9]. Joissakin osavaltioissa se on silti edelleen kuulunut koulujen opetusohjelmiin.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Portin, Petter & Vuorisalo, Timo (toim.): Evoluutio NYT! Charles Darwinin juhlaa. Kirja-Aurora, 2008. ISBN 9789512936663.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Segerstråle, Ullica: ”Kreationismin evoluutio”. Teoksessa Portin, Petter & Vuorisalo, Timo (toim.): Evoluutio NYT! Charles Darwinin juhlaa, s. 52. Turku: Kirja-Aurora, 2008. ISBN 978-951-29-3666-3
  2. William Thwaites: Brief History of Creationism -- From the Middle Ages to "Creation Science" National Center for Science Aducation. Viitattu 12.2.2013.
  3. Evoluutio Nyt!, sivu 49
  4. a b Evoluutio Nyt!, Sivu 50
  5. Evoluutio Nyt!, sivu 51
  6. Evoluutio Nyt!, sivu 53
  7. a b Evoluutio Nyt!, sivu 55
  8. a b c Evoluutio Nyt!, sivu 56
  9. a b Evoluutio Nyt!, sivu 58

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]