Kreationismin historia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Kreationismin historia on kreationismiksi yleensä sanotun luomisopin historiaa. Luomisopin historia on ikivanha, kuten uskontojenkin.

Kreationismilla tarkoitetaan yleensä niin sanottua tieteellistä kreationismia, joka syntyi vastavetona Charles Darwinin 1860-luvulla esittämälle evoluutioteorialle. Kreationismin historiaa luonnehtiikin väittely evolutionististen tahojen kanssa. Mutta myös eri kreationistiorganisaatiolla on mielipide-eroja. Nämä koskevat lähinnä tieteellisiä, ei Raamattuun liittyviä kysymyksiä. Erityisen vahva kreationismin asema on Yhdysvalloissa, jossa kouluissa ei saa opettaa uskontoa ja evoluutioteorian vastustus on muutenkin laajempaa kuin Euroopassa. Yhdysvalloissa kreationistit ovat yrittäneet saada kreationismin tai evoluutiolle vaihtoehtoisen älykkään suunnittelun teorian opetuksen kouluihin, mutta eivät ole yrityksessään onnistuneet.[1]. Nykyään kreationismi on enenevässä määrin vanhaa maata kannattavaa uuskreationismia, lähinnä oppia älykkäästä suunnittelua. Suomeen kreationismi rantautui 1980-luvun alussa. Suomessa kreationismia levittävät lähinnä muutamat vapaakirkolliset tahot. 2000-luvulla on ollut merkkejä kreationismin ja älykkään suunnittelun liikkeen laajemmasta aktivoitumisesta myös Euroopassa.

Evoluutio ja kreationismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiajan lopulla Euroopassa uskottiin yleisesti että Jumala oli luonut maailman Edenin puutarhassa viikon aikana. Uuden ajan löydöt kuten fossiilit herättivät kysymyksiä, joihin vanhat käsitykset eivät kyenneet enää vastaamaan.[2]

Nykyisen tyyppinen evoluutioteoria levisi laajempaan tietoisuuteen, kun englantilainen Charles Darwin julkaisi vuonna 1859 kirjan "Lajien synty", jonka mukaan eliölajit ovat kehittyneet muista lajeista ja ihminen apinasta. Lisäksi Darwin piti mahdollisena, että elämä on syntynyt itsestään kemiallisen evoluution kautta. Darwin kohtasi heti vastustusta kristillisiltä tahoilta, joiden mukaan maailma, eläimet ja ihmiset ovat Jumalan luomia. Darwin ei pitänyt silloisten kreationistien väitteitä evoluutiota vastaan vakavana uhkana evoluutioteorialleen, vaikka valittikin puuttuvista välimuodoista eri lajien välillä. Evoluutioteoria levisi Yhdysvaltain kouluopetukseen noin 20 vuodessa sen jälkeen, kun Darwinin Lajien synty julkaistiin. Alussa evoluutiota opetettiin lähinnä yliopistoissa ja muissa oppilaitoksissa, joihin tavallisella kansalla ei ollut asiaa.

Fundamentalismin esiinmarssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristilliset piirit alkoivat vastustaa kreationismia voimakkaasti vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Tällöin evoluutioteorian opetus levisi tavallisten koululaisten piiriin. Tästä huolestuneet kreationistiset fundamentalistit nousivat voimakkaasti vastustamaan evoluution opetusta. Yksi varhaisia evoluution kristillisiä vastustajia oli William Jennings Bryan joka vaikutti Yhdysvaltain eteläosissa. Siellä Bryanin opetusta kuunteli lähinnä maaseudun vanhoillinen väki, jonka parissa baptismi ja presbyteerisyys olivat laajalle levinneitä. Evoluution vastustajat menestyivätkin 1920-luvulla hyvin. Evoluutioteorian opetus kiellettiinkin yli 20 osavaltiossa[3]. Evoluutiota koulussa opettaneen Scopesin oikeudenkäynnistä tehtiin elokuva Joka tuuleen kylvää (Inherit The Wind). Scopes hävisi oikeusjutun ja joutui maksamaan sakkoja, koska oli opettanut evoluutiota silloisen lain vastaisesti. Mutta toisaalta vastapuoli Bryan ei kannattanut muodissa olevaa nuoren maan kreationismia vaan pikemminkin vanhan maan kreationismia, mikä tuli esille Bryanin vastatessa Scopesin asianajaja kysymyksiin. Muun muassa tämän takia kreationismin vastustajat pitivät oikeusjuttua moraalisena voittonaan. Fundamentalistit eivät tämän oikeudenkäynnin jälkeen nostaneet uusia oikeusjuttuja, mutta muutoin painostamalla, kirjastoja puhdistamalla ja oppikirjojen sisältöön vaikuttamalla he saivat käytännössä lopetetuksi evoluutioteorian opetuksen Yhdysvaltain kouluissa 40 vuodeksi.

Varhaisia kreationisteja olivat George McCready Price ja Ellen White. Mutta fundamentalistit kiistelivät siitä, mikä olisi luomiskertomusten oikea tulkinta. Aikaa myöten yliopistoissa opiskelevat nuoret kreationistit halusivat muuttaa vanhaa vedenpaisumusteoriaa ja sovittaa sen uusiin geologisiin havaintoihin[4]. Nämä nuoret kreationismit ajoivat vapaampaa kreationismia, joka salli Maalle pitkän iän. Tämä tarkoitti niin sanottua aukkoteoriaa tai ajatusta, jonka mukaan kukin luomispäivä oli pitkä ajanjakso[4].

Evoluutioteorian uusi nousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Neuvostoliitto laukaisi 1957 Sputnikin, Yhdysvalloissa alettiin huolestua maan tiedeopetuksen tasosta koulussa. Tosin ei Stalinin Neuvostoliitossakaan evoluutioteoria ollut huudossa lysenkolaisuuden takia. Tällöin koulujen oppikirjoihin lisättiin runsaasti ajan tieteen mukaista, myös evoluutiota esittelevää materiaalia. Nyt kreationistit julkaisivat 1961 Genesis Flood -teoksen, joka oli tieteellisemmän tyyppinen painos aiemmasta McCready Pricen vedenpaisumuskertomuksesta. Tästä huolimatta teos painotti ensisijaisesti uskoa ja toissijaisesti tiedettä[5]. Vuonna 1967 kumottiin laki, jonka pohjalta Scopes oli tuomittu 1920-luvulla. Nyt sai vapaasti opettaa, että ihminen polveutuu apinasta. 1970-luvulla nousi pintaan Creation Science Research Centerin ylläpitämä "tieteellinen kreationismi", Nyt kreationistit tunnustivat ensi kertaa evoluutiomallin luomisopin kanssa kilpailevaksi tieteeksi. Tämä näytti myönnytykseltä. Tietenkin kreationistit pitivät luomisajatusta parempana ja ainoana, mitä tulisi opettaa. Mutta asian toinen puoli oli, että kreationismin ja evoluution tasavertaisuus avasi kreationisteille mahdollisuuden saada kreationismin opetus kouluihin. Kun uskonnon opetus oli kielletty, siihen pohjautuva luomisajatus pyrki naamioitumaan tieteeksi. Nyt piti sekä kreationismia että evoluutiota opettaa kreationistien mukaan tasavertaisesti kouluissa.

He onnistuivatkin saamaan moniin kouluihin voimaan tasapainoista lähestymistapaa tukevia ohjeita. Scientific Creationism -kirjasta julkaistiin kristillinen ja ei-kristillinen versio. Vuonna 1981 Arkansasissa alkoi Scopes 2 -oikeudenkäynti, jossa tuomari totesi kreationismin uskonnoksi[6], ja sen opetuksen lain vastaiseksi. Tämän jälkeen kreationismin asema heikkeni kouluissa, mutta väittely jatkui julkisuudessa.

Älykkään suunnittelun nousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1987 korkein oikeus kumosi Louisianan lain, joka vaati sekä kreationismin että evoluution kouluopetusta[7]. Nyt tieteellisen kreationismin opetuksella ei ollut enää lain tukemaa asemaa Yhdysvalloissa. Nyt kreationismi uudistui siten, että alettiin puhua älykkäästä suunnittelusta, joka on kannattajiensa mielestä evoluutioteorian tieteellistä kritiikkiä. Älykkään suunnittelun nosti esiin Kalifornian yliopiston professorin teos Darwin on Trial, joka oli vastaus erään johtavan englantilaisen evolutionistin Richard Dawkinsin teokseen "Sokea kelloseppä"[7]. Älykäs suunnittelu pyrki enenevissä määrän hakemaan evoluution vastaisia todisteita solujen ja eliöiden molekyylien maailmasta. Mutta älykäs suunnittelu julisti, ettei se ole kreationismia, eikä ottanut kantaa Maan ikään ja moneen muuhunkaan nuoren maan kreationistien suosimaan aiheeseen. Niinpä älykästä suunnittelua eli ID:tä alkoi pian julistaa molekyylibiologi Michael Behe, jonka mielestä esimerkiksi bakteerien siimarakenteet olivat palautumattoman monimutkaisia. Niinpä Behen mielestä elämää ei synnyttänyt kemiallinen evoluutio, vaikka muuten Behe uskoi evoluutioon. Behe ei maininnut jumalallista suunnittelua, mutta piti huomioita eliöiden mutkikkuudesta olennaisina tieteellisinä havaintoina[8]. William Dembski julkaisi teoksensa The Design Inference, jonka mukaan eliöiden synty kemiallisen evoluution kautta olisi niin epätodennäköistä, että se olisi käytännössä mahdotonta sattuman, lainalaisuuden tai näiden yhdistelmän takia. Dembskin teokseen kohdistunut tieteellinen kritiikki mainitsee muun muassa sen, ettei Dembski ota syntytodennäköisyyksiä laskiessaan solujen ja vastaavien jakautumista.

Älykkään suunnittelun teorian asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kreationismin opetus kouluissa

Älykkään suunnitelman teorian takia Yhdysvalloissa on taas joissain osavaltioissa päästetty evoluutioteorian kanssa kilpailevia ajatuksia koulujen opetukseen. Älykäs suunnittelu leviää internetissä ja muissa tiedotusvälineissä. Mutta Doverissa Pennsylvaniassa oikeus kumosi koululautakunnan päätöksen ottaa älykäs suunnittelu lukion opetukseen[8].

Yhdysvaltain tiedeakatemia ja kansallinen tiedesäätiö eivät kannata älykästä suunnittelua[8]. Älykästä suunnittelua vastustavat myös yksityiset järjestöt kuten Yhdysvaltain kansalaisoikeusliitto ACLU ja Kansallisten luonnontieteiden opetuskeskus. Myös skeptikkojen julkaisussa otetaan kantaa älykästä suunnittelua vastaan.[9].

Älykkään suunnitelman pohjana olevat tieteelliset teoriat ovat joutuneet 2000-luvulla kovan kritiikin kohteeksi. Esimerkiksi Michael Behe julkisti lausunnon, jonka ajatus on se, ettei eliöitä tai sen osia voidakaan todistaa palautumattomasti monimutkaiseksi. Tämä johtui muun muassa bakteerimoottorin ja TTSS:n vertailusta. Kun alkuperäisen teorian mukaan bakteerimoottoria ei voinut pilkkoa osiin, eritysjärjestelmä TTTS:stä löytyi bakteerimoottorin kantaa muistuttava osa. Dembskin kirjoissaan esittämän proteiinien syntyepätodennäköisyyslaskelman kanssa kilpaileva laskelma esitettiin. Dembskin esittämä informaation säilymisen laki ei kuulu arvostelijoiden mielestä alkuperäiseen Shannonin teoriaan.

Vaikka kreationistit ovatkin pitäneet Yhdysvalloissa kovaa ääntä, he ovat hävinneen monet oikeusjutut korkeimmassa oikeudessa, koska oikeus on katsonut heidän vaatimuksensa perustuslain vastaisiksi[9]. Mutta monissa osavaltioissa oli koulujen opetusohjelmissa 2000-luvulla mukana älykästä suunnittelua.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Portin, Petter & Vuorisalo, Timo (toim.): Evoluutio NYT! Charles Darwinin juhlaa. Kirja-Aurora, 2008. ISBN 9789512936663.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Segerstråle, Ullica: ”Kreationismin evoluutio”. Teoksessa Portin, Petter & Vuorisalo, Timo (toim.): Evoluutio NYT! Charles Darwinin juhlaa, s. 52. Turku: Kirja-Aurora, 2008. ISBN 978-951-29-3666-3
  2. William Thwaites: Brief History of Creationism -- From the Middle Ages to "Creation Science" National Center for Science Aducation. Viitattu 12.2.2013.
  3. Evoluutio Nyt!, sivu 49
  4. a b Evoluutio Nyt!, Sivu 50
  5. Evoluutio Nyt!, sivu 51
  6. Evoluutio Nyt!, sivu 53
  7. a b Evoluutio Nyt!, sivu 55
  8. a b c Evoluutio Nyt!, sivu 56
  9. a b Evoluutio Nyt!, sivu 58