Luomistiede

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Tieteellinen kreationismi)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kreationismin haaraa. Uskonnollisesta yhteisöstä kertoo artikkeli Kristillinen tiede.

Luomistiede tai tieteellinen kreationismi (engl. creation science tai scientific creationism)[1] on kreationismin haara, jonka tavoitteena on tuottaa tieteellistä tukea Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta löytyvälle Raamatun luomiskertomukselle ja kumota tai uudelleentulkita tieteelliset tosiasiat, teoriat ja tieteelliset paradigmat, jotka koskevat Maan, kosmologian ja evoluution historiaa.[2][3]

Tieteellisen yhteisön ylivoimainen konsensus on, että luomistiede on uskonnollinen näkökulma – ei tieteellinen näkökulma – ja että luomistiedettä ei lasketa tieteeksi koska siltä puuttuu empiirinen tuki, se ei tarjoa alustavia hypoteeseja ja pyrkii kuvailemaan luonnonhistoriaa tieteellisesti testaamattomissa olevilla yliluonnollisilla syillä.[4][5] Luomistiedettä on kuvailtu näennäistieteelliseksi yritykseksi kartoittaa Raamattu tieteellisiksi tosiasioiksi.[6][7] Erään suositun tieteenfilosofian johdantoteoksen mukaan, "lähes kaikki biologit pitävät luomistiedettä huijauksena".[8]

Luomistiede alkoi 1960-luvulla Yhdysvalloissa olevan kristillisen fundamentalismin liikkeen pyrkimyksenä todistaa Raamatun virheettömyys ja tehdä tyhjiksi evoluution tieteelliset todisteet.[9] Se on sittemmin kasvattanut huomattavan uskonnollisen kannattajajoukon Yhdysvalloissa ja levinnyt muihin maihin.[10] Luomistieteen pääajatukset ovat: usko "luomiseen tyhjästä" (lat. ex nihilo); vakaumus siitä, että Maa luotiin viimeisen 6 000–10 000 vuoden aikana; usko, että ihmiset ja muut Maapallolla olevat elämänmuodot luotiin erillisiin muuttumattomiin "baraminologisiin" perusryhmiin; ja ajatus, että geologisista kerrostumista löytyvät fossiilit hautautuivat koko Maapallon täysin peittävän mullistavan tulvan aikana.[11] Tämän seurauksena luomistiede haastaa myös yleisesti hyväksytyt Maan ja maailmankaikkeuden ikää ja alkuperää koskevat geologian ja astrofysiikan teoriat, jotka kreationistit ovat myöntäneet olevan ristiriidassa Ensimmäisen Mooseksen kirjan kanssa.[9] Luomistiedettä tukevat kutsuvat evoluutioteoriaa usein "darwinismiksi" tai "darwinistiseksi evoluutioksi".

Luomistieteeseen perustuvat tekstit ja opetussuunnitelmat ilmestyivät ensimmäisen kerran 1960-luvulla ja keskittyivät käsitteisiin, jotka oli johdettu Raamatun kirjaimellisesta tulkinnasta ja olivat luonteiltaan avoimesti uskonnollisia. Huomionarvoisin teko oli yhdistää Raamatussa oleva Nooan vedenpaisumus ja geologiset ja fossiiliset kerrostumat "tulvageologia" -nimiseksi järjestelmäksi. Nämä teokset eivät aluksi herättäneet suurta mielenkiintoa konservatiivisten fundamentalististen ja evankelikalististen kristillisten koulujen ja seurakuntien ulkopuolella. Tämä kuitenkin muuttui 1970-luvulla, kun sen seuraajat haastoivat Yhdysvaltain julkisten koulujen ja muiden kanavien kautta tapahtuvan evoluution opetuksen, tuoden samalla luomistieteen laajemman yleisön ja tiedeyhteisön tietoisuuteen. Monet koululautakunnat ja asianajajat vakuutettiin lisäämään luomistieteen opetuksen evoluution opetuksen rinnalle tiedettä koskevissa opetussuunnitelmissa.[12] Kristillisissä kirkoissa ja kouluissa käytetyt luomistieteeseen perustuvat tekstit ja opetussuunnitelmat uudistettiin – poistaen viittaukset Raamattuun ja teologiaan – ja vähemmän explisiitisti lahkolaisia versioita luomistiedeopetuksesta otettiin käyttöön julkisissa kouluissa Louisianassa, Arkansasissa ja muissa osissa Yhdysvaltoja.[12][13]

Vuoden 1982 McLean v. Arkansas -oikeusjutussa päätettiin, ettei luomistiede täytä tieteen olennaisia ominaispiirteitä ja että sen pääasiallinen motiivi on tietyn uskonnollisen näkökulman edistäminen.[14] Luomistieteen opetus Yhdysvaltain kouluissa suurimmaksi osaksi päättyi vuonna 1987 Yhdysvaltain korkeimman oikeuden käsittelemän Edwards v. Aguillard -oikeusjutun päätöksen jälkeen.[9] Korkein oikeus vahvisti, että sääntö joka edellytti luomistieteen opetusta evoluution rinnalla Louisianan julkisissa kouluissa oli perustuslain vastainen, koska sen ainoa todellinen tarkoitus oli edistää tiettyä uskonnollista vakaumusta.[14] Tämän päätöksen seurauksena, luonnokset luomistieteeseen perustuvasta Of Pandas and People -nimisestä koulukirjasta muutettiin niin, että viittaukset luomiseen vaihdettiin älykkääseen suunnitteluun ennen sen julkaisua vuonna 1989. Älykkään suunnittelun liike markkinoi tätä versiota, kunnes vuonna 2005 Kitzmiller v. Dover Area School District -oikeusjutussa tuli päätös, että myös älykkään suunnittelun opetus julkisissa kouluissa oli perustuslain vastaista.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Numbers, Ronald L.: The Creationists: From Scientific Creationism to Intelligent Design. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press, 2006. ISBN 0-674-02339-0. OCLC 69734583. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Numbers 2006, s. 268–285
  2. Plavcan, J. Michael: The Invisible Bible: The Logic of Creation Science, teoksessa: Petto, Andrew J.; Godfrey, Laurie R.: Scientists Confront Creationism: Intelligent Design and Beyond, s. 361. New York: W. W. Norton & Company, 2007. ISBN 978-0-393-33073-1. OCLC 173480577. (englanniksi) Lainaus: "Most creationists are simply people who choose to believe that God created the world-either as described in Scripture or through evolution. Creation Scientists, by contrast, strive to use legitimate scientific means both to disprove evolutionary theory and to prove the creation account as described in Scripture."
  3. Numbers 2006, s. 271–274
  4. Science and Creationism: A View from the National Academy of Sciences, s. R9. 2. painos. Washington, D.C.: National Academy of Sciences (NAS), 1999. ISBN 0-309-06406-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.2.2015). OCLC 43803228. (englanniksi)
  5. Edwards v. Aguillard: U.S. Supreme Court Decision TalkOrigins Archive. Houston, TX: The TalkOrigins Foundation, Inc.. Viitattu 10.2.2015. (englanniksi)
  6. Sarkar, Sahotra; Pfeifer, Jessica: The Philosophy of Science: An Encyclopedia, s. 194. vol. 1. A-M. New York: Routledge, 2006. ISBN 978-0-415-93927-0. OCLC 60558736. (englanniksi)
  7. Shermer, Michael: The Skeptic Encyclopedia of Pseudoscience, s. 436. Santa Barbara, Kalifornia: ABC-CLIO, 2002. ISBN 1-57607-653-9. OCLC 192175643. (englanniksi)
  8. Okasha, Samir: Philosophy of Science: A Very Short Introduction, s. 127. Very Short Introductions, vol. 67. Oxford; New York: Oxford University Press, 2002. ISBN 0-19-280283-6. OCLC 48932644. (englanniksi) Lainaus: "Virtually all professional biologists regard creation science as a sham – a dishonest and misguided attempt to promote religious beliefs under the guise of science, with extremely harmful consequences."
  9. a b c Larson, Edward J.: Evolution: The Remarkable History of a Scientific Theory. New York: Modern Library. ISBN 0-679-64288-9. OCLC 53483597. (englanniksi)
  10. Numbers 2006, s. 399–431
  11. Edwards v. Aguillard, 482 U.S. 578 (U.S. 1987). (englanniksi) Numbers 2006 kuvaili tätä "yhdeksi luomistieteen täsmällisimmistä kuvauksista". Lainaus sivulta 272: "[o]ne of the most precise explications of creation science..."
  12. a b Numbers, Ronald L.: ”Creationism since 1859”, Science and Religion: A Historical Introduction. Baltimore, Maryland: Johns Hopkins University Press, 2002. ISBN 0-8018-7038-0. OCLC 48871135. (englanniksi)
  13. Toumey, Christopher P.: God's Own Scientists: Creationists in a Secular World, s. 38. New Brunswick, New Jersey: Rutgers University Press, 1994. ISBN 0-8135-2043-6. OCLC 42328874. (englanniksi)
  14. a b Larson, Edward J.: Trial and Error: The American Controversy over Evolution, s. 288. 3. p.. New York: Oxford University Press, 2003. ISBN 0-19-515471-1. OCLC 52478644. (englanniksi)