Michael Behe
Michael J. Behe (s. 18. tammikuuta, 1952) on yhdysvaltalainen biokemian professori ja älykkään suunnittelun puolustaja. Behe toimii Legihin yliopiston biokemian professorina ja Discovery Instituten vanhempana jäsenenä. Hän on naimisissa ja hänellä on yhdeksän lasta.[1]
Behe on tullut tunnetuksi palautumattoman monimutkaisuuden ajatuksen kehittäjänä. Behen mukaan monet biokemialliset rakenteet ovat moniosaisia ja monimutkaisia siten, että yksinkertaisempia, luonnonvalinnan valittavissa olevia välimuotoja ei voi olla.
Sisällysluettelo |
Behe ja älykäs suunnittelu [muokkaa]
 |
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. |
Behe hyväksyi aiemmin evoluutioteorian täysin, mutta alkoi epäillä sitä luettuaan Michael Dentonin kirjan Evolution: A Theory In Crisis[2]. Myöhemmin Behestä alkoi näyttää siltä, että oli olemassa biokemiallisia todisteita siitä, että on olemassa monimutkaisia järjestelmiä, jotka eivät voisi rakentua vähittäin siten, että välimuodot olisivat toiminnallisia.
Vuonna 1996 Behe ryhtyi Discovery Instituten "Center for the Renewal of Science and Culturen" (myöhemmin "Center for Science and Culture") vanhemmaksi jäseneksi. Instituutti keskittyi "älykkään suunnittelun" levittämiseen tarkoituksenaan saada "älykäs suunnittelu" osaksi tiedettä ja kouluopetusta sekä saada ajatus suosituksi kansan parissa. Samana vuonna Behe julkisti ajatuksensa "palautumattomasta monimutkaisuudesta" kirjassaan Darwin's Black Box. Kirjassaan Behe tavallisesta luomisoppia edustavasta kirjasta poiketen ilmoitti (sivulla 5) että käsitykset ihmisen ja apinan yhteisestä esi-isästä sekä vanhasta kaikkeudesta ja vanhasta maasta olivat päteviä.[3] Toisin sanoen hän hyväksyi sekä makroevoluution että alkuräjähdyksen Sen sijasta hän rakensi todistelunsa sen pohjalle, että luonnonvalinta ei voi tuottaa yhtä tiettyä piirrettä, palautumatonta monimutkaisuutta. Tämän piirteen selittämiseksi tarvitaan hänen mukaansa "luonnon ulkopuolisia syitä", jotka vaativat naturalistisen tieteen ohittamista. Behen ajatus oli, että ihminen ja muut älykkäät tahot voivat tehdä "palautumattomasti monimutkaisia" järjestelmiä, jotka arkioloissakin tunnistamme älyn aikaansaamiksi. Sama koski hänestä myös biokemiallisia järjestelmiä.
Darwin's black box oli myyntimenestys. Tiedeyhteisö ei kuitenkaan hyväksynyt Behen väitettä vaan väittivät sen olevan uusittu versio William Paleyn "kelloseppävertauksesta", joka kaatui "tietämättömyyteen vetoamiseen", eikä niinkään todisteena siitä että luonnolliset prosessit eivät mitenkään voisi aikaansaada kyseistä piirrettä. Kirjan väitettiin ainoastaan tavoittelevan maallikkojen suosiota.[4]
Joka tapauksessa Behen argumentit antoivat "älykkäälle suunnittelulle" ensimmäisen varteenotettavan edustajan, jolla oli ammattitaitoa luonnontieteistä. Behen kieltäytyminen älykkään suunnittelijan nimeämisestä sekä hänen toimintamenetelmänsä nähtiin ainoastaan ID-väitteiden testattavuuden estämisenä.[5]
Vuonna 2004 Behe sai kuuluisuutta julkaistuaan David Snoken kanssa vertaisarvioinnin läpäisseen tutkimuksen arvostetussa Protein Science-lehdessä.[6] Siinä hän esitti, että tunnetuilla mutaatiotaajuuksilla evoluutio vaatisi liian paljon aikaa ollakseen toimiva selitys monimutkaisille biokemiallisille järjestelmille. Tiedemaailma oli tätäkin tutkimusta kohtaan kriittinen. Artikkeli ei sisältänyt "älykästä suunnittelijaa" eikä "palautumatonta monimutkaisuutta" ja tutkimuksessa esitetty algoritminen evoluutiomalli koski myös ainoastaan haploidisia ja eirekombinoivia eliöitä, vaikka enemmistö eukaryooteista on diploidisia ja seksuaalisia. Kriitikoista se tarkoitti ainoastaan, että tutkimus osoittaa monimutkaisten rakenteiden voivan kehittyä, mutta se vaatisi liian paljon aikaa jos olosuhteet olisivat nykyistä rajoitetummat. Heistä myöskään pelkkä evoluutiokriittisyys ei voisi toimia todisteena "älykkäästä suunnittelusta", vaan Behen tulisi osoittaa mekanismi ja malli, jolla suunnittelu toimii.[7]
Kenneth Miller otti Behen evoluutiolle osoittamat haasteet vastaan ja pyrki selittämään niitä kirjassaan Finding Darwin's God.lähde? Se, kuten myöskään Behen Darwin's Black Box, ei ollut tiedemaailmalle suunnattu.[8]
Behe kohtasi Millerin oikeudessa vuonna 2005, kun käsiteltiin Kizmiller vs. Dover area school District -tapausta.[9] Oikeudenkäynnin tulos oli, että Doverin koulupiirissä ei saa opettaa "älykkään suunnittelun teoriaa" luonnontieteenä.
Teokset [muokkaa]
- Darwin's Black Box. Free Press, 1996. ISBN 0-684-83493-6
- Science and Evidence for Design in the Universe (Proceedings of the Wethersfield Institute) 1999. ISBN 0-89870-809-5
- The Edge of Evolution Free Press, 2007. ISBN 0-743-29620-6
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Artikkeli
- ↑ Michael Behen haastattelu dokumentissa Unlocking the Mystery of Life
- ↑ Arn.org
- ↑ [1]Dawkins-Archive
- ↑ Dawkins-Archive
- ↑ Protein Science -lehti
- ↑ [2][3]
- ↑ [4]
- ↑ Oikeudenkäynti
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Lehigh Universityn sivu Behestä
- Behen Online-artikkeleita Intelligent Designista
- Rope Kojonen: Kertooko luonnon järjestys suunnittelusta? Michael Behe älykkään suunnittelun ajatuksen puolustajana. Dogmatiikan pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto 2008.
