Kobolttikloridi
| Kobolttikloridi | |
|---|---|
|
|
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 7646-79-9 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CoCl2 |
| Moolimassa | 129,83 g/mol |
| Ulkomuoto | Kiteistä ainetta, joka on kidevedettömänä sinistä ja kidevedellisenä punaista[1] |
| Sulamispiste | 724 °C[1] |
| Kiehumispiste | 1049 °C[2] |
| Tiheys | 3,356 g/cm3 (kidevedetön) 1,924 g/cm3 (heksahydraatti)[1] |
| Liukoisuus veteen | 53 g/100 ml (20 °C)[2] |
_chloride.jpg)
-chloride-3D-balls.png)
Kobolttikloridi eli koboltti(II)kloridi (CoCl2) on koboltti- ja kloridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään kosteusindikaattorina, muiden kobolttiyhdisteiden valmistamiseen ja lasin värjäämiseen.
Sisällysluettelo |
Ominaisuudet[muokkaa]
-chloride-hexahydrate-sample.jpg)
Kidevedettömässä muodossaan kobolttikloridi on sinistä hygroskooppista kiteistä ainetta, jonka alkeiskoppi on heksagoninen. Kidevedellinen heksahydraatti CoCl2·6H2O on monokliinisiä punaisia kiteitä. Lämmitettäessä heksahydraatti muuttuu dihydraatiksi 50 °C lämpötilassa ja monohydraatiksi 90 °C lämpötilassa. Kokonaan kidevesi poistuu, kun ainetta kuumennetaan 110 °C lämpötilaan. Kobolttikloridi liukenee hyvin veteen ja alkoholeihin sekä moniin orgaanisiin liuottimiin.[1][3][4]
Kobolttikloridi muodostaa monien yhdisteiden kanssa komplekseja, jotka ovat muodoltaan tetraedrisiä. Vesiliuoksissa koboltti-ionit ovat yleensä vaaleanpunaisina akvakoplekseina, mutta kloridi-ioniylimäärän kanssa muodostuu tetraedrinen tetraklorokoboltaatti(II) kompleksi ([CoCl4]2-), joka on väriltään sininen.[5][6]
- [Co(H2O)6]2+ + 4 Cl- → [CoCl4]2- + 6 H2O
Valmistus[muokkaa]
Kobolttikloridia valmistetaan kobolttimetallin ja kloorikaasun välisellä reaktiolla tai neutraloimalla kobolttihydroksidia, kobolttikarbonaattia tai kobolttioksidia suolahapolla. Neutralointireaktiolla saatu tuote kiteytetään heksahydraattina liuoksesta.[1][3][4]
- Co + Cl2 → CoCl2
- Co(OH)2 + 2 HCl → CoCl2 + 2 H2O
Käyttö[muokkaa]
Kobolttikloridin värinmuutosta kosteuden vaikutuksesta käytetään hyväksi kosteuden ilmaisuun. Sitä voidaan lisätä esimerkiksi kuivausaineena käytettävään silikageeliin. Tällöin kuiva silikageeli on sinistä ja kostunut punaista. Kobolttikloridi on yksi ainesosa myös niin sanotuissa näkymättömissä musteissa. Sen vesiliuoksen ja glyserolin seos on paperille kuivuessaan väritöntä, mutta muuttuu kuumennettaessa siniseksi.[1][3][4]
Kobolttikloridia käytetään myös lasin värjäyksessä ja kemikaalina maataloudessa, lääketeollisuudessa ja muiden kobolttiyhdisteiden valmistukseen, esimerkiksi kobolttikloridin ja fluorin välisessä reaktiossa muodostuu koboltti(III)fluoridia. Yhdistettä voidaan käyttää myös katalyyttinä orgaanisessa synteesissä esimerkiksi syklopropanointi- ja ristikytkentäreaktiossa.[4][6][7]
Turvallisuus[muokkaa]
Kobolttikloridi ärsyttää hengitysteitä ja silmiä ja nieleminen aiheuttaa huonovointisuutta. Yhdiste on mahdollisesti karsinogeeninen.[2]
Lähteet[muokkaa]
- ↑ a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 241. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c Koboltti(II)kloridi Kansainväliset kemikaalikortit. 2004. Viitattu 29.10.2010.
- ↑ a b c H. Wayne Richardson: Cobalt Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 3.11.2010
- ↑ a b c d John Dallas Donaldson & Detmar Beyersmann: Cobalt and cobalt compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 3.11.2010
- ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1477. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.11.2010). (englanniksi)
- ↑ a b N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 1131. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1992. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
- ↑ Tse-Lok Ho: Fiesers' Reagents for Organic Synthesis, s. 175. John Wiley and Sons, 2009. ISBN 978-0-470-43375-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.11.2010). (englanniksi)
