Kirjallisuusvuosi 1887
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Kirjallisuusvuodet |
|---|
| 1877 • 1878 • 1879 • 1880 • 1881 • 1882 • 1883 • 1884 • 1885 • 1886 – 1887 – 1888 • 1889 • 1890 • 1891 • 1892 • 1893 • 1894 • 1895 • 1896 • 1897 |
| Vuodet |
| 1884 • 1885 • 1886 – 1887 – 1888 • 1889 • 1890 |
Kirjallisuusvuosi 1887 käsittelee vuoden 1887 tärkeitä kirjallisuuden tapahtumia, uutisia ja julkistuksia.
Tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ensimmäinen esperanton kielen kuvaus Unua Libro ilmestyi usealle eri kielelle käännettynä. Sen kirjoittaja L. L. Zamenhof esiintyi salanimellä Dr. Esperanto.[1]
- Toimittaja ja lennätinvirkailija Woldemar Westzynthius perusti Suomen Tietotoimiston edeltäjän Suomen Sähkösanomatoimiston.[2]
- Kansanrunoutta kerännyt historioitsija Adolf Neovius tapasi Larin Parasken, joka esitti Neoviukselle usean vuoden aikana laajimman yhdeltä ihmiseltä kerätyn kalevalamittaisen runoaineiston.[3][4]
- Ensimmäinen vahaskopiokone tuli markkinoille, kun yhdysvaltalainen Alfred Dick aloitti niiden tuotannon ja antoi menetelmälle nimen mimeograph.[5]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Santeri Alkio – Teerelän perhe
- Minna Canth – Salakari
- Arthur Conan Doyle – Punaisten kirjainten arvoitus
- H. Rider Haggard – Jess
- Sven Hedin – Genom Persien, Mesopotamien och Kaukasien (suom. Matkamuistelmia Persiasta, Mesopotamiasta ja Kaukaasiasta, 1898–1900)
- Kaarlo Kramsu – Runoelmia
- Guy de Maupassant – Le Horla (kauhunovelli, suom. 1974 kokoelmassa Novelleja)
- Robert Louis Stevenson – David Balfourin seikkailut
- Robert Louis Stevenson – Hänen vastoinkäymisensä
- Robert Louis Stevenson – Ryöstölapsi
- Oscar Wilde – Cantervillen kummitus
- Émile Zola – La Terre
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Unua Libro en Esperanto (First Book in Esperanto) Web Archive: NationalGeographic.org. Arkistoitu 20.10.2017. Viitattu 13.9.2021.
- ↑ Tämä on STT. (.pdf) (Arkistoitu Web Archiveen 24.9.2015) STT. Viitattu 13.9.2021.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 6, s. 294.
- ↑ Heikinheimo, Suomen elämäkerrasto, s. 530.
- ↑ A History of the Mimeograph. CIO.com (Web Archive 2015). Viitattu 13.9.2021.