Kenttäorakko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kenttäorakko
Ononis arvensis.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Suku: Orakot Ononis
Laji: arvensis
Kaksiosainen nimi
Ononis arvensis
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kenttäorakko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kenttäorakko Commonsissa

Kenttäorakko (Ononis arvensis) on monivuotinen, näyttävän punakukkainen hernekasvi. Suomessa se on rauhoitettu ja erityisesti suojeltu laji.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenttäorakko on pysty, 30–80 cm korkeaksi kasvava pahanhajuinen kasvi. Kasvin varret ovat pitkän ja tahmean karvan peitossa. Soikeat lehdet ovat alaosassa kolmisormisia, yläosassa ehyitä. Kenttäorakon suuret kukat ovat punertavat, ja ne ovat tavallisesti pareittain tiheässä latvatertussa ja varsilehtien hangassa. Kenttäorakko kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Palko on verhiön pituinen ja 1–3-siemeninen.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenttäorakon päälevinneisyysalue ulottuu Keski-Euroopasta Länsi-Aasiaan. Lajia tavataan myös Ruotsista ja Virosta. Suomessa kenttäorakon tiedetään kasvavan kymmenkunnalla saarella Kirkkonummen ja Sipoon välisessä saaristossa. Satunnaisesti sitä on tavattu myös Turun seudulta sekä itäisen Suomenlahden rannikolta.[3][4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kenttäorakko kasvaa merenrantaniityillä väli- ja ulkosaaristossa. Elinympäristö poikkeaa Keski-Euroopan ja Ruotsin esiintymistä, jossa lajia tavataan tyypillisesti niityillä, laitumilla, peltojen reunoilla ja tien pientareilla. Suomessa lajin esiintymiä uhkaavat laiton keräily ja kesämökkirakentaminen.[3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenttäorakkoa on ainakin Ruotsissa käytetty aikaisemmin lääkekasvina.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ryttäri, Terhi: Kenttäorakko. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 200.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa suojellut lajit Viitattu 9.1.2010.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 282–283.
  3. a b Ryttäri 1997, s. 200.
  4. Kasviatlas 2010: Kenttäorakon levinneisyys Suomessa Viitattu 14.3.2012.
  5. Den virtuella floran. Busktörne (ruots.) Viitattu 9.1.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]