Kenttäorakko
Sivulta puuttuu | Kenttäorakko | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Ononis arvensis L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Kenttäorakko Wikispeciesissä |
Kenttäorakko (Ononis arvensis) on monivuotinen, näyttävän punakukkainen hernekasvi. Suomessa se on rauhoitettu ja erityisesti suojeltu laji.[1]
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko[muokkaa]
Kenttäorakko on pysty, 30–80 cm korkeaksi kasvava pahanhajuinen kasvi. Kasvin varret ovat pitkän ja tahmean karvan peitossa. Soikeat lehdet ovat alaosassa kolmisormisia, yläosassa ehyitä. Kenttäorakon suuret kukat ovat punertavat, ja ne ovat tavallisesti pareittain tiheässä latvatertussa ja varsilehtien hangassa. Kenttäorakko kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Palko on verhiön pituinen ja 1–3-siemeninen.[2]
Levinneisyys[muokkaa]
Kenttäorakon päälevinneisyysalue ulottuu Keski-Euroopasta Länsi-Aasiaan. Lajia tavataan myös Ruotsista ja Virosta. Suomessa kenttäorakon tiedetään kasvavan kymmenkunnalla saarella Kirkkonummen ja Sipoon välisessä saaristossa. Satunnaisesti sitä on tavattu myös Turun seudulta sekä itäisen Suomenlahden rannikolta.[3][4]
Elinympäristö[muokkaa]
Suomessa kenttäorakko kasvaa merenrantaniityillä väli- ja ulkosaaristossa. Elinympäristö poikkeaa Keski-Euroopan ja Ruotsin esiintymistä, jossa lajia tavataan tyypillisesti niityillä, laitumilla, peltojen reunoilla ja tien pientareilla. Suomessa lajin esiintymiä uhkaavat laiton keräily ja kesämökkirakentaminen.[3]
Käyttö[muokkaa]
Kenttäorakkoa on ainakin Ruotsissa käytetty aikaisemmin lääkekasvina.[5]
Lähteet[muokkaa]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ryttäri, Terhi: Kenttäorakko. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 200.
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa suojellut lajit Viitattu 9.1.2010.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 282–283.
- ↑ a b Ryttäri 1997, s. 200.
- ↑ Kasviatlas 2010: Kenttäorakon levinneisyys Suomessa Viitattu 14.3.2012.
- ↑ Den virtuella floran. Busktörne (ruots.) Viitattu 9.1.2010.
