Keltakurjenmiekka
Wikipedia
| Keltakurjenmiekka | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Iris pseudacorus L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
Keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus), jota kutsutaan myös lyhyesti nimellä kurjenmiekka, on yleinen kosteiden paikkojen kasvi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Keltakurjenmiekka kasvaa noin metrin mittaiseksi. Sen miekkamaiset lehdet ovat 90 cm pitkiä ja 3 cm leveitä. Kukat ovat kirkkaan keltaiset ja leveydeltään 7–10 cm. Viljeltyjä lajikkeita mm: 'Alba' (valkokukkainen), 'Variegata' (kirjavalehtinen keltakukkainen. Lehtien kirjavuus katoaa kesän edetessä), 'Berlin Tiger' (ruskeakeltakukkainen). Keltakurjenmiekasta on olemassa myös muita lajikkeita ja kerrattu muotokin.
[muokkaa] Levinneisyys
Kurjenmiekkaa tavataan Keski- ja Etelä-Suomessa, paikoin pohjoisempanakin Oulun korkeudelle asti. Se on yleinen koko Euroopassa ja Pohjois-Afrikan rannikolla, ja sitä esiintyy paikoin myös Turkissa ja Pohjois-Amerikassa, joissa se on viljelykarkulainen. [1]
[muokkaa] Elinympäristö
Kurjenmiekka kasvaa ravinteikkaissa, märissä paikoissa: ojissa ja rehevillä rannoilla. Sitä kasvatetaan koristekasvina.
