Kurjenmiekkakasvit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kurjenmiekkakasvit
Keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus)
Keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Asparagales
Heimo: Kurjenmiekkakasvit Iridaceae
Juss.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kurjenmiekkakasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kurjenmiekkakasvit Commonsissa

Kurjenmiekkakasvit (Iridaceae) on Asparagales-lahkoon kuuluva kasviheimo. Tieteellisen nimen synonyymejä ovat Crocaceae, Galaxiaceae, Geosiridaceae, Gladiolaceae, Isophysidaceae, Ixiaceae ja Nivenioideae.

Heimoon kuuluu noin 1800 lajia, jotka jaetaan 70–80 sukuun.[1] Suomessa kasvaa alkuperäisenä keltakurjenmiekka, jota kutsutaan myös lyhyesti kurjenmiekaksi, sekä saksankurjenmiekka, joka lienee viljelykarkulainen. Monia muitakin lajeja viljellään puutarhoissa. Kurjenmiekkojen lisäksi heimoon kuuluu muitakin koristekasveja kuten sahramit (Crocus), miekkaliljat (Gladiolus) ja freesiat.

Kurjenmiekkakasvit ovat monivuotisia. Ne varastoivat ravinteita talven yli sipulissa tai mehevässä maavarressa. Tämän ravintovaraston turvin ne kukkivat jo keväällä tai varhain alkukesästä. Lehdet ovet yleensä heinämäiset, ja niissä on taite keskellä.

Eniten kurjenmiekkakasvien lajeja tunnetaan trooppisesta Afrikasta, etenkin Etelä-Afrikasta.[2] Japanissa kurjenmiekkakasveja arvostetaan perinteisesti paljon; niitä kuvataan taiteessa ja heimon lajeja on maakuntien tunnuskasveina.

Alaheimot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurjenmiekkakasvien 66 sukua ja 2025 lajia ryhmitellään sukulaisuutensa perusteella seitsemäksi alaheimoksi.[3]

Isophysidoideae[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaheimossa on vain yksi laji, Tasmaniassa kasvava Isophysis tasmanica. Sen kukat ovat yksittäin ja niissä on suojuslehti (spatha). Sikiäin on yhdislehtinen ja kehänalainen, vartalo lyhythaarainen. [3]

Iridoideae[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaheimo käsittää 30 sukua ja 820 lajia, joita kasvaa ympäri maapallon, mutta erityisesti Keski- ja Etelä-Amerikan vuoristoissa. Kasvit ovat joskus sipulikasveja, yleensä juurakollisia. Kukinto on yksinkertainen viuhko. Kehälehdissä on mesiäisiä. Emin vartalon haarat ovat pitkiä ja putkimaisia. Alaheimon runsaslajisimmat suvut ovat Iris (280 lajia), Moraea (200 lajia), Sisyrinchium (60–260 lajia) ja Tigridia (50 lajia). [3]

Patersonioideae[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vain yksi suku, Patersonia, jonka levinneisyys on hajanainen: Sumatra, Borneo, Uusi-Guinea, Uusi-Kaledonia, Australia. Lajeja on 21. Kasvit ovat enemmän tai vähemmän puutuvavartisia ja juurakollisia. Sisemmät kehälehdet ovat surkastuneet suomuiksi tai puuttuvat. Heteenpalhot yhteen kasvaneet. [3]

Geosiridoideae[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vain yksi suku, Geosiris, ja kaksi lajia, jotka kasvavat Madagaskarissa ja Komoreilla. Kasvit ovat lehtivihreättömiä sienijuuren varassa eläviä. Kukat ovat perättömiä, kehä yhdislehtinen vain tyveltään. Siemenet ovat pieniä, pölymäisiä. [3]

Aristeoideae[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vain yksi suku, Aristea, jossa 55 lajia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Madagaskarissa. [3]

Nivenioideae[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolme sukua ja 14 lajia Kapmaassa. Varret puutuvia. Viuhko koostuu 1–2 kukan ryhmistä. Kehä tav. pitkän putkimainen, kehälehdet kynnellisiä. Luotit yksinkertaisia.[3]

Crocoideae[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

28 sukua ja 995 lajia enimmäkseen Afrikan eteläosissa, myös Euroopassa, Madagaskarissa ja Keski-Aasiassa. Kasvit pystyjuurakkoisia, lehtitupet umpinaisia. Kukinto on tähkämäinen, kukat eri tavoin vastakohtaisia, harvoin säteittäisiä. Kukassa tav. mesiäisiä. Kromosomiluku n = 9–17. Runsaslajisimmat suvut: Gladiolus (260 lajia), Romulea (90 lajia), Geissorhiza (85 lajia), Crocus (90 lajia), Hesperantha (80 lajia), Babiana (55 lajia), Watsonia (50 lajia), Ixia (50 lajia). [3]

Sukuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Iridaceae Flora of China
  2. Iridaceae South African National Biodiversity Institute
  3. a b c d e f g h Stevens 2001-
  4. a b c d e f g Räty, E. & Alanko, P.: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
  5. ONKI-ontologiapalvelu, Kassu (suomenkielinen nimi)