Keita

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keita

Keita

Koordinaatit: 14°45′28″N, 5°46′30″EKoordinaatit: 14°45′28″N, 5°46′30″E

Valtio Niger
Alue Tahoua
Departementti Keita
Hallinto
 – Asutustyyppi kaupunkikunta
Väkiluku (2010) 56 000
Aikavyöhyke UTC+1

Keita on kaupunki, kunta ja Keitan departementin hallinnollinen keskus Tahouan alueella Nigerissä[1][2]. Se sijaitsee Sahelin vyöhykkeellä noin 75 kilometriä Tahouasta kaakkoon. Kunnassa on 56 000 (vuonna 2010, arvio)[2] ja kaupunkialueella 8 600 asukasta (vuonna 2001, väestönlaskenta)[3].

Keitan kunnan pinta-ala on 820 neliökilometriä. Se rajoittuu pohjoisessa Abalakin departementin Tabalakin, idässä Keitan departementin Ibohamanen, etelässä Garhangan ja lännessä Tamaskén kuntiin. Pinnanmuodostukseltaan alue on laaksojen halkomaa tasankoa. Tasangolla on pensas- ja heinäkasvillisuutta ja laaksoissa myös puustoa. Kasvillisuus ja eläimistö on kärsinyt suuresti ihmisen toiminnasta. Sadevesi kerääntyy muutamiin patoaltaisiin.[4]

Kuntaan kuuluu 47 hallintokylää, yksi perinteinen kylä, yhdeksän pikkukylää sekä kolme kaupunginosaa, joiden nimet ovat Idewaran, Lissawan ja Moulela[3]. Asukkaat ovat hausoja, tuaregeja ja fulbeja. Heistä valtaosa on muslimeja, mutta joukossa on myös animisteja.[4]

Kaupungin kautta kulkee Tahouan ja Madaouan välinen maantie. Pääasiallinen elinkeino on sade- ja keinokasteluun perustuva maanviljely. Tärkeimmät viljelykasvit ovat hirssi, durra, lehmänpapu, maapähkinä, maissi, okra ja bataatti sekä kuivana aikana sipuli, tomaatti, peruna, kurpitsa, maniokki, vesimeloni ja salaatti. Jälkimmäisestä ryhmästä suurin osa menee myyntiin, mutta esimerkiksi hirssin tuotanto ei riitä edes perheiden omaan kulutukseen. Maanviljelyn ohella harjoitetaan lähinnä paimentolaisuuteen perustuvaa karjanhoitoa. Kotieläimiä ovat vuohet, lampaat, naudat, aasit sekä vähäisemmässä määrin kamelit, siipikarja ja hevoset. Naiset tekevät käsitöitä ja harjoittavat pienimuotoista kaupankäyntiä. Daniassa ja Galéssa on kipsi- ja kalkkiesiintymiä, joita hyödynnetään toistaiseksi vain käsivoimin. Vähintään yksi jäsen jokaisesta perheestä työskentelee muualla ansiotöissä. Matkailua alueelle ei ole lainkaan.[4]

Kunnassa on 33 alkeiskoulua ja kolme madrasaa, yläkoulu ja keskikoulu. Vuonna 2006 alkeiskoulua kävi 65 % lapsista. Terveyspalveluihin kuuluu kaksi terveyskeskusta, synnytyslaitos, apteekki, piirisairaala ja seitsemän terveysasemaa. Palvelujen tasoa kuvaa se, että kunnassa ei ole yhtään lääkäriä. Vesihuolto käsittää kaupunkikeskuksen vesijohdon, neljä käsivoimin toimivaa pumppukaivoa ja 69 sementillä vahvistettua kyläkaivoa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]