Keisarikotka
Sivulta puuttuu | Keisarikotka | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1] |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Aquila heliaca Savigny, 1809 |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Keisarikotka Wikispeciesissä |
Keisarikotka (Aquila heliaca) on vähän tavallista maakotkaa pienempi ja heiveröisempi lintu, joka on harvinaistumassa koko Euroopassa ja Suomessa suurharvinaisuus.
Aikaisemmin keisarikotkan alalajiksi luettu Espanjassa tavattava iberiankeisarikotka erotettiin heliacasta omaksi lajikseen Aquila adalberti 1990-luvulla.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Pituus 72-80 cm, siipien kärkiväli 180-200 cm, paino 2.5 - 4.5 kg. Muistuttaa kooltaan ja muodoltaan lähinnä maakotkaa. Vanha lintu on erittäin tumma, lähes musta. Pää on vaaleampi. Nuoren linnun ruumis on hyvin vaaleanruskea ja pitkittäisviiruinen, siipi- ja pyrstösulat ovat tummat ja sisimmillä käsisulilla on vaalea "luukku".
Levinneisyys [muokkaa]
Keisarikotkia tavataan Kaakkois-Euroopassa ja Länsi- ja Keski-Aasiassa. Se on kadonnut monin paikoin Keski-Euroopasta, mm. Unkarista ja Itävallasta. Se on muuttolintu ja talvehtii Afrikassa, Intiassa tai Kiinassa. Suomessa äärimmäisen harvinainen harhailija.
Elinympäristö [muokkaa]
Keisarikotka pesii alangoilla ja vuorenrinteillä, joilla avoimet metsät vaihtelevat avointen kosteikkojen, puoliaavikoiden tai arojen ja joskus viljelystenkin kanssa. Keisarikotkan tavallisimpia pesäpaikkoja ovat korkeat tammi-,koivu-, ja haapametsiköt sekä jokilaakson lehdot. Erityisesti talvella laji viihtyy kosteikkojen äärellä.
Lisääntyminen [muokkaa]
Maalis-huhtikuussa naaras munii 2-3 munaa.
Ravinto [muokkaa]
Keisarikotka syö enimmäkseen jyrsijöitä.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Aquila heliaca IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
