Karhu (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Karhu
L'Ours/
The Bear
Suomenkielisen DVD-julkaisun kansikuva
Suomenkielisen DVD-julkaisun kansikuva
Ohjaaja Jean-Jacques Annaud
Käsikirjoittaja Gérard Brach (James Oliver Curwoodin romaanin pohjalta)
Tuottaja Claude Berri
Pierre Grunstein
Säveltäjä Philippe Sarde
Kuvaaja Philippe Rousselot
Leikkaaja Noëlle Boisson
Pääosat Bart-karhu
Youk-karhu
Tchéky Karyo
Jack Wallace
André Lacombe
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranskan lippu Ranska
Tuotantoyhtiö Renn Productions
Ensi-ilta Ranskan lippu 19. lokakuuta 1988
Suomen lippu 24. helmikuuta 1989
Kesto 92 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Karhu (L'Ours) on Jean-Jacques Annaud'n ohjaama koko perheen elokuva vuodelta 1988. Elokuvan käsikirjoitus perustuu yhdysvaltalaisen kirjailija-luonnonsuojelija James Oliver Curwoodin romaaniin Kalliovuorten kuningas (The Grizzly King). Luonnonsuojelu on myös yksi elokuvan teemoista.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat vuoden 1885 Brittiläiseen Kolumbiaan, Kanadaan. Elokuva kertoo orvoksi jääneestä karhunpennusta, joka ystävystyy aikuisen kodiakinkarhun kanssa ja joutuu tätä jahtaavien metsästäjien tielle.

Elokuvan tähtiä ovat eläimet, kolmen ihmisnäyttelijän osat ovat lähinnä sivurooleja. Elokuvassa ei näin ollen ole myöskään juurikaan puhetta.

Elokuva kuvattiin Italian Dolomiiteillä. Se sai parhaan leikkauksen Oscar-ehdokkuuden, sekä useita muita ehdokkuuksia, etenkin César-palkintogaalassa, jossa se voitti parhaan ohjauksen palkinnon.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

1800-luvun Brittiläisessä Kolumbiassa harmaakarhun pentu on leikkimässä sillä välin kun sen emo etsii vuorenrinteessä olevasta mehiläispesästä hunajaa. Kaivamisen seurauksena ylempänä rinteessä oleva kiviröykkiö romahtaa emon niskaan ja murskaa sen kuoliaaksi. Orvoksi jäänyt pentu pysyttelee aluksi emonsa ruumiin lähettyvillä. Jonkin ajan kuluttua sen huomio kuitenkin kiinnittyy ohitse lepattelevaan perhoseen, jota seuraten pentu lähtee vaeltelemaan rinteellä.

Pian pentu kohtaa aikuisen uroskarhun, joka vilvoittelee vesilammikossa haavoituttuaan metsästäjien luodista. Uros murisee pennulle uhkaavasti, mutta pentu hivuttautuu varovaisesti lähemmäksi. Lopulta se alkaa nuolla uroksen haavaa, eikä uros enää uhittele sille, vaan nuolee vuorostaan sitä. Sillä välin karhua haavoittaneet kaksi metsästäjää saavat seurakseen kolmannen, jolla on mukanaan lauma metsästyskoiria. Löydettyään karhut metsästäjät usuttavat koiransa niiden perään. Pentu piiloutuu pieneen luolaan sillä välin kun uros kamppailee kimppuunsa käyvien koirien kanssa. Uros pakenee selänteen toiselle puolelle koirien jahtaamana, ja sillä välin metsästäjät löytävät äskeiseltä taistelutantereelta yhden kuolettavasti haavoittuneen koiran sekä pelosta kankeana olevan karhunpennun.

Metsästäjät vievät pennun mukanaan leiriinsä, sitovat sen naruun ja härnäävät sitä. Seuraavana aamuna he jättävät pennun leiriin ja jatkavat jahtiaan. Metsästäjistä nuorempi jää kallionkielekkeelle passiin. Jonkin ajan kuluttua hän lähtee läheiselle vesiputoukselle vilvoittelemaan. Siellä hän huomaa yhtäkkiä jäävänsä kallion ja paikalle ilmestyneen ison uroksen väliin ilman asettaan. Karhun karjuessa ja huitoessa tassujaan uhkaavasti metsästäjä alkaa nyyhkyttää ja rukoilla karhua jättämään hänet henkiin. Karhu lopettaa uhkailun, kääntyy ympäri ja lähtee. Metsästäjä juoksee takaisin passipaikalleen, tarttuu kivääriinsä ja ryntää karhun perään. Hän saa karhun tähtäimeensä, mutta tuleekin toisiin ajatuksiin ja suuntaa laukauksensa ilmaan, yrittäen hätistää karhun piiloon.

Metsästäjistä vanhempi tulee laukaukset kuultuaan paikalle. Nuorempi väittää ampuneensa karhua niin, että se putosi selänteen reunalta. Vanhempi kuitenkin huomaa karhun pakenevan toisessa suunnassa, ja kohottaa kiväärinsä ampuakseen sitä. Nuorempi tarttuu rauhallisesti hänen aseeseensa estäen häntä ampumasta. Palattuaan leiriinsä metsästäjät pakkaavat tavaransa, vapauttavat pennun ja aloittavat matkan pois vuorilta. Jäätyään jälleen yksin pentu vaeltelee vuorilla. Se joutuu puuman jahtaamaksi ja pakenee joelle. Lopulta puuma saa pennun kiinni, jolloin se yrittää murista karkottaakseen puuman. Säikähtänyt puuma lähtee, mutta pian paljastuu, että pennun taakse onkin ilmestynyt iso uros, joka karjuu vihaisesti pakoon pötkivälle puumalle. Pentu juoksee uroksen luokse, ja tämä nuolee pennun kuonoon puuman raapimisesta syntyneet haavat.

Talven tullen karhut kömpivät yhdessä luolaan talviunille. Elokuva päättyy James Oliver Curwoodin sitaattiin:

»"Suurin hurma ei ole tappamisessa vaan eloon jättämisessä."[1]»

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. DVD-julkaisulla annettu suomennos (Sinikka Lampivuo).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]