Juhani Nuotto
Juho Arvid (Juhani) Nuotto (aiemmin Nygrén; 7. elokuuta 1914 Ilomantsi[1] – 27. toukokuuta 2002 Helsinki[2]) oli suomalainen opettaja, lausuntataiteilija, näyttelijä ja taidemaalari.
Nuoton vanhemmat olivat Johan Vilhelm Nygrén ja Anna Liisa Kärkkäinen ja puoliso Ruth Weckström.[1] Nuotto oli koulutukseltaan filosofian maisteri. Hän työskenteli pitkään äidinkielen opettajana Helsingin Lauttasaaren yhteiskoulussa ja oli myös apulaisrehtorina.[2] Nuotto esiintyi usein Nurmijärven Kivi-juhlilla Nummisuutarin Eskona, alkaen ensimmäisistä juhlista vuonna 1953. Hän tutki lisäksi Stenvallien suvun historiaa.[3] Kuvataiteilijaksi Nuotto alkoi vasta varttuneella iällä, hän harjoitti taideopintoja 1980-luvun alussa ja hänen teoksiaan oli ensimmäisen kerran esillä vuonna 1982. Enimmäkseen Nuotto maalasi akvarelleja. Lausuntaa hän sen sijaan opiskeli Helsingin yliopistossa jo 1940-luvulla, samoin kuin suoritti teatterikursseja Sääksmäellä. Nuotto sai Aleksis Kiven Seuran myöntämän Eskon puumerkki -palkinnon vuonna 2000.[4]
Nuotto osallistui talvi- ja jatkosotaan ja haavoittui kahdesti.[2] Omasta elämästään Nuotto julkaisi elämäkerran Tuulten kasvatti (2000).[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Saarento, Heikki Ilmari (toim.): Suomen sotainvaliditaiteilijat 1997, s. 64–65. Nuotto, Juhani. Helsinki: Suomen Sotainvaliditaiteilijat ry, 1997. ISBN 951-97644-0-2.
- ↑ a b c Aaltonen, Mirkku: Oppikoulun opettaja teki Kivi-juhlien Eskosta lyyrisen – apulaisrehtori Juhani Nuotto. (Maksullinen artikkeli.) Helsingin Sanomat 16.6.2002. Viitattu 6.7.2018.
- ↑ a b Juhani Nuotto Nurmijärvi-Taiteen museo. Viitattu 6.9.2016.
- ↑ Eskon puumerkin saajat Aleksis Kiven Seura. Viitattu 12.10.2016.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lonka, Irma 2000. Juhani Nuotto piirsi Eskon puumerkkinsä Suomen kirjallisuuteen. Virke: Äidinkielenopettajain liiton jäsenlehti, nro 5, s. 30–32.
| ||||||||||
