Judith Merril
| Judith Merril | |
|---|---|
| Judith Josephine Grossman | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. tammikuuta 1923 New York, New York, Yhdysvallat |
| Kuollut | 12. syyskuuta 1997 (ikä 74) Toronto, Ontario, Kanada |
| Kansalaisuus | kanadalainen |
| Ammatti | kirjailija, toimittaja, kääntäjä, kriitikko |
| Puoliso | Frederick Pohl (1949–1953) |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | englanti |
| Tyylilajit | tieteiskirjallisuus |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Judith Merril (s. Josephine Juliet Grossman, 21. tammikuuta 1923 – 12. syyskuuta 1997) oli yhdysvaltalainen tieteiskirjailija. Hän asettui myöhemmin Kanadaan ja teki uraa kirjallisuuskriitikkona, kääntäjänä ja antologistina.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Josephine Juliet Grossman syntyi New Yorkissa 1923. Hän opiskeli City Collegessa muttei valmistunut, ja vuonna 1943 Grossman alkoi työskennellä tutkimusapulaisena ja haamukirjoittajana. Vuonna 1947 hän sai paikan Bantam Booksin toimittajana.[1] Hän ei pitänyt syntymässä saamastaan etunimestä ja alkoi avioiduttuaan käyttää nimeä Judith Zissman.[2] Tällä nimellä hän julkaisi 1940-luvun puolivälissä runoutta ja esseitä ja toimitti Temper!-nimistä fanzinea.[3] Avioliitto jäi lyhyeksi, ja erottuaan nuori kirjailija omaksui taiteilijanimen Judith Merril.[1][2]
Merril oli aktiivinen New Yorkin tieteiskirjallisuuspiireissä, yksi Hydra Clubin perustajajäsenistä ja Futurians-ryhmän ainoa naisjäsen. Hänen ensimmäinen novellinsa ilmestyi 1948, ja Merrilistä tuli pian Startling Storiesin ja Astounding Science Fictionin kaltaisten pulp-lehtien vakioavustaja. Vuonna 1950 ilmestyi hänen ensimmäinen romaaninsa Shadow on the Hearth, joka käsitteli ydintuhoa ja sovitettiin The Motorola Television Hour -televisiosarjan jaksoksi. Vuoteen 1960 mennessä Merrililtä oli julkaistu neljä romaania ja kymmeniä novelleja. Hän käytti lukuisia taiteilijanimiä, joista useimmat antoivat ymmärtää kirjailijan olevan miehen. Omaperäiset tarinat olivat tieteiskirjallisuuden harrastajien parissa pidettyjä, mutta niiden kaupallinen menestys jäi vähäiseksi.[1]
Vuonna 1949 Merril avioitui kirjailijakollega Frederik Pohlin kanssa.[1] Pariskunta kirjoitti yhden yhteistyönovellin, vuonna 1953 julkaistun kertomuksen ”A Big Man with the Girls”.[3] Liitto päättyi eroon 1953.[1]
Merril oli myös tuottelias toimittaja. Hänen ensimmäinen antologiansa Shot in the Dark ilmestyi 1950. Vuosina 1956–1968 hän toimitti The Year’s Best Science Fiction -sarjaa, ja vuosina 1965–1969 hän julkaisi The Magazine of Fantasy and Science Fictionissa arvosteluja.[2]
Merril asettui Torontoon 1968.[1][2] Syyt olivat sekä henkilökohtaiset että poliittiset, sillä Merrilin ihmissuhteet olivat myrskyisiä ja hän suhtautui kielteisesti Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan. Lopullisesti muuttopäätös kypsyi Vietnamin sodan myötä.[2] Uudessa kotimaassaan hän jatkoi antologistin uraansa, opetti kirjoittamista ja käänsi japanilaista tieteiskirjallisuutta englanniksi. Vuonna 1970 Merril lahjoitti laajan kirjakokoelman Toronton kaupunginkirjastolle.[1] Kolme vuotta myöhemmin hän sai Kanadan kansalaisuuden ja otti Judith Merrilin viralliseksi niemkseen.[2] Viimeiset vuotensa Merril vietti vaihdellen Torontossa ja Jamaikalla. Hän kuoli sydänkohtaukseen syyskuussa 1997.[1]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merril kirjoitti 31 novellia, joista kolme yhteistyössä muiden kirjailijoiden kanssa.[3] Usein ne kuvaavat tavallisia ihmisiä, jotka joutuvat maailmaa mullistavien tapahtumien armoille. Niistä ensimmäinen, ”That Only a Mother”, ilmestyi Astoundingissa kesäkuussa 1948.[2] Se kertoo äidistä ja tämän säteilysairaudesta kärsivästä lapsesta.[1]
Merrilin ensimmäinen romaani Shadow on the Hearth (1950) kolmatta maailmansotaa newyorkilaisessa lähiössä elävän kotiäidin näkökulmasta. Brian Stableford ja John Clute (2023) pitävät sitä yhtenä parhaista ydintuhoa käsittelevistä romaaneista. Kaksi romaania Merril kirjoitti yhteistyössä C. M. Kornbluthin kanssa. Outpost Mars (Galaxy Science Fiction, touko–heinäkuu 1951 ja kirjana 1952) kertoo Marsin asuttamisesta ja Gunner Cade (Astounding, maalis–toukokuu 1952 ja kirjana myöhemmin samana vuonna) tulevaisuuden sodasta, jota sivulliset seuraavat kuin urheilua. Romaanit julkaistiin salanimellä Cyril Judd. Clute ja Stableford kuvailevat niitä kunnianhimottomiksi mutta ammattitaitoisesti kirjoitetuiksi. Merrilin viimeinen romaani The Tomorrow People (1960) on tulevaisuuteen sijoittuva psykologinen rikostarina.[2]
Antologioissaan Merril valitsi novelleja monista eri lähteistä, ei pelkästään tieteiskirjallisuuslehdistä. Samalla hän laajensi tieteiskirjallisuuden kenttää uusiin suuntiin. Esipuheissaan ja The Magazine of Fantasy and Science Fictionin kirja-arvosteluissaan hän ehdotti toistuvasti, että science fictionin käsite korvattaisiin spekulatiivisella fiktiolla.[2] 1950-luvulla hän oli vielä suosinut termiä tieteisfantasia, koska katsoi tieteisfiktion olevan pohjavireeltään fantastista.[4] Merrilin kirjallisuuskritiikit koottiin vuonna 2016 kirjaksi The Merril Theory of Lit’ry Criticism.[2]
Merril oli ensimmäinen yhdysvaltalainen, joka aktiivisesti teki tunnetuksi tieteiskirjallisuuden uutta aaltoa, ja vuonna 1968 hän toimitti kokoelman England Swings SF. Stories of Speculative Fiction, johon oli koottu alan brittiläistä kirjallisuutta. Kanadaan siirryttyään hän toimitti ensimmäisen antologian Tesseracts-sarjaan, johon kootaan kanadalaista tieteiskirjallisuutta.[2]
Vuonna 2002 ilmestyi elämäkerta Better to Have Loved. The Life of Judith Merril, jonka Merrilin lapsenlapsi Emily Pohl-Weary kokosi isoäitinsä katkelmallisista muistelmateksteistä. Kirjalle myönnettiin parhaan tieteiskirjallisuuteen liittyvän kirjan Hugo-palkinto.[2]
Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merril muistetaan ennen kaikkea toimitustöistään.[1] Vuonna 1997 Science Fiction and Fantasy Writers of America myönsi hänelle Author Emeritus -elämäntyöpalkinnon, ja vuonna 2013 hänet nimettiin Science Fiction Hall of Fameen.[2]
Toronton kirjastoille lahjoitettu kokoelma tunnettiin aluksi nimellä Spaced Out Library. Vuonna 1991 se nimettiin uudelleen Merril Collection of Science Fiction, Speculation and Fantasyksi. Kokoelma on vuosien saatossa laajentunut, mutta Merrilin lahjoitus muodostaa sen ytimen.[2]
Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Shadow on the Hearth. New York: Doubleday, 1950.
- Outpost Mars. New York: Abelard Press, 1952. (Cyril M. Kornbluth & Judith Merril, nimellä Cyril Judd)
- Gunner Cade. New York: Simon & Schuster, 1952. (Cyril M. Kornbluth & Judith Merril, nimellä Cyril Judd)
- The Tomorrow People. New York: Pyramid Books, 1960.
Kokoelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Homecalling and Other Stories. The Complete Solo Short SF of Judith Merril. Boston: NESFA, 2005. ISBN 978-1-886778-54-2.
- Spaced Out. Three Novels of Tomorrow. Boston: NESFA, 2008. ISBN 978-1-886778-64-1.
- The Merril Theory of Lit’ry Criticism. Judith Merril’s Nonfiction. Seattle: Aqueduct Press, 2016. ISBN 978-1-61976-093-6.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j Brennan, Carol: Merril, Judith (1923–1997) Women in World History: A Biographical Encyclopedia. Encyclopedia.com. Viitattu 14.4.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Stableford, Brian M. & Clute, John: Merril, Judith (Toim. John Clute & David Langford) The Encyclopedia of Science Fiction. 23.1.2023. London & Reading: SFE Ltd & Ansible Editions. Viitattu 14.4.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Summary Bibliography: Judith Merril Internet Speculative Fiction Database. Viitattu 14.4.2023. (englanniksi)
- ↑ Clute, John: Science Fantasy. Teoksessa Clute, John & Grant, John (toim.): The Encyclopedia of Fantasy. London: Orbit, 1997. ISBN 0-312-15897-1. Artikkelin verkkoversio (viitattu 2.2.2018). (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Judith Merril Internet Speculative Fiction Databasessa. (englanniksi)
- Merril Collection of Science Fiction, Speculation & Fantasy Toronton julkisen kirjaston verkkosivuilla. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
