Juana Bormann

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Juana Bormann

Juana Bormann (tai Johanna Borman, 189313. joulukuuta 1945) oli keskitysleirivartija ja SS-nainen useilla keskitysleireillä. Sodan jälkeen hänet teloitettiin Hamelnin vankilassa sotarikoksista. Hän ei ollut sukua Martin Bormannille.

Oikeudessa Bormann kertoi liittyneensä SS:ään vuonna 1938 ”ansaitakseen paremmin”. Hän palveli ensin Lichtenburgin keskitysleirillä Saksissa SS Oberaufseherin Jane Bernigaun alaisena 49 muun SS-naisen kanssa. Vuonna 1939 hänet siirrettiin valvomaan työväkeä uuteen Ravensbrückin naistenleiriin Berliinin lähelle. Maaliskuussa 1942 Bormann valittiin yhdeksi niistä muutamista naisista, jotka lähetettiin vartijoiksi Auschwitzin leirille Puolaan. Pienikokoinen Bormann tuli tunnetuksi julmuudestaan. Uhrit kutsuivat häntä ”näädäksi” ja ”naiseksi koirien kanssa”. Lokakuussa 1942 Bormann siirtyi Auschwitz-Birkenauhun Aufseheriniksi. Hänen esimiehinään olivat muiden muassa Maria Mandel, Margot Drexler (Drechsel, Dreschel) ja Irma Grese.

Vuonna 1944 Bormann siirrettiin Hindenburgin (nykyään Puolan Zabrze) keskitysleirille Sleesiaan. Tammikuussa 1945 hän palasi Ravensbrückiin. Maaliskuussa hän saapui viimeiseen komennuspaikkaansa, Bergen-Belseniin, Cellen lähelle, missä hän palveli Josef Kramerin, Irma Gresen ja Elisabeth Volkenrathin alaisina. Bormann oli palvellut näiden kaikkien kanssa jo Birkenaussa. 15. huhtikuuta 1945 Britannian armeija vapautti Bergen-Belsenin, ja löysi yli 10 000 ruumista ja 60 000 eloonjäänyttä. Vapauttajat määräsivät koko SS-henkilöstön hautaamaan kuolleita. Armeija vangitsi Bormannin ja kuulusteli häntä, jonka jälkeen häntä syytettiin Belsen-oikeudenkäynnissä 17. syyskuuta 1945 – 17. marraskuuta 1945. Hänet todettiin syylliseksi ja hirtettiin Hamelnin vankilassa 13. joulukuuta 1945.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]