Johannes Waltasaari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johannes Ludvig Waltasaari, sukunimi vuoteen 1907 Wallin (2. lokakuuta 1876 Kylmäkoski14. toukokuuta 1957 Helsinki) oli suomalainen rovasti, opettaja ja kunnallispoliitikko.[1][2][3][4]

Waltasaaren vanhemmat olivat pitäjänseppä August Wallin ja Karolina Onnian-Uotila. Hän pääsi ylioppilaaksi 1897 Hämeenlinnan lyseosta ja hän suoritti teologisen erotutkinnon Helsingin yliopistossa 1901 sekä pastoraalitutkinnon 1906. Waltasaari vihittiin papiksi 1902.[1][2][3][4]

Waltasaari oli aluksi ylimääräisenä pappina muun muassa Urjalassa ja Kuopiossa, Kuopion yhteiskoulun uskonnon ja suomenkielen opettajana 1904−1906 ja sitten Hausjärven kappalaisena 1908−1914. Hän oli Pietarin suomalaisen Pyhän Marian seurakunnan komministerina sekä ajoittain vt. pääkirkkoherrana 1914−1918. Waltasaari oli myös Pietarin ruotsalaisen Pyhän Katariinan seurakunnan vt. kirkkoherrana 1918−1919, kunnes bolsevikit vangitsivat hänet ja lopulta karkottivat useita viikkoja kestäneen vankeuden jälkeen 1919.[1][2][3][4]

Suomeen palattuaan Waltasaari toimi aluksi Tampereen kirkkoherran apulaisena ja Tampereen kaupunkilähetyksen toiminnanjohtajana. Hän oli sitten Helsingin eteläisen suomalaisen seurakunnan kappalaisena 1922−1956. Hän oli myös opettajana Helsingin uudessa yhteiskoulussa vuodesta 1922 alkaen. Waltasaari sai rovastin arvon 1936.[1][2][3][4]

Waltasaari julkaisi uskonnollisia kirjasia. Hän oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1934−1945 ja Helsingin kirkkovaltuuston jäsen vuodesta 1931. Waltasaari oli IKL:n edustajaehdokkaana vuoden 1939 eduskuntavaaleissa mutta ei tullut valituksi.[2][4][5]

Johannes Waltasaari oli naimisissa vuodesta 1906 Bertha Elisabeth Ungernin (1887−1980) kanssa.[1][2][6]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Armosta autuas: kehoitus- ja lohdutussanoja syntisille: "sillä armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta; ja ette itse teistänne: Jumalan lahja se on": (Ef. 2, 8). Tekijä, Kuopio 1907
  • Isänmaallisen kansanliikkeen vaalitaistelun yleiset tunnukset: hyväksytty ylimääräisessä edustajakokouksessa 14.III.1936; Pastori Johannes Waltasaaren pitämä puhe IKL:n suurjuhlassa Messuhallissa Helsingissä 15.3.1936. IKL:n keskustoimisto 1936

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]