Jarmo Virmavirta
Jarmo Virmavirta (s. 9. toukokuuta 1940 Kullaa) on suomalainen lehtimies, päätoimittaja ja politiikan vaikuttaja.
Hän aloitti toimittajana Satakunnan Kansassa vuonna 1965 ja työskennellyt muun muassa uutistoiminnan päällikkönä Yleisradiossa, vastaavana päätoimittajana Turun Sanomissa 1983–1990,[1], päätoimittajana Uudessa Suomessa 1990–1991, Länsi-Suomessa 1994–1996 ja kokoomuksen Nykypäivässä 1996–2001 sekä Kansallisen Kokoomuksen tiedotuspäällikkönä. Luottamustoimia hänellä on ollut sananvapaustoimikunnan puheenjohtajana ja Ulkopoliittisen instituutin hallituksen puheenjohtajana. Suomi-Seuran puheenjohtajana Virmavirta toimii myös ulkosuomalaisparlamentin puhemiehenä. Suomi-Seura r.y. on maailmalla olevien, sinne lähtevien ja sieltä palaavien suomalaisten etu-, asiantuntija- ja palvelujärjestö. Suomi-Seura välittää ajanmukaista Suomi-kuvaa maailmalle ja tekee ulkosuomalaisuutta tunnetuksi myös Suomessa.lähde?
Politiikkaan hän lähti Matti Virkkusen valitsijamiesehdokkaaksi ja vaikutti kokoomuksen niin sanotuissa remonttimiehissä.[2]
Virmavirta on julkaissut lukuisia kirjoja. Vuonna 2000 presidentti Halonen myönsi Virmavirralle professorin arvonimen.[2]
Heinäkuussa 2018 Virmavirta järjesti Virossa kohua herättäneen Viron ja Suomen tulevaisuusvisioita käsitelleen keskustelutilaisuuden, jossa esiintyi myös Suomen entinen pääministeri Esko Aho. Viron Postimees-lehden mukaan tapahtuman kutsussa oli jätetty mainitamatta Ahon tehtävä Venäjän valtiolle kuuluvan Sberbankin hallintoneuvostossa, mikä herätti ihmetystä.[3]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Politiikan äänetön yhtiömies. Helsinki: Otava, 1977. ISBN 951-1-04417-6.
- Herää Suomi. Sodanjälkeinen aika on ohi. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18430-6.
- Julkinen sana ja tuki. Selvitys lehdistötuen kehittämisestä. Helsinki: Liikenneministeriö, 1992. ISBN 951-37-0823-3.
- Eino Grön. Enemmän kuin tango. 57 kohtausta laulaja Eino Grönin elämästä. Helsinki: Tähtikustannus, 1998. ISBN 951-97914-0-X.
- Pojat suomalaisella klubilla. Kertomuksia Helsingin suomalaisesta klubista ja klubilaisista. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17542-4.
- Suomen Turku. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18464-4.
- Presidenttipeli ja sen pelaajat. Mielikuvia ja muistikuvia lähes 40 vuoden ajalta. Helsinki: Kirjastudio, 2005. ISBN 952-482-011-0.
- Pelin henki. Tarinoita suomalaisesta golfista. Helsinki: Golfin edistämissäätiö, Suomen golfliitto, 2007. ISBN 978-952-92-1642-0.
- & Kekki, Pertti: Eino Grön. Elämäni laulut. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34446-0.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Digitoday fakta
- Jarmo Virmavirta Uuden Suomen sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
- Jokilaakso lehdet - 2011
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Extrapiiri: Naantali ihastuttaa Turun Sanomat. 9.6.2007. Viitattu 9.10.2012. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b Vesikansa, Jyrki: Virmavirta Jarmo Veijo arkisto.kokoomus.net. 5.12.2008. Porvarillisen Työn Arkisto. Viitattu 16.3.2019.
- ↑ Arusaamatus: kas Kaljulaid arutleb Vene panga nõukogu liikmega Eesti tuleviku üle? Postimees. 26.8.2018. Viitattu 1.8.2018. (viroksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
