Jänkäsirriäinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jänkäsirriäinen
Limicola falcinellus.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurpat Scolopacidae
Suku: Limicola
Koch, 1816
Laji: falcinellus
Kaksiosainen nimi
Limicola falcinellus
(Pontoppidan, 1763)
Alalajit
  • L. f. falcinellus
  • L. f. sibrica
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Jänkäsirriäinen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Jänkäsirriäinen Commonsissa

Jänkäsirriäinen (Limicola falcinellus) on rantalintu, joka kuuluu kurppien heimoon. Se on sukunsa Limicola ainoa laji. Lajin nimesi Erik Pontoppidan vuonna 1763.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvehtiva jänkäsirriäinen (etualalla) ruokailemassa Taiwanissa.

Jänkäsirriäinen muistuttaa muodoltaan ja käyttäytymiseltään sirrejä, varsinkin nuorta suosirriä,[2] mutta sen päänkuviot ovat kurppamaisen voimakkaat. Nokka alaspäin kaareutuva, selkäpuoli harmaanruskea. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Pituus on 16-17 cm, siipien kärkiväli 33-35 cm ja paino 30-65 g.

Vanhin suomalainen rengastettu jänkäsirriäinen on ollut 3 vuotta, 10 kuukautta ja 2 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut ruotsalainen vähintään 6 vuoden ja 10 kuukauden ikäinen yksilö.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jänkäsirriäinen on selkälokin ohella maailman suomalaisin lintu. Sen nimialalaji falcinellus pesii vain Fennoskandiassa, Lapissa ja Kuolan niemimaalla, alalaji sibirica lisäksi monin paikoin Siperian pohjoisosissa. Se on muuttolintu ja talvehtii Itä-Afrikassa, Aasiassa ja Australiassa (sibirica). Pohjoisessa Suomessa pesii arvioiden mukaan 5 000–15 000 paria.[2] Maailman populaation kooksi arvioidaan 71 000–160 000 yksilöä. Suomen uhanalaisluokituksessa se on luokiteltu vaarantuneisiin lajeihin, maailmanlaajuisesti sen kanta on elinvoimainen.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jänkäsirriäinen pesii vetisellä jängällä ja taigan märimmillä soilla. Muuttomatkalla ja talvehtimisalueilla se viihtyy muta- ja lyhytkortisilla rannoilla sekä kosteikoilla. Vaikeakulkuisten olinpaikkojensa takia jänkäsirriäisen elintavat tunnetaan melko huonosti.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jänkäsirriäiskoiras rakentaa maahan ruohoston kätköihin 2–3 pesää, joista naaras valitsee mieleisensä ja munii neljä tai joskus kolme munaa. Haudonta-aika on kolme viikkoa ja kummatkin puolisot osallistuvat haudontaan. Poikaset ovat pesäpakoisia ja etsivät itse ruokansa. Molemmat emot huolehtivat niistä, mutta naaras jättää hoidon koiraalle poikasten ollessa noin puolikasvuisia.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyönteiset ja muut selkärangattomat pikkueläimet, muutolla nilviäiset, äyriäiset ja siemenet.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • von Haartman, L.; Hildén, O.; Linkola, P.; Suomalainen, P. & Tenovuo, R. 1967: Pohjolan linnut värikuvin. - Otava. Helsinki.
  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Limicola falcinellus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 21.10.2013. (englanniksi)
  2. a b Jänkäsirriäinen 2010. LuontoPortti. Viitattu 28.3.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jänkäsirriäinen Lintukuva.fi-verkkopalvelussa
  • Hildén, Olavi 1965: Vesipääsky ja jänkäsirriäinen keväällä 1965. - Lintumies 2.1965 s. 30-31. SLY.
  • Marjakangas, Arto 1980: Jänkäsirriäinen Limicola falcinellus pesivänä Nivalassa. - Lintumies 2.1980 s. 88. LYL.
  • ITIS: Limicola falcinellus (englanniksi)