Jänkäsirriäinen
| Jänkäsirriäinen | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Limicola falcinellus (Pontoppidan, 1763) |
||||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Jänkäsirriäinen Wikispeciesissä |
Jänkäsirriäinen (Limicola falcinellus) on rantalintu, joka kuuluu kurppien heimoon. Se on sukunsa Limicola ainoa laji. Lajin nimesi Erik Pontoppidan vuonna 1763.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Jänkäsirriäinen muistuttaa muodoltaan ja käyttäytymiseltään sirrejä, varsinkin nuorta suosirriä,[2] mutta sen päänkuviot ovat kurppamaisen voimakkaat. Nokka alaspäin kaareutuva, selkäpuoli harmaanruskea. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Pituus on 16-17 cm, siipien kärkiväli 33-35 cm ja paino 30-65 g.
Vanhin suomalainen rengastettu jänkäsirriäinen on ollut 3 vuotta, 10 kuukautta ja 2 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut ruotsalainen vähintään 6 vuoden ja 10 kuukauden ikäinen yksilö.
Levinneisyys [muokkaa]
Jänkäsirriäinen on selkälokin ohella maailman suomalaisin lintu. Sen nimialalaji falcinellus pesii vain Fennoskandiassa, Lapissa ja Kuolan niemimaalla, alalaji sibirica lisäksi monin paikoin Siperian pohjoisosissa. Se on muuttolintu ja talvehtii Itä-Afrikassa, Aasiassa ja Australiassa (sibirica). Pohjoisessa Suomessa pesii arvioiden mukaan 5 000–15 000 paria.[2] Maailman populaation kooksi arvioidaan 71 000–160 000 yksilöä. Suomen uhanalaisluokituksessa se on luokiteltu vaarantuneisiin lajeihin, maailmanlaajuisesti sen kanta on elinvoimainen.
Elinympäristö [muokkaa]
Jänkäsirriäinen pesii vetisellä jängällä ja taigan märimmillä soilla. Muuttomatkalla ja talvehtimisalueilla se viihtyy muta- ja lyhytkortisilla rannoilla sekä kosteikoilla. Vaikeakulkuisten olinpaikkojensa takia jänkäsirriäisen elintavat tunnetaan melko huonosti.
Lisääntyminen [muokkaa]
Jänkäsirriäiskoiras rakentaa maahan ruohoston kätköihin 2–3 pesää, joista naaras valitsee mieleisensä ja munii neljä tai joskus kolme munaa. Haudonta-aika on kolme viikkoa ja kummatkin puolisot osallistuvat haudontaan. Poikaset ovat pesäpakoisia ja etsivät itse ruokansa. Molemmat emot huolehtivat niistä, mutta naaras jättää hoidon koiraalle poikasten ollessa noin puolikasvuisia.
Ravinto [muokkaa]
Hyönteiset ja muut selkärangattomat pikkueläimet, muutolla nilviäiset, äyriäiset ja siemenet.
Lähteet [muokkaa]
- von Haartman, L.; Hildén, O.; Linkola, P.; Suomalainen, P. & Tenovuo, R. 1967: Pohjolan linnut värikuvin. - Otava. Helsinki.
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Limicola falcinellus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b Jänkäsirriäinen 2010. LuontoPortti. Viitattu 28.3.2010.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Jänkäsirriäinen Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
- Hildén, Olavi 1965: Vesipääsky ja jänkäsirriäinen keväällä 1965. - Lintumies 2.1965 s. 30-31. SLY.
- Marjakangas, Arto 1980: Jänkäsirriäinen Limicola falcinellus pesivänä Nivalassa. - Lintumies 2.1980 s. 88. LYL.
- ITIS: Limicola falcinellus (englanniksi)
